Viime viikon ilmastotutkimuksia 35/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Yhdysvaltojen Illinoisissa ilmastonmuutos on lisännyt puiden keväisiä pakkasvaurioita

Ilmastonmuutoksen myötä keväät ovat lämmenneet, mikä on muuttanut kasvien toiminnan ajoitusta. Toisaalta lämpötilan vaihtelu on voimistunut, mikä yhdessä aikaistuneen toiminnan kanssa saattaa lisätä kevätaikaisten pakkasvaurioiden riskiä lauhkeiden vyöhykkeiden puuvartisille lajeille.

Yhdyvaltojen Illinoisissa tehdyssä tutkimuksessa on arvioitu 20 puuvartisen lajin toiminnan ajoituksen muuttumista ja pakkasvaurioiden esiintymistä vuosien 1993 ja 2012 välillä. Tutkimuksessa määritettiin ne lämpötilan ja kasvien toiminnan ajoituksen muutokset, jotka suosivat pakkasvaurioiden esiintymistä. Lisäksi pitemmän ajan lämpötilamittauksista (1889-1992) arvioitiin pakkasvaurioiden esiintymisen muuttuminen ajan myötä.

Tutkimuksen tuloksien mukaan pakkasvaurioiden esiintyminen vaihteli lajeittain sekä kasviyksilön elämänvaiheen, kudostyypin ja toiminnan ajoituksen mukaan. Yleisesti pakkasvaurioita esiintyi silloin, kun maaliskuussa oli ollut poikkeuksellisen lämmin jakso, jota oli seurannut 16-33 päivää myöhemmin pakkasjakso (lämpötila alle -6 celsiusastetta) huhtikuussa. Pitemmän ajan tarkastelussa kymmenenä vuotena 124:stä esiintyi edellä mainitut olosuhteet. Pakkasvaurioiden vuotuinen todennäköisyys kasvoi merkitsevästi niin, että se oli vuosien 1889 ja 1979 välillä 0,03 ja vuosien 1980 ja 2012 välillä 0,21. Ilmastonmuutoksen myötä Yhdysvaltojen Illinoisissa sijaitsevassa metsässä näyttävät siis puiden keväiset pakkasvauriot lisääntyneen.

Lähde: Augspurger, Carol K. Reconstructing patterns of temperature, phenology, and frost damage over 124 years – spring damage risk is increasing. Ecology. http://dx.doi.org/10.1890/12-0200.1. [tiivistelmä]

Siperian korkeapaineiden muutokset ovat lämmittäneet Luoteis-Kiinan kuivia alueita talvisin

Kiinan luoteisosien kuivat alueet lämpenivät vuosien 1960 ja 2010 välillä erittäin voimakkaasti. Kyseiset alueet lämpenivät noin 0,34 celsiusastetta per vuosikymmen, kun Kiina lämpeni keskimäärin 0,25 celsiusastetta per vuosikymmen ja koko maapallo lämpeni keskimäärin 0,13 celsiusastetta per vuosikymmen saman ajanjakson aikana.

Tuolta ajalta on analysoitu 74 sääaseman mittaustietoja ja näyttää siltä, että erityisesti talvisin lämpötila on noussut voimakkaasti alueella. Talviaikainen lämpeneminen näyttää olevan tärkein tekijä alueen vuotuisen lämpötilan voimakkaalle nousulle. Alueen talviaikainen lämpeneminen näyttää olevan voimakkaasti yhteydessä Siperian alueella esiintyvään korkeapaineeseen (korrelaatio on R = −0.715) sekä kasvihuonekaasupäästöihin (korrelaatio on R = 0.51). Siperian korkeapaineen heikkeneminen 1980- ja 1990-luvuilla on siis ilmeisesti syynä siihen, että alue lämpenee nopeammin kuin muu Kiina ja maapallo.

Lähde: Li, B., Y. Chen, and X. Shi (2012), Why does the temperature rise faster in the arid region of northwest China?, J. Geophys. Res., 117, D16115, doi:10.1029/2012JD017953. [tiivistelmä]

Pohjoisella jäämerellä syvät vedet lämpenivät edellisen jäätiköitymisen aikana

Pohjoisella jäämerellä merijään alla on kerros kylmää ja suhteellisen makeaa vettä. Tämän kerroksen alla on lämpimämpää ja suolaisempaa vettä, joka on peräisin Atlantilta. Merijään katoaminen ja meriveden lämpeneminen kuitenkin häiritsee näiden vesikerrosten vakautta, mikä saattaa tuoda lämpimämpää vettä pinnalle ja sulattaa enemmän merijäätä. Vesikerrosten vakauden tilannetta ei kuitenkaan tunneta menneiden ilmastonmuutosten ajalta. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty Pohjoisen jäämeren lämpötiloja viimeisen 50000 vuoden ajalta pohjan sedimenttinäytteistä.

Tutkimuksen tuloksien mukaan noin 50000-11000 vuotta sitten edellisen jäätiköitymisvaiheen (eli ”jääkauden”) vallitessa merivesi 1000-2500 metrin syvyydessä oli 1-2 celsiusastetta lämpimämpää kuin se on nykyisin. Lisäksi Pohjoisen jäämeren veden lämpötila noilla syvyyksillä näytti olevan lämpimimmillään aina kylmimpien jaksojen (Heinrichin ja nuoremman dryaskauden kylmien jaksojen) vallitessa pinnalla. Tutkimuksessa arvioitiin ilmiön syitä mallisimulaatioiden avulla ja näyttää siltä, että pinnalla vallitseva kylmyys syventää pinnan kylmän veden kerrosta ja ohjaa Atlantilta tulleen lämpimämmän veden syvemmälle.

Lähde: T. M. Cronin, G. S. Dwyer, J. Farmer, H. A. Bauch, R. F. Spielhagen, M. Jakobsson, J. Nilsson, W. M. Briggs Jr & A. Stepanova, Deep Arctic Ocean warming during the last glacial cycle, Nature Geoscience, 2012, doi:10.1038/ngeo1557. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Kaupungeissa ympäri maailman tehdään kokeiluja ilmastonmuutoksen lieventämiseksi: Vanesa Castán Broto, Harriet Bulkeley, A survey of urban climate change experiments in 100 cities, Global Environmental Change, http://dx.doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2012.07.005. [tiivistelmä]

– Ginghain ja Tiibetin ruohikkomaiden nettoprimäärituottavuus on lisääntynyt merkitsevästi vuoden 1961 jälkeen: Shilong Piao, Kun Tan, Huijuan Nan, Philippe Ciais, Jingyun Fang, Tao Wang, Nicolas Vuichard, Biao Zhue, Impacts of climate and CO2 changes on the vegetation growth and carbon balance of Qinghai-Tibetan grasslands over the past five decades, Global and Planetary Change, http://dx.doi.org/10.1016/j.gloplacha.2012.08.009. [tiivistelmä]

– Ihmiskunnan toimet ovat tehneet Amazonin alueen alttiimmaksi ilmastonmuutoksen vaikutuksille: Kenneth J. Feeley, Evan M. Rehm, Amazon’s vulnerability to climate change heightened by deforestation and man-made dispersal barriers, Global Change Biology, DOI: 10.1111/gcb.12012. [tiivistelmä]

Hadleyn solun ala on kasvanut ja polaarisolun ala on pienentynyt viime vuosikymmenien aikana: Hudson, R. D.: Measurements of the movement of the jet streams at mid-latitudes, in the Northern and Southern Hemispheres, 1979 to 2010, Atmos. Chem. Phys., 12, 7797-7808, doi:10.5194/acp-12-7797-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Meren happamoituminen heikentää korallieläinten kanssa symbioosissa elävien levien toimintaa korallirungon muodostuksessa: N.S. Webster, S. Uthicke, E. Botté, F. Flores, A.P. Negri, Ocean acidification reduces induction of coral settlement by crustose coraline algae, Global Change Biology, DOI: 10.1111/gcb.12008. [tiivistelmä]

– Usko siihen, että on henkilökohtaisesti kokenut ilmaston lämpenevän, voimistaa kykyä havaita ilmaston lämpenemiseen liittyviä riskejä: Karen Akerlof, Edward W. Maibach, Dennis Fitzgerald, Andrew Y. Cedeno, Amanda Neuman, Do people “personally experience” global warming, and if so how, and does it matter?, Global Environmental Change, http://dx.doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2012.07.006. [tiivistelmä]

– Holoseenin aikana Pohjois-Italian ilmastoon vaikuttivat Auringon aktiivisuuden muutokset sekä Pohojis-Atlantin oskillaatio: Scholz, D., Frisia, S., Borsato, A., Spötl, C., Fohlmeister, J., Mudelsee, M., Miorandi, R., and Mangini, A.: Holocene climate variability in north-eastern Italy: potential influence of the NAO and solar activity recorded by speleothem data, Clim. Past, 8, 1367-1383, doi:10.5194/cp-8-1367-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Etelä-Kiinan meren pinta on lämmennyt merkitsevästi talvisin, muttei kesäisin. Meren pintakerrosten kiertoliikkeet ovat vähäisempiä talvisin, mutta kesäisin meren kiertoliikkeet ovat aktiivisempia: Yang, H., and L. Wu (2012), Trends of upper-layer circulation in the South China Sea during 1959–2008, J. Geophys. Res., 117, C08037, doi:10.1029/2012JC008068. [tiivistelmä]

– Ihmisen toiminnasta peräisin olevien aerosolien vaikutusta stratocumulus-pilviin merialueilla on selvitetty uudessa mallitutkimuksessa: Keunyong Song, Seong Soo Yum, Anthropogenic radiative forcing of marine stratocumulus clouds under different thermodynamic conditions—An LES model study, Atmospheric Research, Volume 118, 15 November 2012, Pages 370–389, http://dx.doi.org/10.1016/j.atmosres.2012.07.018. [tiivistelmä]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: