Kesän aikana ilmestyneitä ilmastotutkimuksia

Ilmastotieto piti kesän aikana taukoa uusien tutkimuksien raportoinnista, mutta tieteelliset julkaisut jatkoivat silti uusien tutkimuksien julkaisua. Tutkimuksia ilmestyi paljon ja monet niistä olivat erittäin mielenkiintoisia. Tässä kerromme lyhyesti yli sadasta kesän aikana julkaistusta tutkimuksesta eri aiheisiin jaettuna.

Lumi, jää ja ikirouta

– Alpeilla lumipeite on vähentynyt vuosien 1961 ja 2010 välillä (Hantel ja muut, 2012).
– Vuoteen 2100 mennessä Alppien lumipeite on kadonnut keskikorkeuksia alemmilla korkeuksilla (Beniston, 2012).
– Vähenevän lumipeitteen aiheuttama vähentynyt maanpinnan heijastuskyky on vaikuttanut vain hiukan kevään ja alkukesän lämpötilan nousuun (noin 3-7 prosenttia tapahtuneesta lämpötilan noususta) Sveitsissä vuoden 1961 jälkeen (Scherrer ja muut, 2012).
– Lumen heijastuskykyyn liittyvää ilmaston palauteilmiötä on arvioitu ilmastomallien ja satelliittimittausten avulla (Fletcher ja muut, 2012).

– Vain pieni osa viime vuosikymmeninä tapahtuneesta arktisen merijään vähenemisestä on laskettavissa Atlantilla useiden vuosikymmenien aikaskaalalla vaikuttavan oskillaation (Atlantic Multidecadal Oscillation) aiheuttamaksi (Day ja muut, 2012).
– Arktisen merijään vuodenaikaisvaihteluita eoseenikaudella (noin 47 miljoonaa vuotta sitten) on rekonstruoitu (Stickley ja muut, 2012).

– Kun jäätikköjen yhteismassaa arvioidaan, on syytä ottaa huomioon myös hyvin pienien jäätiköiden massat (Bahr ja Radić, 2012).
– Euroopan Alppien jäätiköiden massatasetta on arvioitu vuosien 1900 ja 2100 välillä (Huss, 2012).
– Etelämantereella Larsen B -jäähyllyllä jäähävikki jatkuu erittäin nopeana (Berthier ja muut, 2012).
– Yhdysvalloissa (poislukien Alaska) jäätiköt ovat vetäytyneet viimeisen vuosisadan ajan (McCabe ja Fountain, 2012).
– Norjassa sijaitseva Langfjordjøkelen-jäätikkö kutistuu nopeasti (Andreassen ja muut, 2012).

– Euroopan Alppien alueella ikiroutaa on eniten Sveitsissä (Boeckli ja muut, 2012).

Meret

– Merien happamoituminen näyttää vaikuttavan myös leviin (Koch ja muut, 2012).
– Arktinen merijää vähenee odotettua nopeammin, minkä takia meri myös happamoituu odotettua nopeammin (Yamamoto ja muut, 2012).

– Jäävuoret vaikuttavat meren kiertoliikkeisiin (Jongma ja muut, 2012).
– Atlantin merivirtojen vaihtelua ja niiden vaikutusta ilmastoon on selvitetty (Delworth ja Zeng, 2012).
– Tyynenmeren keskisosissa esiintyvän El Niño -tyypin viimeaikainen yleistyminen saattaa liittyä Tyynenmeren luonnolliseen vaihteluun (Kim ja muut, 2012)
– Vesikerrostumien muodostuminen on kiihtynyt eteläisellä Tyynellämerellä 1900-luvulla (Liu ja Wu, 2012).

– Läntisen trooppisen Tyynenmeren pinnanvaihtelut ovat selitettävissä ilmaston lämpenemisen aiheuttamalla globaalilla merenpinnan nousulla sekä tuulten vaihtelulla (Merrifield ja muut, 2012).
– Pohjoisen jäämeren pinnankorkeus Norjan ja Venäjän rannikoilla seurasi aikoinaan arktisen oskillaation vaihteluita, muttei tehnyt niin enää 1990-luvun puolivälin jälkeen (Henry ja muut, 2012).

Lämpötila, sadanta ja pilvet

– Maapallon ilmaston lämpeneminen näyttää tapahtuvan epäsymmetrisesti eri leveysasteilla riippumatta siitä, mikä aiheuttaa ilmaston lämpenemisen ja miten ilmastoa muuttava tekijä itse on jakautunut maantieteellisesti (Xu ja Ramanathan, 2012).
– Ilmaston sisäisen vaihtelun vaikutusta maapallon lämpötilaan on arvioitu (Wang ja muut, 2012).
– Maapallon ilmaston lämpeneminen näyttää olevan erityisen voimakasta puolikuivilla alueilla kylminä vuodenaikoina (Huang ja muut, 2012).
– Yhdysvaltojen kaakkoisosa on yksi harvoista alueista, joka viileni 1900-luvulla (Rogers, 2012).
– Euroopan lämpötilojen kylmyys- ja kuumuusennätyksien suhde on kasvanut vuoden 1980 jälkeen, mikä indikoi lämpenevää ilmastoa (Elguindi ja muut, 2012).
– Päivän minimi- ja maksimilämpötilan erotus pienenee yleisesti ilmaston lämmetessä, mutta paikallisia eoja on ja esimerkkinä tästä on Bangladeshissa havaittu erotuksen suureneminen (Shahid ja muut, 2012).
– Pariisin kaupunkilämpösaarekkeen odotetaan heikkenevän ilmaston lämpenemisen myötä (Lemonsu ja muut, 2012).
– Sveitsin lämpötilasarjoista on tunnistettu katkoskohtia (Kuglitsch ja muut, 2012).
– Lämpötilan kehitys 1900-luvulla on hyvä testi ilmastomalleille (Brown ja muut, 2012).
– Euroopan Alpeilla lämpeneminen tapahtuu eri voimakkuuksilla eri korkeuksilla (Philipona, 2012).
– Saudi Arabia on lämmennyt entisestään (Athar, 2012).
– Päivittäiset maksimi- ja minimilämpötilat ovat nousseet Itävallassa (Nemec ja muut, 2012).

– Ihmiskunnan toiminnasta aiheutuneet aerosolit ovat saattaneet peittää lisääntyneiden kasvihuonekaasujen vaikutukset Luoteis-Australian sademääriin (Rotstayn ja muut, 2012).
– Sadannan muutoksia maailmanlaajuisesti on selvitetty uudessa tutkimuksessa (Gu ja Adler, 2012).
– Välimeren länsiosissa sademäärissä ei keskimäärin näy erityisempiä muutoksia viimeisen 300 vuoden aikana, mutta joillakin paikoilla ja erityisesti muutaman viime vuosikymmenen aikana esiintyy poikkeuksia keskimääräisestä sademäärästä (Camuffo ja muut, 2012).
– Atlantilla vaikuttava monen vuosikymmenen aikaskaalalla toimiva oskillaatio (Atlantic Multidecadal Oscillation) saattaa vaikuttaa Karibian sademääriin (Fensterer ja muut, 2012).

– Espanjassa kokonaispilvipeite lisääntyi 1960-luvulle asti, jolloin pilvipeite alkoi vähentyä (Sanchez-Lorenzo ja muut, 2012).
– Arktisen alueen pilvisyyden mittauksia eri menetelmillä on vertailtu (Zygmuntowska ja muut, 2012).
– Pilvien nestemäisen veden pitoisuuden suoraan mittaamiseen satelliittien avulla on kehitetty uusi menetelmä (Mitchell ja d’Entremont, 2012).
– Pilvien ominaisuuksia on analysoitu globaalisti ja esimerkiksi pilvien korkeus (niiden yläpinnasta mitattuna) on maailmanlaajuisesti keskimäärin 5,6 kilometriä (Lelli ja muut, 2012).
– Etelä-Amerikassa on selvitelty syitä äkkinäisiin muutoksiin pilvipeitteessä. Suursääilmiöiden todetaan aiheuttaneen suurimmat muutokset (Laken ja Pallé, 2012).
– Etelä-Aasia on muuttunut sumuisemmaksi (Syed ja muut, 2012).

Menneet ilmastonmuutokset

– Uudet todisteet viittaavat permikauden päättäneen massasukupuuton ja nykyisestä ilmastonmuutoksesta aiheutuvan tilanteen samankaltaisuuteen (Hinojosa ja muut, 2012).
– Edellisen jäätiköitymisen loppumisen ajalta tarkasteltuna ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden muutokset eivät olleet lämpötilamuutoksia jäljessä kuin enintään 400 vuotta ja on jopa mahdollista, että hiilidioksidimuutokset tapahtuivat hiukan ennen lämpötilamuutoksia (Pedro ja muut, 2012).
– Keskiajalla Skotlannissa talvet olivat viileämpiä ja kesät lämpimämpiä kuin 1900-luvun loppupuolella (Surge ja Barrett, 2012).
– Ilmaston tilan tunnistaminen voi olla hyvin epätarkkaa tilanteessa, jossa menneestä ilmastosta on tarjolla vain vähän proksidataa (Annan ja Hargreaves, 2012).
– Uudet todisteet edellisen jäätiköitymisten välisen aikajakson (noin 128 tuhatta vuotta sitten) ajalta viittaavat siihen, että Grönlannin sulamisvesien aiheuttama Atlantin merivirtojen hidastuminen ei välttämättä viilennä Eurooppaa (Goñi ja muut, 2012).
– Puiden vuosirenkaista voidaan saada tietoa myös myrskyjen aikaisista voimakkaista tuulista (Knapp ja Hadley, 2012).
– Puiden vuosirenkaita ja turpeen sammalia voidaan käyttää yhdessä menneiden ilmastonmuutosten tutkimiseen (Holzkämper ja muut, 2012).
– Los Angelesissa puiden vuosirenkaista on mitattu radiohiilipitoisuus, jonka avulla on mitattu paikallisten fossiilisten polttoaineiden hiilipäästöt vuosien 1980 ja 2008 välillä (Djuricin ja muut, 2012).
– Edellisen jäätiköitymisen jälkeinen lämpeneminen vaikeuttaa porausrei’istä mitattujen lämpötilojen tulkintaa (Rath ja muut, 2012)
– Holoseenin lämpötilamaksimin ajoitusta eri alueilla on selvitetty (Renssen ja muut, 2012).

Kasvihuonekaasut, aerosolit ja säteilytase

– Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksia voidaan mitata maapallolle saapuvasta auringonsäteilystä (Petri ja muut, 2012)
– Pilvet vaikeuttavat kasvihuonekaasujen satelliittimittauksia (Geddes ja muut, 2012).

– Pohjois-Atlannin pintavesien kyky ottaa hiilidioksidia ilmakehästä on vähentynyt (Bates ja muut, 2012).
– Yksi tekijä, joka vaikuttaa Pohjois-Atlannin hiilinieluun ja on viime aikoina ilmeisesti pienentänyt Pohjois-Atlannin hiilinielua, on Pohjois-Atlannin oskillaatio (Bates, 2012).
– Kiinan kaupunkien hiilipäästöjä on arvioitu (Wang ja muut, 2012).
– Euroopan karjantuotannon kasvihuonekaasupäästöjä ja niiden vähentämispotentiaalia on arvioitu (Bellarby ja muut, 2012).
– Ihmiskunnan hiilidioksidipäästöjen arvioinneissa olisi hyvä ottaa huomioon myös esiteollisen ajan maankäytön aiheuttamat päästöt (Pongratz ja Caldeira, 2012).

– Stratosfäärissä auringosta saapuvaa ultraviolettisäteilyä estävän otsonin pitoisuus saattaa alkaa hiljalleen palautumaan ennalleen (Ziemke ja Chandra, 2012).
– Ultraviolettisäteilyn lisääntymistä Itävallassa ei voida selittää otsonipitoisuuden muutoksilla (Fitzka ja muut, 2012).

– Kiinan koillisosissa ikirouta-alueella pääsee keväällä suuria määriä metaania ilmakehään roudan sulaessa ja saattaa olla odotettavissa, että ilmaston lämpeneminen lisää metaanipäästöjä ikirouta-alueilta (Song ja muut, 2012).
– Nuoremman dryaskauden lopettaneen lämpenemisen aikana tapahtunut ilmakehän metaanipitoisuuden nousu saattoi johtua pääasiassa palavasta biomassasta (Melton ja muut, 2012).
– Jäätiköiden alla saattaa olla metaania ja se saattaa purkautua ilmakehään jäätiköiden sulaessa. Kyseessä olevat metaanimäärät ovat kuitenkin verrattain pieniä (Stibal ja muut, 2012).

– Stratosfäärin vesihöyrypitoisuudessa tapahtui voimakas muutos vuonna 1991 (Fueglistaler, 2012).
– Stratosfäärin vesihöyryn vaikutusta ilmastoon on arvioitu (Maycock ja Shine, 2012).

– Satelliittien avulla on nykyään mahdollista saada melkein reaaliaikaisia maailmanlaajuisia mittauksia biomassan poltosta aiheutuvista päästöistä (Zhang ja muut, 2012).
– Satelliittimittaukset ja mallisimulaatiot aerosolien epäsuorasta ilmastopakotteesta saadaan melko yhdenmukaisiksi analyysimenetelmiä parantelemalla (Penner ja muut, 2012).
– Noen pysymisaikaa ilmakehässä on arvioitu (Cape ja muut, 2012).
– Noen suora säteilypakote näyttää mallisimulaatioihin perustuvien arvioiden mukaan olevan +0,33 wattia per neliömetri ja epäsuora pakote on -0,11 wattia per neliömetri. Lisäksi lumen ja jään pinnalle ilmakehästä putoava noki aiheuttaa säteilypakotteen, joka on suuruudeltaan +0,05 wattia per neliömetri (Feichter ja Stier, 2012).

– Maapallon kasvihuoneilmiö näkyy ilmakehässä radiosondeilla suoritetuissa säteilypakotteen mittauksissa (Philipona ja muut, 2012).
– Israelissa on pitkän ajan mittauksissa havaittu maanpinnalle saapuvan pitkäaaltoisen säteilyn (eli lämpösäteilyn) määrän lisääntyneen vuosien varrella, mistä yli puolet johtuu vesihöyryn lisääntymisestä ilmakehässä ja loput hiilidioksidin ja muiden ihmiskunnan toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen lisääntymisestä (Stanhill ja muut, 2012).
– Iranissa auringonpaistetunnit ovat lisääntyneet, eli aurinko paistaa enemmän osaa ajasta kuin aiemmin (Rahimzadeh ja muut, 2012).

Eliöstö

– Lämpötilan ja kosteuden yhteisvaikutus saattaa rajoittaa eliölajien levinneisyyttä silloinkin, kun lämpötila- tai kosteusolosuhteet yksinään eivät ylitä lajien sietokykyä (Smith, 2012).
– Itämeren eliöstön odotetut tulevat muutokset saattavat olla ennennäkemättömiä verrattuna viimeiseen 150 vuoteen (Meier ja muut, 2012).
– Muutoksien tapahtuessa löytyy aina eliölajeja jotka hyötyvät uudesta tilanteesta, vaikka suurimmalla osalla menisikin huonosti. Näin on myös meren happamoitumisen tapauksessa – ainakin merivuokot näyttäisivät olevan hyötyjien puolella (Suggett ja muut, 2012).

– Kasvillisuuden reaktioita menneisiin ilmastonmuutoksiin on selvitetty Sveitsissä (Ammann ja muut, 2012)
– Viimeisen 50 vuoden aikana puiden kasvu on vähentynyt ilmakehän lisääntyneestä hiilidioksidipitoisuudesta huolimatta (Silva ja Madhur, 2012).
– Ilmavalokuvien perusteella Kanadan Quebecissä voimakkaasti lämmenneellä arktisella alueella pensaslajisto on runsastunut (Tremblay ja muut, 2012).
– Ilmaston muuttuessa kuivuuden tappamien puiden määrän odotetaan lisääntyvän Borneossa (Kumagai ja Porporato, 2012).

– Geneettisesti monimuotoisemmat liskopopulaatiot näyttävät olevan suurimman uhan alla ilmaston lämmetessä (Dubey ja muut, 2012).

– Perunatuholaisen tuhoamispotentiaali saattaa lisääntyä tulevaisuudessa (Kroschel ja muut, 2012).
– Ilmaston lämpeneminen saattaa lyhentää denguekuumetta levittävän hyttyslajin ikää, mikä lyhentäisi vuosittaista denguekuumejaksoa kolmessa Yhdysvaltalaisessa kaupungissa (Erickson ja muut, 2012).

– Ennustetulla lämpenemisellä ei todennäköisesti ole suuria vaikutuksia mustekaloihin, mutta meren happamoitumisella saattaa olla suurempi vaikutus (Rodhouse, 2012).

– Yhdysvalloissa lintujen elinympäristöt siirtyvät korkeammalle ilmaston lämmetessä (Tingley ja muut, 2012).
– Kolumbiassa lintujen levinneisyysalueiden odotetaan supistuvan 33-43 prosenttia ilmastonmuutoksen myötä (Velásquez-Tibatá ja muut, 2012).
– Lämpenevällä ilmastolla saattaa olla kielteisiä vaikutuksia kuivilla alueilla eläville linnuille (du Plessis ja muut, 2012).

– Porojen laiduntaminen vaikuttaa siihen, miten puut reagoivat lämpenevään ilmastoon (Fisichelli ja muut, 2012).

Muut

– Kaupunkiliikenteen rajoittaminen saattaisi olla hyvä keino saavuttaa hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteita maailmanlaajuisesti (Worden ja muut, 2012).
– Viimeisen 5000 vuoden aikana trooppisten myrskyjen esiintymisessä on ollut satojen ja tuhansien vuosien aikajaksolla toimivaa vaihtelua (Nott ja Forsyth, 2012).
– Monia ilmastonmuutokseen liittyviä asioita tutkitaan nykyään satelliittihavaintojen avulla (Garcia-Soto ja muut, 2012).
– Uusi analyysi Toba-supertulivuoren purkauksesta kertovasta tutkimusaineistosta – lisää aineistoa tarvitaan (Williams, 2012).
– Miten antroposeeni pitäisi määritellä (Gale ja Hoare, 2012)?
– Intian kesämonsuunin ja auringonpilkkujakson keskinäistä suhdetta on selvitetty (van Loon ja Meehl, 2012).
– Viikkosyklien havainnointi ilmastoparametreistä, osa 1 – tilastollinen analyysi (Daniel ja muut, 2012) ja osa 2 – katsaus todisteisiin (Sanchez-Lorenzo ja muut, 2012).
– Atlantassa salamoi vähemmän viikonloppuisin (Stallins ja muut, 2012).
– Tornadojen esiintymistä Tsekinmaalla on selvitetty (Brázdil ja muut, 2012).
– Ilmastonmuutos vaikuttaa naisiin keskimäärin voimakkaammin kuin miehiin, koska maailman naiset ovat keskimäärin köyhempiä, huonommin koulutettuja ja heillä on huonompi terveydentila sekä taloudellinen tilanne (Chindarkar, 2012).
– Uuden arvion mukaan ilmastonmuutos maksaa Yhdysvalloille seuraavan 40 vuoden aikana biljoona (eli tuhat miljardia) dollaria sekä 7 miljoonaa kokopäiväistä työpaikkaa (Backus ja muut, 2012).
– Hollannissa on tällä hetkellä menossa hiljainen vaihe myrskyjen osalta (Cusack, 2012).
– Brittiläisessä Kolumbiassa, joka on Kanadan läntisin provinssi, odotetaan ilmastonmuutoksen aiheuttavan nykyistä lämpimämmän ja kuivemman ilmaston, mikä nostaisi metsäpalojen määrää. Palaneen maaston määrä saattaa nousta 34-93 prosentilla 2080-lukuun mennessä (Nitschke ja Innes, 2012).
– Rapautuminen poistaa hiilidioksidia ilmakehästä ja rapautumisen keinotekoisen voimistamisen potentiaalia ja kustannuksia Isossa-Britanniassa on arvioitu (Renforth, 2012).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: