Viime viikon ilmastotutkimuksia 18/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Kuusimetsiä tuhoavan kirjanpainajan massaesiintymät voimistuvat ilmaston lämmetessä

Ilmaston lämpenemisen ja sään ääriolosuhteiden yleistymisen odotetaan lisäävän kaarnakuoriaisten massaesiintymiä. Tällä saattaa olla vakavia seurauksia metsien ekosysteemeille. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty ilmaston lämpenemisen vaikutuksia kaarnakuoriaisiin kuuluvan kirjanpainajan (Ips typographus) esiintymiseen. Kirjanpainaja on Euroopan kuusimetsille yksi pahimmista tuholaisista. Tutkimus keskittyi lajin aiheuttamiin kuusituhoihin (lajina tavallinen kuusi, Picea abies) Euroopan Alpeilla.

Kirjanpainajan massaesiintymissä yksi oleellinen tekijä oli kuiva ja lämmin kesä. Myös lajin luontaisten vihollisten esiintymisten vaihtelu osoittautui tärkeäksi tekijäksi. Kirjanpainajan aiheuttamat tuhot olivat seitsemän kertaa suuremmat silloin, kun metsä oli istutettu kuusen perinteistä ilmastoaluetta lämpimämmälle paikalle. Erityisesti kuivina kesinä esiintyi kirjanpainajan massaesiintymiä normaalia korkeammilla alueilla. Lämpötila ei näyttänyt vaikuttavan massaesiintymien korkeusjakaumaan.

Lähde: Lorenzo Marini, Matthew P. Ayres, Andrea Battisti and Massimo Faccoli, Climate affects severity and altitudinal distribution of outbreaks in an eruptive bark beetle, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-012-0463-z. [tiivistelmä]

Eteläisellä jäämerellä ajelehtivien pienien jäävuorien seuranta helpottuu uusien havaintomenetelmien avulla

Kiinnostus jäävuoriin ja niiden mahdolliseen vaikutukseen Eteläisen jäämeren virtauksiin ja biologiaan on kasvanut viime vuosina. Suurien jäävuorien ajelehtimista tarkkaillaan rutiininomaisesti, mutta pienempien jäävuorien sijaintia ja määrää ei tunneta, koska niitä on vaikea havaita perinteisillä satelliittimittauksilla. Menetelmiä on kehitetty viime aikoina ja uudessa tutkimuksessa esitetään uusi parannus havaintomenetelmiin. Tutkimuksessa käsiteltiin olemassa oleva mittausdata uudella menetelmällä.

Tutkimuksessa päästiin ennennäkemättömään tarkkuuteen ja tuloksena oleva jäävuoritietokanta sisältää pieniä jäävuoria, joiden pituus vaihtelee 100 ja 2800 metrin välillä. Näiden pienten jäävuorien keskimääräinen pituus on 630 metriä. Pituudessa esiintyy vuodenaikaisvaihtelua, mikä johtuu jäävuorien sulamisesta eteläisen pallonpuoliskon kesän aikana. Jäävuorien arvioitiin sulavan keskimäärin 1,5 metriä päivässä kesän aikana.

Eteläisessä jäämeressä ajelehtivien pienten jäävuorien yhteispaino on 400 miljardia tonnia. Tämä on noin 35 prosenttia suurien jäävuorein massasta. Pienillä jäävuorilla on siis merkittävä rooli Eteläiseen jäämereen sulavan makean veden määrässä. Pienten jäävuorien sijainnin jakauma vaihtelee suuresti. Yleisesti ottaen ne voidaan yhdistää suuriin jäävuoriin, mutta on myös suuria merialueita, joissa on ainoastaan pieniä jäävuoria.

Lähde: Tournadre, J., F. Girard-Ardhuin, and B. Legrésy (2012), Antarctic icebergs distributions, 2002–2010, J. Geophys. Res., 117, C05004, doi:10.1029/2011JC007441. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Uudessa tutkimuksessa on analysoitu maapallon ratamuutoksia menneiden ilmastonmuutoksen ajoituksen määrääjänä: Bernard De Saedeleer, Michel Crucifix and Sebastian Wieczorek, Is the astronomical forcing a reliable and unique pacemaker for climate? A conceptual model study, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1316-1. [tiivistelmä]

– Pohjois-Atlantin oskillaatio ja Euroopan lumipeitteen vaihtelut näyttävät olevan yhteydessä toisiinsa, erityisesti tammi-helmikuussa: Yoojin Kim, Kwang-Yul Kim and Baek-Min Kim, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1365-5. [tiivistelmä]

– NOAA on julkaissut parannuksia yhdistettyyn maan- ja merenpinnan lämpötila-analyysiinsä: Russell S. Vose, Derek Arndt, Viva F. Banzon, David R. Easterling, Byron Gleason, Boyin Huang, Ed Kearns, Jay H. Lawrimore, Matthew J. Menne, Thomas C. Peterson, Richard W. Reynolds, Thomas M. Smith, Claude N. Williams, Jr., David L. Wuertz, NOAA’s Merged Land-Ocean Surface Temperature Analysis, Bulletin of the American Meteorological Society 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/BAMS-D-11-00241.1. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa arvioidaan päivittäisen keskilämpötilan laskumenetelmiä: Yuting Ma, Peter Guttorp, Estimating daily mean temperature from synoptic climate observations, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.3510. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Pohjois-Tyynenmeren itäosissa vuoden 2010 hurrikaanikausi oli yksi vähiten aktiivisimmista: Stacy R. Stewart and John P. Cangialosi, Eastern North Pacific Hurricane Season of 2010, Monthly Weather Review 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/MWR-D-11-00152.1. [tiivistelmä]

– Uudessa katselmointiartikkelissa esitetään, että odotettavissa oleva merien happamoituminen on ennennäkemätön maapallon geologisessa historiassa: Richard E. Zeebe, History of Seawater Carbonate Chemistry, Atmospheric CO2, and Ocean Acidification, Annual Review of Earth and Planetary Sciences, Vol. 40: 141-165 (Volume publication date May 2012), DOI: 10.1146/annurev-earth-042711-105521. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Ilmastonmuutos ja ehkä myös otsonikato voivat selittää permikauden massasukupuuton maaeliöiden osalta. Merien happi- ja hiilidioksidpitoisuus, pH-arvo ja lämpötila voivat selittää merieliöiden sukupuutot. Näyttää siltä, että permikauden sukupuuttoaalto voi toimia mallina tulevan ilmastonmuutoksen seurauksille: Jonathan L. Payne and Matthew E. Clapham, End-Permian Mass Extinction in the Oceans: An Ancient Analog for the Twenty-First Century?, Annual Review of Earth and Planetary Sciences, Vol. 40: 89-111 (Volume publication date May 2012), DOI: 10.1146/annurev-earth-042711-105329. [tiivistelmä]

– Atlantilla vaikuttavan usean vuosikymmenen aikaskaalalla toimivan oskillaation (Atlantic Multidecadal Oscillation, AMO) toimintaa on selvitetty Grönlannin jääkairanäytteistä: Chylek, P., C. Folland, L. Frankcombe, H. Dijkstra, G. Lesins, and M. Dubey (2012), Greenland ice core evidence for spatial and temporal variability of the Atlantic Multidecadal Oscillation, Geophys. Res. Lett., 39, L09705, doi:10.1029/2012GL051241. [tiivistelmä]

– Uuden tutkimuksen mukaan jotkut hyönteislajit ovat saattaneet selvitä Grönlannissa viime jäätiköitymisvaiheen (ns. ”jääkauden”) yli. Erityisesti Nysius groenlandicus oli yleinen Grönlannissa edellisen interglasiaalin aikana ja sen fossiileita löytyy ajalta heti jäätiköitymisvaiheen jälkeen. Nykyään laji on taas hyvin yleinen Grönlannissa: Jens Böcher, Interglacial insects and their possible survival in Greenland during the last glacial stage, Boreas, DOI: 10.1111/j.1502-3885.2012.00251.x. [tiivistelmä]

– Pohjois-Amerikan itäosien järvissä jäästä vapaa kausi on jo nyt pidentynyt jopa 21 päivällä: Colin M. Beier, John C. Stella, Martin Dovčiak and Stacy A. McNulty, Local climatic drivers of changes in phenology at a boreal-temperate ecotone in eastern North America, Climatic Change, 2012, DOI: 10.1007/s10584-012-0455-z. [tiivistelmä]

– Arktisen kesäjään laajuus olisi ollut ennätyksellisen vähäinen vuosina 2010 ja 2011, jos noina vuosina olisi vallinnut vuoden 2007 tuuliolosuhteet: Ogi, M. and J. M. Wallace (2012), The role of summer surface wind anomalies in the summer Arctic sea ice extent in 2010 and 2011, Geophys. Res. Lett., 39, L09704, doi:10.1029/2012GL051330. [tiivistelmä]

– Kesämonsuuniin liittyvät sateet, jotka toimivat maapallon ilmastojärjestelmän vuotuisen syklin indikaattorina, vaihtelevat globaalisti maapallon lämpötilan mukaan. Tämä viittaa siihen, että ilmaston lämpenemisen myötä maapallon ilmastojärjestelmän vuotuinen sykli voimistuu: Jian Liu, Bin Wang, So-Young Yim, June-Yi Lee, Jong-Ghap Jhun and Kyung-Ja Ha, What drives the global summer monsoon over the past millennium?, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1360-x. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Koloradossa vuoristoautiomaassa kasvukausi on pidentynyt: Ken Mix, Vicente L. Lopes and Walter Rast, Growing season expansion and related changes in monthly temperature and growing degree days in the Inter-Montane Desert of the San Luis Valley, Colorado, Climatic Change, 2012, DOI: 10.1007/s10584-012-0448-y. [tiivistelmä]

– Brasiliassa 1700-luvulla tehtyjä säähavaintoja käsitellään uudessa tutkimuksessa: A. M. M. Farrona, R. M. Trigo, M. C. Gallego and J. M. Vaquero, The meteorological observations of Bento Sanches Dorta, Rio de Janeiro, Brazil: 1781–1788, Climatic Change, 2012, DOI: 10.1007/s10584-012-0467-8. [tiivistelmä]

– Itä-Aasian monsuunin viimeaikainen heikkeneminen saattaa johtua kasvihuonekaasujen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Zhu, C., B. Wang, W. Qian, and B. Zhang (2012), Recent weakening of northern East Asian summer monsoon: A possible response to global warming, Geophys. Res. Lett., 39, L09701, doi:10.1029/2012GL051155 [tiivistelmä]

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: