Jääkarhun tulevaisuus on jään varassa

Merijää on jääkarhun (Ursus maritimus) ensisijainen elinympäristö. Jääkarhujen täytyy joka vuosi viettää tarpeeksi aikaa merijäällä hylkeitä metsästäen, jotta jääkarhut saavat kerättyä tarpeeksi ravintovarastoa selvitäkseen yli sen ajan vuodesta, jolloin hylkeitä ei ole saatavilla. Ilmaston lämpeneminen kuitenkin muuttaa arktisten alueiden merijääolosuhteita. Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu todisteita ilmaston lämpenemisen negatiivisista vaikutuksista jääkarhuihin.

Ilmaston lämmetessä merijää hajoaa ja sulaa aikaisemmin keväällä. Tämän takia jääkarhuilla on vähemmän saalistusaikaa juuri silloin, kun norpan (Pusa hispida) kuutteja olisi tarjolla. Tämä johtaa pitempiin paastokausiin, huonompaan ruumiinkuntoon, huonompaan pääsyyn talvehtimisalueille, vähäisempään poikasmäärään, pienempään poikasten kokoon, poikasten sekä myös aikuisten huonompaan selviytymiseen ja populaation vähenemiseen kohti paikallista sukupuuttoa.

Ilmaston lämpenemisen vaikutukset jääkarhupopulaatioihin vaihtelevat alueittain. Eteläisimmissä populaatioissa, kuten Hudsoninlahdella ja eteläisellä Beaufortinmerellä, ilmaston lämpenemisen vaikutukset näkyvät ensimmäisenä. Jääkarhujen kunnon heiketessä ne yhä enemmän siirtyvät vaihtoehtoisen ravinnon pariin, mikä lisää yhteenottoja jääkarhujen ja ihmisten välillä.

Kaikkein pohjoisimmilla alueilla monivuotinen merijää on niin paksua, ettei sen läpi pääse paljoa valoa, eikä meressä siksi tapahdu paljoa biologista kasvua. Ilmaston lämmetessä monivuotinen merijää korvautuu yksivuotisella jäällä, jonka ansiosta biologinen tuottavuus kasvaa. Tämä saattaa väliaikaisesti luoda uusia sopivia elinympäristöjä joillekin jääkarhupopulaatioille.

Ilmaston jatkaessa lämpenemistään ja merijään häviämistään ennustetulla tavalla, jääkarhun eteläisimmät populaatiot tulevat todennäköisesti häviämään kuluvan vuosisadan puoliväliin mennessä. Jääkarhut voivat sinnitellä Pohjois-Grönlannissa ja Kanadan pohjoisilla saarilla pitkälle tulevaisuuteen, mutta maailmanlaajuisen populaation supistuttua jääkarhun elinkelpoisuus lajina on pitkällä tähtäimellä epävarmaa.

Lähde: Ian Stirling, Andrew E. Derocher, Effects of Climate Warming on Polar Bears: A Review of the Evidence, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2012.02753.x. [tiivistelmä]

%d bloggaajaa tykkää tästä: