Viime viikon ilmastotutkimuksia 36/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Luonnollinen vaihtelu ja ihmiskunnan vaikutus aiheuttivat yhdessä vuoden 2010 kuuluisat sään ääri-ilmiöt

Vuonna 2010 esiintyi monia sään ääri-ilmiöitä, joista raportoitiin myös mediassa. Vuoden 2010 tapahtumia on tutkittu ja sään ääri-ilmiöiden syyt alkavat selvitä. Vuonna 2010 luonnollinen vaihtelu (erityisesti El Niñon ja La Niñan vaihtelu, eli ”ENSO”) ja ihmiskunnan toiminnasta seurannut ilmaston lämpeneminen aiheuttivat useille paikoille erittäin korkeita meren pintalämpötiloja, joilla oli tärkeä rooli seuranneissa tapahtumissa. Toukokuussa 2010 pohjoisella Intian valtamerellä pintavesi oli ennätyslämmintä. Meksikon lahdella pintavedet olivat ennätyslämpimät elokuussa, Karibialla syyskuussa ja Australian pohjoispuolella joulukuussa 2010.

Näistä ennätyslämpimistä vesistä haihtui poikkeuksellisen paljon kosteutta ilmakehään, mikä ruokki monsuunisateita. Seuranneet rankkasateet aiheuttivat (mediasta tuttuja) tulvia Pakistanissa, Kolumbiassa ja Australian Queenslandissa.

Tilanteesta seuranneet lämpimät vedet pohjoisella Intian valtamerellä ja trooppisella Atlantilla vaikuttivat ilmakehän virtausliikkeisiin, kuten Rossby-aaltoihin ja monsuuniin. Poikkeuksellisilla monsuunivirtauksilla oli suora vaikutus korkeammille leveysasteille. Kaakkois-Aasian monsuuni vaikutti Etelä-Venäjän olosuhteisiin ja Kolumbian monsuuni Brasiliaan. Syntyneet olosuhteet vaikuttivat siihen, että Venäjälle syntyi pysyvät helteitä suosivat olosuhteet. Tuloksena olivat ennätyshelteet, joiden vaikutus koettiin myös Suomessa muun muassa ennätyslämpötiloina.

Lähde: Trenberth, K. E., and J. T. Fasullo (2012), Climate extremes and climate change: The Russian heat wave and other climate extremes of 2010, J. Geophys. Res., 117, D17103, doi:10.1029/2012JD018020. [tiivistelmä]

Auringon vaikutus ja maapallon lämpötila ovat menneet eri suuntiin 1960-luvulta lähtien

Auringon rooli on varmastikin ollut tärkeä maapallon ilmastojärjestelmälle koko holoseenin ajan. Viime vuosikymmeninä on kuitenkin havaittu, että auringon aktiivisuus ja maapallon lämpötila ovat alkaneet kulkea eri suuntiin. Uudessa tutkimuksessa tehdään Granger-kausaalisuusanalyysi tilanteelle. Analyysi antaa todisteita siitä, että auringon vaikutus ilmastoon lakkasi olemasta merkittävä 1960-luvultä lähtien.

Lähde: Antonello Pasini et al 2012, Evidence of recent causal decoupling between solar radiation and global temperature, Environ. Res. Lett. 7 034020, doi:10.1088/1748-9326/7/3/034020. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Ovatko arktisten alueiden maaekosysteemit muuttumassa hiilinieluista hiililähteiksi?

Pohjoisten ja arktisten maa-alueiden ekosysteemit ovat tärkeitä maapallon ilmastojärjestelmälle, koska niihin on varastoitunut valtava määrä hiiltä (maaperään). Havaintojen mukaan pensaslehtipuulajisto on lisääntynyt arktisilla alueilla, mutta tämän vaikutus ekosysteemin hiilitaseeseen ei ole kunnolla tiedossa.

Uudessa tutkimuksessa on mitattu arktisten ja boreaalisten luontotyyppien keskikesän hiilidioksidivirtoja 21 paikalla 16 leveysasteella. Tutkimuksen tuloksien mukaan ilman lämpötilan muutoksilla voidaan selittää noin puolet ekosysteemin hengityksen muutoksista, jotka ilmaisevat ekosysteemin muutoksia.

Puuvartisten lajien hallitsemat paikat olivat voimakkaampia hiilinieluja kuin ruohovartisten lajien hallitsemat paikat. Puuvartisilla lajeilla maaperän lämpötila kuitenkin muutti tilannetta niin, että maaperän ollessa lämmin (>10 °C), paikka oli hiilidioksidin lähde, kun taas kylmän maaperän (<10 °C) paikat olivat voimakkaita hiilinieluja. Arktisten alueiden muuttuessa pensaikkoisemmaksi alueen ekosysteemit saattavat muuttua hiilinieluista hiililähteiksi, jos maaperä lämpenee.

Lähde: Sean M. P. Cahoon, Patrick F. Sullivan, Gaius R. Shaver, Jeffrey M. Welker, Eric Post, Interactions among shrub cover and the soil microclimate may determine future Arctic carbon budgets, Ecology Letters, DOI: 10.1111/j.1461-0248.2012.01865.x. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Poikkeuksellisen kuumien kesien esiintyminen on lisääntynyt Keski- ja Itä-Euroopassa: Robert Twardosz and Urszula Kossowska-Cezak, Exceptionally hot summers in Central and Eastern Europe (1951–2010), Theoretical and Applied Climatology, 2012, DOI: 10.1007/s00704-012-0757-0. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Epäorgaanisen hiilen määrä maaperän ylimmässä kerroksessä on pienentynyt Kiinan ruohikkomailla: Yuanhe Yang, Jingyun Fang, Chengjun Ji, Wenhong Ma, Anwar Mohammat, Shifeng Wang, Shaopeng Wang, Arindam Datta, David Robinson, Pete Smith, Widespread decreases in topsoil inorganic carbon stocks across China’s grasslands during 1980s-2000s, Global Change Biology, DOI: 10.1111/gcb.12025. [tiivistelmä]

– Tropiikki näyttää kasvavan uuden tutkimuksen mukaan. Tropiikin laajenemisnopeudeksi lasketaan noin 0,4 astetta per vuosikymmen: Lucas, C., H. Nguyen, and B. Timbal (2012), An observational analysis of Southern Hemisphere tropical expansion, J. Geophys. Res., 117, D17112, doi:10.1029/2011JD017033. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Sekä pienen jääkauden jälkeinen lämpeneminen että nykyinen ilmaston lämpeneminen ovat vaikuttaneet eliölajien runsauteen ja alueelliseen jakaumaan: Liisa Nevalainen and Tomi P. Luoto, Faunal (Chironomidae, Cladocera) responses to post-Little Ice Age climate warming in the high Austrian Alps, Journal of Paleolimnology, 2012, DOI: 10.1007/s10933-012-9640-3. [tiivistelmä]

– Kuinka paljon hiiltä on varastoitunut pitkään säilyviin tuotteisiin, kuten rakennuksiin ja huonekaluihin? Christian Lauk et al 2012, Global socioeconomic carbon stocks in long-lived products 1900–2008, Environ. Res. Lett. 7 034023 doi:10.1088/1748-9326/7/3/034023. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Vuosirenkaiden leveys ei ole ainoa asia, jonka avulla ilmastoa voidaan tulkita puiden vuosirenkaista. Voidaan myös esimerkiksi mitata hapen isotooppeja vuosirenkaista, jolloin vältetään joitakin puiden vuosirenkaiden leveyden käyttöön liittyviä ongelmia, mutta samalla säilytetään yhtä hyvä ajallinen resoluutio kuin vuosirenkaiden leveyden käytössä: Berkelhammer, M. and L. D. Stott (2012), Secular temperature trends for the southern Rocky Mountains over the last five centuries, Geophys. Res. Lett., 39, L17701, doi:10.1029/2012GL052447. [tiivistelmä]

– Ilmaston lämpenemisen vaikutukset nilviäisiin kuuluviin merietanoihin saattavat näkyä talviaikaan arktisilla alueilla jo paljon ennen kuin meren happamoitumisen vaikutukset ovat havaittavissa kesäaikaan: Silke Lischka, Ulf Riebesell, Synergistic effects of ocean acidification and warming on overwintering pteropods in the Arctic, Global Change Biology, DOI: 10.1111/gcb.12020. [tiivistelmä]

– Stratosfäärin otsonin väheneminen on ollut merkittävä tekijä 1900-luvun loppupuolella tapahtuneessa alemman stratosfäärin viilenemisessä. Otsonin vähenemisen vaikutus näyttää olleen suurempi kuin ihmiskunnan päästämien kasvihuonekaasujen vaikutus (joilla siis kuitenkin on oma vaikutuksensa asiaan). Tämä tutkimustulos tukee jo aiemmin saatuja tutkimustuloksia: Polvani, L. M., and S. Solomon (2012), The signature of ozone depletion on tropical temperature trends, as revealed by their seasonal cycle in model integrations with single forcings, J. Geophys. Res., 117, D17102, doi:10.1029/2012JD017719. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Auringon aktiivisuus on vaikuttanut Itämeren länsiosissa jäätalven voimakkuutta kuvaavaan indeksiin viimeisen 500 vuoden aikana: M.C. Leal-Silv, V.M. Velasco Herrera, Solar forcing on the ice winter severity index in the western Baltic region, Journal of Atmospheric and Solar-Terrestrial Physics, http://dx.doi.org/10.1016/j.jastp.2012.08.010. [tiivistelmä]

– Viinirypäleiden sadonkorjuupäivistä on koottu tietokanta ilmastotutkimuksia varten. Tietokantaan on vapaa pääsy: Daux, V., Garcia de Cortazar-Atauri, I., Yiou, P., Chuine, I., Garnier, E., Le Roy Ladurie, E., Mestre, O., and Tardaguila, J.: An open-access database of grape harvest dates for climate research: data description and quality assessment, Clim. Past, 8, 1403-1418, doi:10.5194/cp-8-1403-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: