Sopeutumistutkimuksen yhteenvetoraportti kuvaa mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen eri toimialoilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

”Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua?” – yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta -raportti kuvaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja mahdollisuuksia sopeutua muutokseen eri toimialoilla.

Ilmastonmuutos vaikuttaa tulevaisuudessa moneen toimialaan; luonnonvarojen käytöstä ja luonnon monimuotoisuudesta rakennettuun ympäristöön sekä ihmisten terveyteen. Ilmastonmuutokseen sopeutumista tarkastellaan raportissa myös taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten sekä alueellisen haavoittuvuuden näkökulmasta.

Ilmastonmuutosta ei voi enää kokonaan estää

Ihmiskunnan toiminnasta aiheutuvaa ilmastonmuutosta ei voi enää kokonaan estää. Kansainvälisten kasvihuonekaasujen päästövähennyksiin tähtäävien sopimusneuvotteluiden onnistumisesta riippuu, miten suureen ilmastonmuutokseen tulevaisuudessa on sopeuduttava.

Maapallo ei lämpene tasaisesti, vaan Suomessa lämpötila kohoaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin. Jos maapallon keskilämpötila kohoaa 2 asteella, Suomessa vuoden keskilämpötila nousisi noin 3,5 astetta ja vuotuinen sademäärä kasvaisi noin 13 %. Muutoksen nopeus on suuri haaste niin yhteiskunnalle kuin luonnollekin Suomessa.

Ilmastonmuutoksen myönteisiä vaikutuksia voidaan vahvistaa ja haitallisia vaikutuksia vähentää oikein ajoitettujen sopeutumistoimien avulla. Sopeutumistoimia integroidaan osaksi eri sektoreiden strategioita ja ohjelmia Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategian mukaisesti. Ennakoivassa päätöksenteossa tarvittavia ilmastoriskien arvioinnin ja hallinnan menetelmiä kuvataan raportissa myös esimerkkien avulla. Tähän mennessä toteutetun sopeutumistutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa käytännön sopeutumistoimissa jo monilla aloilla. Sopeutumistoimien hyödyt voivat olla moninkertaisia kustannuksiin verrattuna ja ne tukevat ekologisesti kestävää toimintaa ja luonnonvarojen käyttöä.

Yhteenvetoraportin kirjoittamiseen on osallistunut kymmeniä tutkijoita lukuisista organisaatioista. Laajan tutkijayhteisön yhteistyön tuloksena syntynyt yhteenveto perustuu pitkälti Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelman (ISTO, 2006–2010) hankkeisiin, mutta mukana on myös monien muiden projektien tuloksia. Työtä on ohjannut maa- ja metsätalousministeriön vetämä Ilmastonmuutokseen sopeutumisen koordinointiryhmä. Nyt valmistunutta tutkimusyhteenvetoa hyödynnetään lähivuosina ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian uusimisessa.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos, projektipäällikkö Reija Ruuhela, puh. 0500 424 533
maa- ja metsätalousministeriö, tutkija Jaana Kaipainen, puh 040 801 5389

Linkki raporttiin MMM:n www-sivuilla:
http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/2012/67Wke725j/MMM_julkaisu_2012_6.pdf

Tim Palmerille Euroopan Meteorologisen seuran tunnustus

Sää ja ilmasto ovat järjestelmiä, joissa pienet muutokset alkutilassa voivat kasvaa ajan myötä nopeasti suuriksi. Näiden ennustamisessa on suurta hyötyä todennäköisyyspohjaisista menetelmistä. Oxfordin yliopiston professorille, Tim Palmerille, on myönnetty Euroopan meteorologisen seuran tunnustuspalkinto hänen tekemästä merkittävästä elämäntyöstään. Hänen tutkimusalanaan on sään ja ilmaston ennustettavuus.

Tim Palmer

Professori Tim Palmer on tutkinut ennustettavuutta, kuva European Meteorological Society.

Tim Palmer on laajasti tunnettu alallaan aktiivisena ja lahjakkaana tutkijana. Hänen tutkimuskohteensa ovat hyvin monialaisia, mutta eritoten ne liittyvät ilmastojärjestelmän dynamiikkaan, sekä sään ja ilmaston ennustettavuuteen. Hänen tutkimuksillaan on ollut oleellisen tärkeä osa näiden tieteenalojen nykytietämyksen muodostuksessa. Hän on tutkinut sekä teoreettisia että käytännön kysymyksiä. Teoreettisella puolella hän on erityisen kiinnostunut ilmastojärjestelmän epälineaarisesta käyttäytymisestä, liittyen esim. eri ajallisen ja paikallisen skaalan prosessien keskinäiseen vuorovaikutukseen. Tämän johdosta hän on yrittänyt lähestyä ilmaston ennustamista uudelleen todennäköisyyspohjaisten menetelmien kautta.

Hänen sään ja ilmaston ennustettavuuteen sekä parviennusteiden käyttöön liittyvät ansiokkaat tutkimuksensa ovat vaikuttaneet lukuisten uusien, päivittäisessä käytössä olevien sääpalvelutuotteiden käyttöönottoon ympäri Eurooppaa. Näiden tuotteiden avulla voidaan antaa esim. säähän liittyviä varoituksia, jotka voivat pelastaa ihmishenkiä ja suojella omaisuutta sen tuhoutumiselta. Tim Palmerilla on ollut tärkeä osa myös näiden tuotteiden kehityksessä. Harvalla henkilöllä on ollut niin suora vaikutus sääpalvelualaan ja sen kykyyn tarjota merkittäviä parannuksia kansalaisten saatavilla oleviin sääennusteisiin.

Paitsi tutkimuksellisista ansioistaan, Tim Palmer on tunnettu myös hänen työpanoksestaan tiedeviestintään liittyvissä asioissa. Hänellä on poikkeuksellinen kyky selittää sään ja ilmaston ennustettavuuteen liittyviä monimutkaisia ​​käsitteitä maallikoille ymmärrettävällä tavalla. Henkilökohtaisten tutkimustensa lisäksi Tim Palmerin varhainen työ Euroopan unionin 4. puiteohjelman PROVOST-hankkeen (Ilmaston vaihteluiden ennustaminen vuodenaikaisskaalassa) ja 5. puiteohjelman DEMETER-hankkeen (Eurooppalaisen vuodenaikaisskaalaan soveltuvan monimalli-parviennustejärjestelmän kehittäminen) koordinaattorina on johtanut näiden asioiden parissa työskentelevien tutkijoiden yhteisön kehittymiseen.

Tim Palmer: ”Tämän palkinnon saaminen on minulle suuri kunnia, varsinkin kun monet kollegani ovat Euroopan Meteorologisen seuran jäseniä. Itse haluan antaa tunnustusta monille näille kollegoille, jotka ovat myötävaikuttaneet vuosien varrella myös omaan tutkimukseeni – En olisi saanut tätä palkintoa ilman heidän apuaan. Meteorologiassa – kenties enemmän kuin monissa muissa tieteissä – hyödymme valtavasti eurooppalaisten yksilöiden ja laitosten tekemästä yhteistyöstä. Mielestäni vain tällaisen yhteistyön kautta voimme vastata keskeiseen haasteeseen, eli tarjota luotettavia sää- ja ilmastoennusteita yhteiskunnalle useissa eri aikaskaaloissa.”

Lisätietoja aiheesta

Tim Palmerin luento vuodelta 2010: Mitä seuraavaksi ilmastotieteessä?

Artikkeli vuodelta 2011: Epävarmuus sään ja ilmaston ennustettavuudessa

Viime viikon ilmastotutkimuksia 18/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Kuusimetsiä tuhoavan kirjanpainajan massaesiintymät voimistuvat ilmaston lämmetessä

Ilmaston lämpenemisen ja sään ääriolosuhteiden yleistymisen odotetaan lisäävän kaarnakuoriaisten massaesiintymiä. Tällä saattaa olla vakavia seurauksia metsien ekosysteemeille. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty ilmaston lämpenemisen vaikutuksia kaarnakuoriaisiin kuuluvan kirjanpainajan (Ips typographus) esiintymiseen. Kirjanpainaja on Euroopan kuusimetsille yksi pahimmista tuholaisista. Tutkimus keskittyi lajin aiheuttamiin kuusituhoihin (lajina tavallinen kuusi, Picea abies) Euroopan Alpeilla.

Kirjanpainajan massaesiintymissä yksi oleellinen tekijä oli kuiva ja lämmin kesä. Myös lajin luontaisten vihollisten esiintymisten vaihtelu osoittautui tärkeäksi tekijäksi. Kirjanpainajan aiheuttamat tuhot olivat seitsemän kertaa suuremmat silloin, kun metsä oli istutettu kuusen perinteistä ilmastoaluetta lämpimämmälle paikalle. Erityisesti kuivina kesinä esiintyi kirjanpainajan massaesiintymiä normaalia korkeammilla alueilla. Lämpötila ei näyttänyt vaikuttavan massaesiintymien korkeusjakaumaan.

Lähde: Lorenzo Marini, Matthew P. Ayres, Andrea Battisti and Massimo Faccoli, Climate affects severity and altitudinal distribution of outbreaks in an eruptive bark beetle, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-012-0463-z. [tiivistelmä]

Eteläisellä jäämerellä ajelehtivien pienien jäävuorien seuranta helpottuu uusien havaintomenetelmien avulla

Kiinnostus jäävuoriin ja niiden mahdolliseen vaikutukseen Eteläisen jäämeren virtauksiin ja biologiaan on kasvanut viime vuosina. Suurien jäävuorien ajelehtimista tarkkaillaan rutiininomaisesti, mutta pienempien jäävuorien sijaintia ja määrää ei tunneta, koska niitä on vaikea havaita perinteisillä satelliittimittauksilla. Menetelmiä on kehitetty viime aikoina ja uudessa tutkimuksessa esitetään uusi parannus havaintomenetelmiin. Tutkimuksessa käsiteltiin olemassa oleva mittausdata uudella menetelmällä.

Tutkimuksessa päästiin ennennäkemättömään tarkkuuteen ja tuloksena oleva jäävuoritietokanta sisältää pieniä jäävuoria, joiden pituus vaihtelee 100 ja 2800 metrin välillä. Näiden pienten jäävuorien keskimääräinen pituus on 630 metriä. Pituudessa esiintyy vuodenaikaisvaihtelua, mikä johtuu jäävuorien sulamisesta eteläisen pallonpuoliskon kesän aikana. Jäävuorien arvioitiin sulavan keskimäärin 1,5 metriä päivässä kesän aikana.

Eteläisessä jäämeressä ajelehtivien pienten jäävuorien yhteispaino on 400 miljardia tonnia. Tämä on noin 35 prosenttia suurien jäävuorein massasta. Pienillä jäävuorilla on siis merkittävä rooli Eteläiseen jäämereen sulavan makean veden määrässä. Pienten jäävuorien sijainnin jakauma vaihtelee suuresti. Yleisesti ottaen ne voidaan yhdistää suuriin jäävuoriin, mutta on myös suuria merialueita, joissa on ainoastaan pieniä jäävuoria.

Lähde: Tournadre, J., F. Girard-Ardhuin, and B. Legrésy (2012), Antarctic icebergs distributions, 2002–2010, J. Geophys. Res., 117, C05004, doi:10.1029/2011JC007441. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Uudessa tutkimuksessa on analysoitu maapallon ratamuutoksia menneiden ilmastonmuutoksen ajoituksen määrääjänä: Bernard De Saedeleer, Michel Crucifix and Sebastian Wieczorek, Is the astronomical forcing a reliable and unique pacemaker for climate? A conceptual model study, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1316-1. [tiivistelmä]

– Pohjois-Atlantin oskillaatio ja Euroopan lumipeitteen vaihtelut näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa, erityisesti tammi-helmikuussa: Yoojin Kim, Kwang-Yul Kim and Baek-Min Kim, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1365-5. [tiivistelmä]

– NOAA on julkaissut parannuksia yhdistettyyn maan- ja merenpinnan lämpötila-analyysiinsä: Russell S. Vose, Derek Arndt, Viva F. Banzon, David R. Easterling, Byron Gleason, Boyin Huang, Ed Kearns, Jay H. Lawrimore, Matthew J. Menne, Thomas C. Peterson, Richard W. Reynolds, Thomas M. Smith, Claude N. Williams, Jr., David L. Wuertz, NOAA’s Merged Land-Ocean Surface Temperature Analysis, Bulletin of the American Meteorological Society 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/BAMS-D-11-00241.1. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa arvioidaan päivittäisen keskilämpötilan laskumenetelmiä: Yuting Ma, Peter Guttorp, Estimating daily mean temperature from synoptic climate observations, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.3510. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Pohjois-Tyynenmeren itäosissa vuoden 2010 hurrikaanikausi oli yksi vähiten aktiivisimmista: Stacy R. Stewart and John P. Cangialosi, Eastern North Pacific Hurricane Season of 2010, Monthly Weather Review 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/MWR-D-11-00152.1. [tiivistelmä]

– Uudessa katselmointiartikkelissa esitetään, että odotettavissa oleva merien happamoituminen on ennennäkemätön maapallon geologisessa historiassa: Richard E. Zeebe, History of Seawater Carbonate Chemistry, Atmospheric CO2, and Ocean Acidification, Annual Review of Earth and Planetary Sciences, Vol. 40: 141-165 (Volume publication date May 2012), DOI: 10.1146/annurev-earth-042711-105521. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Ilmastonmuutos ja ehkä myös otsonikato voivat selittää permikauden massasukupuuton maaeliöiden osalta. Merien happi- ja hiilidioksidpitoisuus, pH-arvo ja lämpötila voivat selittää merieliöiden sukupuutot. Näyttää siltä, että permikauden sukupuuttoaalto voi toimia mallina tulevan ilmastonmuutoksen seurauksille: Jonathan L. Payne and Matthew E. Clapham, End-Permian Mass Extinction in the Oceans: An Ancient Analog for the Twenty-First Century?, Annual Review of Earth and Planetary Sciences, Vol. 40: 89-111 (Volume publication date May 2012), DOI: 10.1146/annurev-earth-042711-105329. [tiivistelmä]

– Atlantilla vaikuttavan usean vuosikymmenen aikaskaalalla toimivan oskillaation (Atlantic Multidecadal Oscillation, AMO) toimintaa on selvitetty Grönlannin jääkairanäytteistä: Chylek, P., C. Folland, L. Frankcombe, H. Dijkstra, G. Lesins, and M. Dubey (2012), Greenland ice core evidence for spatial and temporal variability of the Atlantic Multidecadal Oscillation, Geophys. Res. Lett., 39, L09705, doi:10.1029/2012GL051241. [tiivistelmä]

– Uuden tutkimuksen mukaan jotkut hyönteislajit ovat saattaneet selvitä Grönlannissa viime jäätiköitymisvaiheen (ns. ”jääkauden”) yli. Erityisesti Nysius groenlandicus oli yleinen Grönlannissa edellisen interglasiaalin aikana ja sen fossiileita löytyy ajalta heti jäätiköitymisvaiheen jälkeen. Nykyään laji on taas hyvin yleinen Grönlannissa: Jens Böcher, Interglacial insects and their possible survival in Greenland during the last glacial stage, Boreas, DOI: 10.1111/j.1502-3885.2012.00251.x. [tiivistelmä]

– Pohjois-Amerikan itäosien järvissä jäästä vapaa kausi on jo nyt pidentynyt jopa 21 päivällä: Colin M. Beier, John C. Stella, Martin Dovčiak and Stacy A. McNulty, Local climatic drivers of changes in phenology at a boreal-temperate ecotone in eastern North America, Climatic Change, 2012, DOI: 10.1007/s10584-012-0455-z. [tiivistelmä]

– Arktisen kesäjään laajuus olisi ollut ennätyksellisen vähäinen vuosina 2010 ja 2011, jos noina vuosina olisi vallinnut vuoden 2007 tuuliolosuhteet: Ogi, M. and J. M. Wallace (2012), The role of summer surface wind anomalies in the summer Arctic sea ice extent in 2010 and 2011, Geophys. Res. Lett., 39, L09704, doi:10.1029/2012GL051330. [tiivistelmä]

– Kesämonsuuniin liittyvät sateet, jotka toimivat maapallon ilmastojärjestelmän vuotuisen syklin indikaattorina, vaihtelevat globaalisti maapallon lämpötilan mukaan. Tämä viittaa siihen, että ilmaston lämpenemisen myötä maapallon ilmastojärjestelmän vuotuinen sykli voimistuu: Jian Liu, Bin Wang, So-Young Yim, June-Yi Lee, Jong-Ghap Jhun and Kyung-Ja Ha, What drives the global summer monsoon over the past millennium?, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1360-x. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Koloradossa vuoristoautiomaassa kasvukausi on pidentynyt: Ken Mix, Vicente L. Lopes and Walter Rast, Growing season expansion and related changes in monthly temperature and growing degree days in the Inter-Montane Desert of the San Luis Valley, Colorado, Climatic Change, 2012, DOI: 10.1007/s10584-012-0448-y. [tiivistelmä]

– Brasiliassa 1700-luvulla tehtyjä säähavaintoja käsitellään uudessa tutkimuksessa: A. M. M. Farrona, R. M. Trigo, M. C. Gallego and J. M. Vaquero, The meteorological observations of Bento Sanches Dorta, Rio de Janeiro, Brazil: 1781–1788, Climatic Change, 2012, DOI: 10.1007/s10584-012-0467-8. [tiivistelmä]

– Itä-Aasian monsuunin viimeaikainen heikkeneminen saattaa johtua kasvihuonekaasujen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Zhu, C., B. Wang, W. Qian, and B. Zhang (2012), Recent weakening of northern East Asian summer monsoon: A possible response to global warming, Geophys. Res. Lett., 39, L09701, doi:10.1029/2012GL051155 [tiivistelmä]

Viileähkö huhtikuu käynnisti kevään

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Huhtikuun keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan koko Suomessa jonkin verran tavanomaista alempi. Terminen kevät alkoi kuitenkin koko maassa kuukauden loppuun mennessä.

Huhtikuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan runsaasta +3 asteesta Käsivarren Lapin vajaaseen -4 asteeseen. Keskilämpötilan poikkeama kuukauden pitkäaikaisesta keskiarvosta oli suurimmassa osassa maata 1…2 astetta. Maan lounaisimmassa osassa päästiin kuitenkin lähelle ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa. Kuukauden ylin lämpötila 17,1 astetta mitattiin Turun Artukaisissa 22. päivänä ja alin lämpötila -28,7 astetta Utsjoen Kevojärvellä 2. päivänä.

Terminen kevät eteni huhtikuun alussa hitaasti, mutta kuun lopussa se oli alkanut jo Keski-Lappia myöden, mikä on lähellä tavanomaista. Terminen kevät alkaa silloin kun vuorokauden keskilämpötila nousee ns. pysyvästi nollan yläpuolelle.

Sadetta tavanomaista enemmän

Huhtikuun sademäärä oli suurimmassa osassa maata 40–60 mm. Vähiten satoi Pohjois-Lapissa, jossa jäätiin paikoin alle 30 millimetrin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna sadetta kertyi lähes koko maassa selvästi tavanomaista enemmän. Ahvenanmaalla, Pohjanmaan rannikolla ja osassa Etelä-Lappia satoi kaksinkertaisesti tavanomaiseen nähden.

Yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Jomalassa Ahvenanmaalla, jossa sadetta kertyi 73 mm. Vähiten satoi Enontekiön Kilpisjärvellä, jossa sademäärä jäi 21 millimetriin. Suurin vuorokautinen sademäärä 26,2 mm mitattiin Vaasan Klemettilässä 20. päivänä.

Länsi-Lapissa vielä lunta harvinaisen paljon

Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan yhtenäinen lumipeite kattoi vielä huhtikuun alussa koko maan aivan läntisintä osaa lukuun ottamatta. Kuukauden lopussa yhtenäisen lumipeitteen raja oli vetäytynyt Kainuusta Meri-Lappiin kulkevalle linjalle. Länsi-Lapissa lunta oli kuukauden lopussa ajankohtaan nähden jopa harvinaisen paljon; suurin lumensyvyys 100 cm mitattiin Kittilän Kenttärovalla.

Huhtikuun 2. päivänä satoi Pirkanmaalla lunta paikoin yli 20 cm. Seuraavana päivänä mitattiin Tampereen Härmälässä koko kuluneen talvikauden suurin lumensyvyys 47 cm.

Ilmatieteen laitoksen kuukausitiedotteissa on siirrytty käyttämään vertailukautena vuosien 1981–2010 ajalta laskettuja tilastoja. Keskilämpötilojen muutos vertailukausien 1981–2010 ja 1971–2000 välillä on suurin nimenomaan huhtikuussa. Uudella vertailukaudella huhtikuun keskilämpötilat ovat koko maassa 0,5-1,0 astetta edellisen vertailukauden keskilämpötiloja korkeammat ja kuukauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo on noussut monin paikoin enemmän kuin asteen. Huhtikuun sademäärä on varsinkin maan eteläosassa pienempi kuin edellisellä vertailukaudella.

Lisätiedot:

Maaliskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/huhtikuu
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)

%d bloggaajaa tykkää tästä: