Viime viikon ilmastotutkimuksia 31/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Metaanikatastrofin simulointi

Uudessa tutkimuksessa on ilmastomallin avulla arvioitu minkälaisia seurauksia olisi, jos merenpohjan sedimenteistä pääsisi valtava metaanipurkaus. Tutkimuksessa oletettiin, että ilmakehän metaanipitoisuus nousisi hetkessä yhdestä miljooonasosasta tuhanteen miljoonasosaan.

Tällaisessa tapauksessa maapallo lämpenisi keskimäärin yli kuusi celsiusastetta 80 vuoden aikana. Hiilen sitoutuminen maa-alueiden eliöstöön vähenisi yli 25 prosenttia. Tämä johtuisi pääasiassa tropiikin kasvillisuuden tuottavuuden vähenemistä lämpenemisen alkuvaiheissa. Pohjoisilla korkeilla leveysasteilla kasvillisuus lisääntyisi lämpötilan muuttuessa kasvillisuudelle otolliseksi, mutta kokonaisuudessaan kasvillisuus siis kuitenkin vähenisi maapallolta.

Lähde: Atsushi Obata and Kiyotaka Shibata, Damage of land biosphere due to intense warming by 1000-fold rapid increase in atmospheric methane: Estimation with a climate-carbon cycle model, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00533.1. [tiivistelmä]

Kahden asteen lämpenemisellä vain pieni vaikutus Euroopan talouteen – neljän asteen lämpenemisen vaikutus on negatiivinen

Uudessa tutkimuksessa on arvioitu ilmastonmuutoksen vaikutusta Euroopan maiden talouteen, kun ilmasto lämpenee kahdella tai neljällä celsiusasteella. Tutkimus pohjautuu olemassaoleviin tutkimuksiin siitä, miten ilmastonmuutos voi vaikuttaa eri maiden eri liiketoimintasektorien talouskehitykseen.

Tutkimuksen tuloksien mukaan kahden celsiusasteen lämpenemisellä on vain pienehkö vaikutus talouteen. Joillakin Euroopan alueilla vaikutus on tuolloin jopa positiivinen. Neljän celsiusasteen lämpenemisellä on selvä negatiivinen vaikutus talouteen joka puolella Eurooppaa. Voimakkain vaikutus on Euroopan eteläosissa. Ilmastonmuutos näyttää myös aiheuttavan palkkaeroja Euroopan eri alueiden välillä, mikä saattaa aiheuttaa muuttoliikettä Euroopan eteläosista pohjoisosiin, erityisesti Pohjoismaihin.

Lähde: Asbjørn Aaheim, Helene Amundsen, Therese Dokken, Taoyuan Wei, Impacts and adaptation to climate change in European economies, Global Environmental Change, 2012, http://dx.doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2012.06.005. [tiivistelmä]

Läntisen Pohjois-Amerikan puulajit ovat saattaneet jo jäädä jälkeen niille suotuisista ilmasto-olosuhteista

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty ilmaston lämpenemisen vaikutusta läntisen Pohjois-Amerikan puulajeihin ja lajien sopeutumista lämpenevään ilmastoon. Tutkimuksessa oli mukana kolme puupopulaatiota.

Ilmaston lämmetessä lajien odotetaan siirtyvän viileämpiä alueita kohti, jotka vastaavat niiden ilmasto-olosuhteita ennen lämpenemistä. Pohjoisella pallonpuoliskolla maantieteellinen siirtymä tapahtuu yleensä pohjoista kohti, mutta lajit voivat siirtyä mahdollisuuksien mukaan myös korkeammalla sijaitseville kasvupaikoille.

Tämän uuden tutkimuksen mukaan puulajit ovat jo nyt jäljessä niille suotuisista ilmasto-olosuhteista. Maantieteellisessä siirtymässä ne näyttävät olevan jäljessä noin 130 kilometriä ja korkeussiirtymässä noin 60 metriä. Vastaavasti 2020-luvulla puulajit olisivat jäljessä maantieteellistä ja korkeussiirtymää noin 310 kilometriä ja 140 metriä. Puulajit ovat eniten jäljessä suosiollisista ilmasto-oloista Kalliovuorilla ja pohjoisissa metsissä. Tutkimuksen tuloksia saattaa olla mahdollista hyödyntää, kun suunnitellaan metsien istutuksia ja mietitään kullekin alueelle sopivia lajeja.

Lähde: Laura K. Gray and Andreas Hamann, Tracking suitable habitat for tree populations under climate change in western North America, Climatic Change, 2012, DOI: 10.1007/s10584-012-0548-8. [tiivistelmä]

Katoavan merijään paljastama meri luovuttaa lämpöä ilmakehään voimistaen lämpenemistä arktisilla alueilla

Uusissa ilmastomalleilla tehdyissä simulaatioissa on selvitetty Pohjoisen jäämeren lämpötasetta. Simulaatioissa näkyy ilmaston lämpenemisen voimistuminen pinnanläheisessä ilmassa, mutta merenpinnan lämpötila nousee hitaammin kuin maapallon lämpötila keskimäärin. Tämä johtuu lämmön kulkeutumisesta merestä ilmakehään merijään kattaman alueen pienentyessä. Lisäksi merijään katoaminen merialueilta näyttää vaikuttavan merivirtauksiin niin, että lisää lämmintä vettä virtaa pintaan ja luovuttaa lämpöä ilmakehään voimistaen lämpenemistä edelleen.

Lähde: Tim Graham and Michael Vellinga, Heat budget of the upper Arctic Ocean under a warming climate, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1454-5. [tiivistelmä]

Miten pieni jääkausi ilmeni etelänavalla?

On yhä enemmän todisteita siitä, että pieni jääkausi oli koko maapallon laajuinen ilmastonmuutos. Asian selvittämistä vaikeuttaa se, että eteläiseltä pallonpuoliskolta on tällä hetkellä melko vähän menneen ilmaston rekonstruktioita. Uudessa tutkimuksessa selvitetään pienen jääkauden esiintymistä Etelämantereella Rossinmeren alueelta otetusta jääkairanäytteestä saatujen tietojen perusteella.

Tutkimuksen tulosten perusteella Rossinmeren alueella vallitsi ennen vuotta 1850 keskimäärin noin 1,6 celsiusastetta viileämpi ilmasto kuin viimeisen 150 vuoden aikana. Lisäksi alueen ilmastolle oli ominaista kylmien laskutuulten (katabaattisten tuulten) esiintyminen vallitsevana tuulityyppinä vuosien 1500 ja 1800 välillä. Voimakkaimmat katabaattiset tuulet ja viileimmät lämpötilat koettiin kyseisellä alueella vuosien 1690, 1770 ja 1840 tienoilla. Rossinmerellä merijäästä vapailla alueilla biologinen tuottavuus oli korkeampi ennen vuotta 1875 kuin toistaiseksi koskaan sen jälkeen.

Lähde: Rhodes, R. H., Bertler, N. A. N., Baker, J. A., Steen-Larsen, H. C., Sneed, S. B., Morgenstern, U., and Johnsen, S. J.: Little Ice Age climate and oceanic conditions of the Ross Sea, Antarctica from a coastal ice core record, Clim. Past, 8, 1223-1238, doi:10.5194/cp-8-1223-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Puiden vuosirenkaista on mahdollista muodostaa luotettava lämpötilarekonstruktio jopa nopeasti lämpenevässä ilmastossa (ilman, että niin kutsuttu divergenssi-ilmiö vääristäisi viimeaikaisia puiden vuosirenkaista arvioituja lämpötiloja): Kevin J. Anchukaitis, Rosanne D. D’Arrigo, and Laia Andreu-Hayles, David Frank and Anne Verstege, Ashley Curtis, Brendan M. Buckley, Gordon C. Jacoby, and Edward R. Cook, Tree-ring reconstructed summer temperatures from northwestern North America during the last nine centuries, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00139.1. [tiivistelmä]

– Satelliittien avulla voidaan nykyään saada koko maapallon laajuinen kattavuus ilmakehän hiilidioksidimittauksiin. Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu hiilidioksidin alueellisia muutoksia maapallolla vuosien 2003 ja 2009 välillä: Alexander Ruzmaikin, Hartmut H. Aumann, and Thomas S. Pagano, Patterns of CO2 variability from global satellite data, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00223.1. [tiivistelmä]

– Australian kaakkoisosissa sademäärät ovat pienentyneet 1950-luvulta lähtien. Tämä saattaa johtua siitä, että ilmakehän ja merien kiertoliikkeet ovat siirtyneet etelänapaa kohti: Wenju Cai and Tim Cowan, Southeast Australia autumn rainfall reduction: A climate-change induced poleward shift of ocean-atmosphere circulation, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-12-00035.1. [tiivistelmä]

– Satelliiteista otetut pilvisyyden mittaussarjat ovat vasta viime aikoina saavuttaneet riittävän pituuden, jotta pilvisyyden muutoksia ajan myötä voidaan luotettavasti tutkia satelliittimittauksista: Michael J. Foster, Andrew Heidinger, PATMOS-x: Results from a Diurnally-Corrected Thirty-Year Satellite Cloud Climatology, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00666.1. [tiivistelmä]

– Uuden tutkimuksen mukaan lämpeneminen vuosien 1950 ja 2000 välillä johtui suurimmaksi osaksi kasvihuonekaasujen ja aerosolien määrien muutoksista ilmakehässä. Ilmaston sisäinen vaihtelu aiheutti alle 10 prosenttia lämpenemisestä ja lisäksi enintään 25 prosenttia saattoi johtua jostain tuntemattomasta tekijästä: Bruce T. Anderson, Jeff R. Knight and Mark A. Ringer, Jin-Ho Yoon, Annalisa Cherchi, Testing for the possible influence of unknown climate forcings upon global temperature increases from 1950-2000, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00645.1. [tiivistelmä]

– Ilmaston takaisinkytkentöjen havaintojen ja mallisimulaatioiden tulosten vertailua vuosien 2000 ja 2010 välillä – suurimmat erot ovat edelleen pilvien takaisinkytkennässä: A. E. Dessler, Observations of climate feedbacks over 2000-2010 and comparisons to climate models, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00640.1. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa esitetään korkean resoluution mittauksia ja analyysi Etelämantereelta otetusta jääkairanäytteestä, joiden avulla menneestä ilmastosta saadaan jopa eri vuodenaikojen mittaustietoja: Marcel Küttel, Eric J. Steig, Qinghua Ding, Andrew J. Monaghan and David S. Battisti, Seasonal climate information preserved in West Antarctic ice core water isotopes: relationships to temperature, large-scale circulation, and sea ice, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1460-7. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Hyvin nopeiden muutoksien analyysissä Pohjoisen pallonpuoliskon menneiden aikojen lämpötilarekonstruktioissa näkyy nopeita muutoksia keskiajan lämpökauden aikana (enemmän korkeilla leveysasteilla kuin matalilla), muttei pienen jääkauden aikana: István Matyasovszky and Fredrik Charpentier Ljungqvist, Abrupt temperature changes during the last 1,500 years, Theoretical and Applied Climatology, 2012, DOI: 10.1007/s00704-012-0725-8. [tiivistelmä]

– Kiinassa tehdyssä tutkimuksessa ilmenee, että vaikka ilmaston lämpeneminen suurentaa riisisatoja, niin aerosolien aiheuttama auringonsäteilyn heikkeneminen pienentää riisisatoja. Näiden kahden yhteisvaikutus näyttää olleen riisisatoja pienentävä vuosien 1980 ja 2008 välillä: Jiabing Shuai, Zhao Zhang, Xiaofei Liu, Yi Chen, Pin Wang and Peijun Shi, Increasing concentrations of aerosols offset the benefits of climate warming on rice yields during 1980–2008 in Jiangsu Province, China, Regional Environmental Change, 2012, DOI: 10.1007/s10113-012-0332-3. [tiivistelmä]

– Selvitys aerosolien ja otsonin ilmastovaikutuksista vuosien 1850 ja 2100 välillä: Sophie Szopa, Y. Balkanski, M. Schulz, S. Bekki, D. Cugnet, A. Fortems-Cheiney, S. Turquety, A. Cozic, C. Déandreis and D. Hauglustaine, et al., Aerosol and ozone changes as forcing for climate evolution between 1850 and 2100, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1408-y. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: