Viime viikon ilmastotutkimuksia 19/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Kasvihuonekaasut ja aerosolit määräsivät maapallon lämpötilan vuoden 1950 jälkeen

Uudessa tutkimuksessa esitellään ilmaston vastefunktio, jonka avulla on analysoitu ilmaston muutoksien syitä eri tavoin viimeisen tuhannen vuoden aikana. Funktion avulla tarkastellaan auringon aktiivisuuden, kasvihuonekaasujen ja rikkidioksidiin liittyvien aerosolien yhdistettyä ilmastopakotetta viimeisen tuhannen vuoden lämpötilarekonstruktion, auringonpilkkujakson, Pinatubon vuoden 1991 tulivuorenpurkauksen ja modernin lämpötilamittaussarjan (1850-2010) kanssa.

Tutkimuksen tuloksien perusteella 70 prosenttia lämpötilan noususta vuosien 1820 ja 1950 välillä johtui auringon aktiivisuuden lisääntymisestä. Vuoden 1950 jälkeinen ilmasto sen sijaan näyttää määräytyneen pelkästään ihmisen toiminnasta aiheutuneista kasvihuonekaasuista ja aerosoleista. Aerosolien ilmastopakote näyttää aiheuttaneen pienen viilenemisen vuosien 1950 ja 1970 välillä sekä lämpötilan nousun hidastumisen vuoden 2000 tienoilla.

Lähde: J. H. van Hateren, Climate Dynamics, 2012, A fractal climate response function can simulate global average temperature trends of the modern era and the past millennium, DOI: 10.1007/s00382-012-1375-3. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Ihmisen vaikutus ilmastoon näkyi entistä voimakkaampana 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty maapallon lämpötilaan vaikuttavia syitä. Tutkimuksen tuloksien perusteella ihmisen vaikutus ilmastoon näkyi entistä paremmin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana, joten ilmaston lämpeneminen jatkuu edelleen. Tutkijat myös ennustavat, että 2000-luvun toisesta vuosikymmenestä tulee hyvin todennäköisesti ensimmäistä lämpimämpi.

Lähde: Peter A. Stott, Gareth S. Jones, Observed 21st century temperatures further constrain likely rates of future warming, Atmospheric Science Letters, DOI: 10.1002/asl.383. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Ison-Britannian perhoset eivät näytä käyttävän laajempaa elinympäristövalikoimaa ilmaston lämmetessä, mikä on aiempien odotusten vastaista. Tämä viittaa siihen, että perhoset eivät myöskään menesty paremmin Isossa-Britanniassa ilmaston lämmetessä: Tom H. Oliver, Chris D. Thomas, Jane K. Hill, Tom Brereton, David B. Roy, Habitat associations of thermophilous butterflies are reduced despite climatic warming, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2012.02737.x. [tiivistelmä]

– Iranin Urmiajärven alueella kuivuusjaksot ovat esiintyneet useammin ja muuttuneet voimakkaammiksi: A. H. Delju, A. Ceylan, E. Piguet and M. Rebetez, Observed climate variability and change in Urmia Lake Basin, Iran, Theoretical and Applied Climatology, 2012, DOI: 10.1007/s00704-012-0651-9. [tiivistelmä]

– Aasian kesämonsuunin voimakkuus näyttää heikenneen ilmaston lämpenemisen myötä. Tämän katsotaan johtuvan maa-alueiden ja merialueiden lämpötilaeron pienenemisestä: Hai Xu, Yetang Hong and Bin Hong, Decreasing Asian summer monsoon intensity after 1860 AD in the global warming epoch, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1378-0. [tiivistelmä]

– Auringonpaistetunnit ovat vähentyneet Kiinassa 1960-luvun jälkeen. Tärkeimpänä syynä tähän ovat ilmansaasteet: Wang, Y., Y. Yang, N. Zhao, C. Liu, and Q. Wang (2012), The magnitude of the effect of air pollution on sunshine hours in China, J. Geophys. Res., 117, D00V14, doi:10.1029/2011JD016753. [tiivistelmä]

– Arktisen merijään pinnalla oli poikkeuksellisen paljon sulamislätäköitä vuonna 2007, mutta vuonna 2011 niitä oli vielä enemmän: Rösel, A., and L. Kaleschke (2012), Exceptional melt pond occurrence in the years 2007 and 2011 on the Arctic sea ice revealed from MODIS satellite data, J. Geophys. Res., 117, C05018, doi:10.1029/2011JC007869. [tiivistelmä]

– Etelämantereen jääkairanäytteistä on analysoitu nokipitoisuuksia vuosien 1850 ja 2001 välillä: Bisiaux, M. M., Edwards, R., McConnell, J. R., Curran, M. A. J., Van Ommen, T. D., Smith, A. M., Neumann, T. A., Pasteris, D. R., Penner, J. E., and Taylor, K.: Changes in black carbon deposition to Antarctica from two high-resolution ice core records, 1850–2000 AD, Atmos. Chem. Phys., 12, 4107-4115, doi:10.5194/acp-12-4107-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Suurin osa lämpötilaprokseista todella näyttää olevan lineaarisesti riippuvaisia vuotuisesta lämpötilasta: Bård Støve, Fredrik Charpentier Ljungqvist, Peter Thejll, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00632.1. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa esitellään mittaustekniikka, jossa jääkairanäytteistä voidaan saada metaanipitoisuudesta jatkuva mittaussarja. Menetelmässä jääkairanäytettä sulatetaan ja metaanipitoisuus mitataan siitä valuvasta sulavesivirrasta: Stowasser, C., Buizert, C., Gkinis, V., Chappellaz, J., Schüpbach, S., Bigler, M., Faïn, X., Sperlich, P., Baumgartner, M., Schilt, A., and Blunier, T.: Continuous measurements of methane mixing ratios from ice cores, Atmos. Meas. Tech., 5, 999-1013, doi:10.5194/amt-5-999-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Pieni jääkausi saattoi olla globaali tapahtuma uuden Etelämantereen porausreikien lämpötiloja arvioineen tutkimuksen mukaan: Orsi, A. J., B. D. Cornuelle, and J. P. Severinghaus (2012), Little Ice Age cold interval in West Antarctica: Evidence from borehole temperature at the West Antarctic Ice Sheet (WAIS) Divide, Geophys. Res. Lett., 39, L09710, doi:10.1029/2012GL051260. [tiivistelmä]

– Uusia arvioita joidenkin kasvihuonekaasujen eliniälle ilmakehässä (muun muassa metaanille elinikä on noin yhdeksän vuotta) sekä ihmiskunnan päästöille: Prather, M. J., C. D. Holmes, and J. Hsu (2012), Reactive greenhouse gas scenarios: Systematic exploration of uncertainties and the role of atmospheric chemistry, Geophys. Res. Lett., 39, L09803, doi:10.1029/2012GL051440. [tiivistelmä]

– Eri puulajien erilaista kasvua lämpötilan muuttuessa ja ilmiön syitä on selvitelty uudessa tutkimuksessa: Vincent Kint, Wim Aertsen, Matteo Campioli, Dries Vansteenkiste and Andy Delcloo, et al., Radial growth change of temperate tree species in response to altered regional climate and air quality in the period 1901–2008, Climatic Change, 2012, DOI: 10.1007/s10584-012-0465-x. [tiivistelmä]

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: