Viime viikon ilmastotutkimuksia 17/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen vaikutus on jo nyt havaittavissa arktisen merijään määrässä

Viime vuosien erittäin vähäinen kesäisen merijään määrä arktisella alueella on usein katsottu olevan varhainen varoitusmerkki ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä. Tämän väitteen todenperäisyyttä on aiemmin tarkasteltu ilmastomallien avulla. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty, voidaanko pelkistä havainnoista nähdä, onko merijään väheneminen luonnollista vaihtelua, itseään kiihdyttävä prosessi vai ulkoisen pakotteen (kuten ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt) aiheuttama.

Tutkimuksen tuloksien perusteella käytettävissä olevat havainnot riittävät sulkemaan pois luonnollisen vaihtelun ja itseään kiihdyttävän prosessin vaihtoehdot. Nämä eivät pysty selittämään pitkän ajan muutosta eivätkä viimeaikaisten minimien voimakkuutta tai niiden esiintymistä niin lähekkäin toisiaan. Merijään muutokset ovat sen sijaan hyvin selitettävissä ulkoisen pakotteen tasaisesti nousevalla muutoksella, johon luonnollinen vaihtelu aiheuttaa lyhytaikaisia muutoksia.

Ainoaksi sopivaksi ulkoiseksi pakotteeksi tutkimuksessa löydettiin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu, jolla on vahva korrelaatio merijään pitkän ajan muutosten kanssa (muiden tutkittujen pakotteiden joukossa oli muun muassa auringon aktiivisuus, jolla korrelaatio oli huono – mutta silti toiseksi paras). Tutkimuksen tuloksien perusteella on siis vedettävissä se johtopäätös, että ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen vaikutus on jo nyt havaittavissa arktisen merijään määrän kehityksessä.

Lähde: Notz, D. and J. Marotzke (2012), Observations reveal external driver for Arctic sea-ice retreat, Geophys. Res. Lett., 39, L08502, doi:10.1029/2012GL051094. [tiivistelmä]

Rannikoiden kosteikkojen hiilinielut ovat pienenemässä nopeasti maailmanlaajuisesti

Rannikoiden kosteikot ovat maailmanlaajuisesti tärkeitä hiilinieluja, mutta ihmisen toimet uhkaavat näitä elinympäristöjä. Maapallon rantakosteikkojen kattama ala on melko pieni, mutta rantakosteikkojen hiilinielu on pinta-alaa kohden suurimpia maapallon ekosysteemeistä. Rantakosteikkojen globaalin hiilinielun suuruus on melko epävarma, koska niiden kattama ala tunnetaan melko epätarkasti ja tiettyä pinta-alaa kohden tapahtuvan hiilinielun koko on epävarma ja vaihtelee paljon.

Rantakosteikkojen hiilinielu on pienentynyt nopeasti viimeisen vuosisadan aikana, mikä johtuu pääasiassa ihmisten toimista, kuten ruoppaus, maantäyttö, vesien rehevöittäminen ja puiden kaato. Rantakosteikkoja katoaa maailmanlaajuisesti 1-7 prosentin vuosivauhdilla. Näyttää siltä, että myös ilmastonmuutos, jokien valjastaminen ihmisten käyttöön, maanviljelyksen jatkuva leviäminen ja merenpinnan nousu tulevat aiheuttamaan rantakosteikkojen hiilinielun pienenemistä. Rantakosteikkojen hiilinielun pieneneminen tulee voimistamaan hiilidioksidipäästöjen kerääntymistä ilmakehään, mikä voimistaa ilmaston lämpenemistä.

Lähde: Charles S Hopkinson, Wei-Jun Cai, Xinping Hu, Carbon sequestration in wetland dominated coastal systems — a global sink of rapidly diminishing magnitude, Current Opinion in Environmental Sustainability, http://dx.doi.org/10.1016/j.cosust.2012.03.005. [tiivistelmä]

Australian Queenslandin tulvat vuonna 2011 saattoivat liittyä Tyynenmeren oskillaatioiden vaiheen vaihtumiseen

Vuonna 2011 Australian Queenslandissa sattuneet valtavat tulvat ja niihin liittyvät sateet tapahtuivat samaan aikaan, kun La Niña oli poikkeuksellisen voimakas. El Niñoon ja La Niñaan liittyvä oskillaatio (El Niño-Southern Oscillation, ENSO) vaikuttaa Queenslandin alueen kesäaikaiseen sateeseen, mutta sateiden muutoksia ohjaavat Tyynenmeren oskillaatiot (Pacific Decadal Oscillation, PDO ja Interdecadal Pacific Oscillation, IPO).

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty, miten vuoden 2011 tulvat liittyvät PDO/IPO-oskillaatioihin. Tutkimuksen tuloksien mukaan vuoden 2011 tulvat ja voimakkaat sateet osoittavat PDO/IPO-oskillaatioiden vaihtumisesta negatiiviseen vaiheeseen. Tätä perustellaan usealla seikalla, kuten sillä, että Queenslandin alueella sademäärä oli suuri ja eteläisen oskillaation (Southern Oscillation) indeksillä oli suuri arvo. Nämä yleensä tapahtuvat vain PDO/IPO-oskillaatioiden negatiivisessa vaiheessa. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että tulevan noin kymmenen vuoden aikana Queenslandissa on odotettavissa kovia rankkasateita La Niñan vallitessa.

Lähde: Cai, W. and P. van Rensch (2012), The 2011 southeast Queensland extreme summer rainfall: A confirmation of a negative Pacific Decadal Oscillation phase?, Geophys. Res. Lett., 39, L08702, doi:10.1029/2011GL050820. [tiivistelmä]

Lumivyöryjen määrä on noussut samaan aikaan lämpötilan kanssa Ranskan Alpeilla

Lumivyöryjen määrään vaikuttavat merkittävästi lumipeitteen määrä sekä sääolosuhteet. Lumivyöryjen esiintymisen muutoksia ilmastoon liittyen on kuitenkin tutkittu melko vähän. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty mallisimulaatioiden avulla lumivyöryjen esiintymistä Ranskan Alpeilla vuosien 1958 ja 2009 välillä. Tutkimuksen tuloksien mukaan 1980-luvulla oli paljon lumivyöryjä, mikä liittynee tuolloin esiintyneisiin ankariin talviin. Vuosien 1975 ja 2000 välillä lumivyöryjen määrä nousee hienoisesti, mutta jatkuvasti. Samaan aikaan ilmasto on lämmennyt.

Lähde: Castebrunet, H., Eckert, N., and Giraud, G.: Snow and weather climatic control on snow avalanche occurrence fluctuations over 50 yr in the French Alps, Clim. Past, 8, 855-875, doi:10.5194/cp-8-855-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Ison-Britannian eteläisen perhoslajiston levinneisyysalueiden muutoksia ilmaston lämmetessä on selvitetty uudessa tutkimuksessa. Lajit näyttävät levittäytyvän pohjoiseen, mutta lajien yksilömäärät eivät näytä lisääntyvän: Louise Mair, Chris D Thomas, Barbara J Anderson, Richard Fox, Marc Botham, Jane K Hill, Temporal variation in responses of species to four decades of climate warming, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2012.02730.x. [tiivistelmä]

– Merenpinnan lämpötilan muutoksia sekä lämmön kulkeutumista ilmasta mereen on arvioitu malleilla ja havainnoilla uudessa tutkimuksessa: W. G. Large and S. G. Yeager, On the Observed Trends and Changes in Global Sea Surface Temperature and Air-Sea Heat Fluxes (1984-2006), Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00148.1. [tiivistelmä]

– Puiden elämään vaikuttavat monet seikat, mutta uuden tutkimuksen mukaan Pohjois-Amerikan Kalliovuorien itäpuolella elävien puulajien esiintymisalueet ovat melko hyvin selitettävissä pelkästään lämpötilan ja sademäärän avulla: Véronique Boucher Lalonde, Antoine Morin, David J. Currie, How are tree species distributed in climatic space? A simple and general pattern, Global Ecology and Biogeography, DOI: 10.1111/j.1466-8238.2012.00764.x. [tiivistelmä]

– Siirtyminen keskiajan lämpökaudesta pieneen jääkauteen ei välttämättä vaatinut suuria ja pysyviä muutoksia sääjärjestelmissä, vaikka lämpötilan muutos olikin huomattava. Esimerkiksi Pohjois-Atlantin oskillaatio ei välttämättä käyttäytynyt eri tavalla kyseisten jaksojen aikana: Yiou, P., J. Servonnat, M. Yoshimori, D. Swingedouw, M. Khodri, and A. Abe-Ouchi (2012), Stability of weather regimes during the last millennium from climate simulations, Geophys. Res. Lett., 39, L08703, doi:10.1029/2012GL051310. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa on arvioitu, miten ilmasto käyttäytyy mallisimulaatioissa, kun sitä ohjataan kasvihuonekaasujen muutoksilla tai auringon aktiivisuuden muutoksilla. Tutkimuksen tuloksien perusteella molemmissa tapauksissa lämpeneminen voimistuu maapallon napa-alueilla: Ming Cai and Ka-Kit Tung, Robustness of Dynamical Feedbacks from Radiative Forcing: 2% Solar versus 2xCO2 Experiments in an Idealized GCM, Journal of the Atmospheric Sciences 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JAS-D-11-0117.1. [tiivistelmä]

– Ilmastomalleissa olisi parannettavaa pilvien simuloinnissa subtrooppisilla alueilla: Mark J. Webb, F. Hugo Lambert and Jonathan M. Gregory, Origins of differences in climate sensitivity, forcing and feedback in climate models, Climate Dynamics, 2012, DOI: 10.1007/s00382-012-1336-x. [tiivistelmä]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: