Viime viikon ilmastotutkimuksia 11/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Nopeimman merijään häviämisen alueilla jäästä vapaa kausi on pidentynyt kolmella kuukaudella

Arktisilla alueilla nopeimman merijään häviämisen alueilla merijää häviää keväällä nykyään kaksi kuukautta aikaisemmin kuin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Syksyllä näillä alueilla meri jäätyy kuukautta myöhemmin, eli kokonaisuudessaa jäästä vapaa aika vuodessa on pidentynyt kolmella kuukaudella.

Antarktiksen niemimaan lähistöllä tilanne on samankaltainen, mutta siellä jäät lähtevät kuukautta aikaisemmin ja meri jäätyy kahta kuukautta aikaisemmin. Sielläkin siis jäästä vapaa kausi on pidentynyt kolmella kuukaudella. Antarktiksella on kuitenkin alueita, joissa merijää ei vähene vaan lisääntyy. Rossinmeren länsisosissa jäästä vapaa kausi on lyhentynyt kahdella kuukaudella (jäät lähtevät kuukausi myöhemmin keväällä ja palaavat kuukausi aikaisemmin syksyllä).

Lähde: Stammerjohn, S., R. Massom, D. Rind, and D. Martinson (2012), Regions of rapid sea ice change: An inter-hemispheric seasonal comparison, Geophys. Res. Lett., 39, L06501, doi:10.1029/2012GL050874. [tiivistelmä]

Ontariojärvi on lämmennyt viimeisen 40 vuoden aikana

Sekä Ontariojärven veden että järven yläpuolisen ilman lämpötilat ovat nousseet vuodenaikojen ja vuosien aikaväleillä tarkasteltuna. Ontariojärven pintaveden vuotuinen keskilämpötila on noussut noin 1,4 celsiusastetta vuoden 1970 jälkeen. Järven yläpuolisen ilman vuosuinen keskilämpötila on noussut noin 1,3 celsiusastetta. Ilman lämpötila nousi veden lämpötilaa nopeammin syksyn ja talven aikana. Pintaveden lämpötila taas nousi nopeammin kevään ja kesän aikana.

Lähde: Anning Huang, Yerubandi R. Rao, and Weitao Zhang, On Recent Trends in Atmospheric and Limnological Variables in Lake Ontario, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00495.1. [tiivistelmä]

Arktisen alueen merijään vähetessä pilvisyys lisääntyy

Arktisella alueella merijääpeite on vähentynyt dramaattisesti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Ilmastomallien simulaatiot antoivat ennusteita, joissa merijään väheneminen on vähäisempää kuin havaittu. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että joitakin merijäähän vaikuttavia prosesseja ei ole saatu simuloitua oikein. Mallisimulaatioissa tärkein epävarmuuden lähde erityisesti napaseuduilla on pilvipeitteen muutos ilmaston lämmetessä. Vähenevän merijään ja pilvien yhteyden ymmärtäminen saattaisi auttaa mallien kehityksessä.

Uudessa tutkimuksessa on arvioitu merijään ja pilvien yhteyttä satelliittimittauksista vuosien 2000 ja 2010 välillä. Tutkimuksen tuloksien mukaan merijään väheneminen yhdellä prosentilla aiheuttaa pilvipeitteen lisääntymisen 0,36 – 0,47 prosenttia. Merijään vähetessä on siis odotettavissa yhä pilvisempi arktinen alue.

Lähde: Liu, Y., J. R. Key, Z. Liu, X. Wang, and S. J. Vavrus (2012), A cloudier Arctic expected with diminishing sea ice, Geophys. Res. Lett., 39, L05705, doi:10.1029/2012GL051251. [tiivistelmä]

Suurin osa ilmakehän dityppioksidin noususta on peräisin typpipohjaisista lannoitteista

Dityppioksidin (N2O, ilokaasu) pitoisuus ilmakehässä on lisääntynyt noin 20 prosenttia vuoden 1750 jälkeen. Dityppioksidi on voimakas kasvihuonekaasu ja lisäksi aiheuttaa otsonin vähenemistä stratosfäärissä, joten dityppioksidin pitoisuuden seuraaminen ja muutoksien syiden selvittäminen on tärkeää. Dityppioksidin suurimpien päästölähteiden suuruudet, sijainnit ja muutokset ajan myötä ovat kuitenkin vielä melko epäselviä.

Uudessa tutkimuksessa esitetään dityppioksidin isotooppien mittauksia Tasmaniasta vuosien 1940 ja 2005 välillä. Tutkimuksen tuloksissa nähdään dityppioksidin isotooppien vuodenaikaisvaihtelut, joiden avulla nähdään, miten dityppioksidin kulkeutuminen stratosfääriin ja merestä tulevat päästöt vaikuttavat isotooppipitoisuuksiin. Mittauksissa näkyy myös pitempiaikaisia vaihteluita sekä laskeva muutos isotooppikoostumuksessa. Näiden perusteella on mahdollista päätellä, että dityppioksidin lisääntyminen ilmakehässä on peräisin typpipohjaisten lannoitteiden yleistymisestä.

Lähde: S. Park, P. Croteau, K. A. Boering, D. M. Etheridge, D. Ferretti, P. J. Fraser, K-R. Kim, P. B. Krummel, R. L. Langenfelds, T. D. van Ommen, L. P. Steele & C. M. Trudinger, Trends and seasonal cycles in the isotopic composition of nitrous oxide since 1940, Nature Geoscience, 2012, doi:10.1038/ngeo1421. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Puiden vuosirengasanalyyseissä saattaa olla vääristymiä, koska puukronologioihin valitaan enemmän suuria ja hidaskasvuisia puita: Brienen, R. J. W., E. Gloor, and P. A. Zuidema (2012), Detecting evidence for CO2 fertilization from tree ring studies: The potential role of sampling biases, Global Biogeochem. Cycles, 26, GB1025, doi:10.1029/2011GB004143. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Ilmaston lämpenemisen voimistuminen arktisilla alueilla saattaa vaikuttaa sään ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden, tulvien, kylmien jaksojen ja helleaaltojen, esiintymiseen: Francis, J. A. and S. J. Vavrus (2012), Evidence linking Arctic amplification to extreme weather in mid-latitudes, Geophys. Res. Lett., 39, L06801, doi:10.1029/2012GL051000. [tiivistelmä]

– Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien väheneminen ja siitä johtunut ilmaston viileneminen saattoi olla yksi osasyy devonikauden päättäneeseen massasukupuuttoon noin 370 miljoonaa vuotta sitten: Xu, B., Z. Gu, C. Wang, Q. Hao, J. Han, Q. Liu, L. Wang, and Y. Lu (2012), Carbon isotopic evidence for the associations of decreasing atmospheric CO2 level with the Frasnian-Famennian mass extinction, J. Geophys. Res., 117, G01032, doi:10.1029/2011JG001847. [tiivistelmä]

– Hurrikaaniaktiivisuus saattaa pienentyä suurten tulivuorenpurkausten jälkeisinä vuosina: Evan, A. T. (2012), Atlantic hurricane activity following two major volcanic eruptions, J. Geophys. Res., 117, D06101, doi:10.1029/2011JD016716. [tiivistelmä]

– Monsuunin vaikutusalueet näyttävät lisääntyvän tulevaisuudessa maailmanlaajuisesti tarkasteltuna mallisimulöaatioiden perusteella. Lisäksi monsuunin voimakkuus ja sademäärä näyttävät lisääntyvän: Hsu, P., T. Li, J.-J. Luo, H. Murakami, A. Kitoh, and M. Zhao (2012), Increase of global monsoon area and precipitation under global warming: A robust signal?, Geophys. Res. Lett., 39, L06701, doi:10.1029/2012GL051037. [tiivistelmä]

– Yhdysvalloissa noin 10 prosenttia väestöstä elää tulevan merenpinnan nousun riskirajan alapuolella: Benjamin H Strauss et al 2012, Tidally adjusted estimates of topographic vulnerability to sea level rise and flooding for the contiguous United States, Environ. Res. Lett. 7 014033 doi:10.1088/1748-9326/7/1/014033. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu kaupunkialueiden sää- ja ilmastokysymyksiä: Vladimir Janković and Michael Hebbert, Hidden climate change – urban meteorology and the scales of real weather, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-012-0429-1. [tiivistelmä]

– Maapallon maa-alueiden pintalämpötila-analyysi CRUTEM on saanut päivityksiä. Uusi versio on nimeltään CRUTEM4: Jones, P. D., D. H. Lister, T. J. Osborn, C. Harpham, M. Salmon, and C. P. Morice (2012), Hemispheric and large-scale land-surface air temperature variations: An extensive revision and an update to 2010, J. Geophys. Res., 117, D05127, doi:10.1029/2011JD017139. [tiivistelmä]

– Pohjois-Kiinan ruohikkoalueilla maaperä on happamoitunut huomattavasti: Yuanhe Yang, Chengjun Ji, Wenhong Ma, Shifeng Wang, Shaopeng Wang, Wenxuan Han, Anwar Mohammat, David Robinson, Pete Smith, Trends Significant soil acidification across northern China’s grasslands during 1980s-2000s, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2012.02694.x. [tiivistelmä]

– Etelä-Afrikassa kuumat äärilämpötilat ovat yleistyneet ja kylmät äärilämpötilat harvinaistuneet: A. C. Kruger, S. S. Sekele, Trends in extreme temperature indices in South Africa: 1962–2009, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.3455. [tiivistelmä]

– Australiassa on kaadettu paljon metsiä eurooppalaisten saapumisen jälkeen. Samaan aikaan erityisesti Itä-Australian lämpötila on noussut ja sademäärät vähentyneet. Uudessa tutkimuksessa on tehty mallisimulaatioita, joiden mukaan metsien kaataminen on vaikuttanut Itä-Australian kuivumiseen: Ravinesh C. Deo, A review and modelling results of the simulated response of deforestation on climate extremes in eastern Australia, Atmospheric Research, Volume 108, May 2012, Pages 19–38, http://dx.doi.org/10.1016/j.atmosres.2012.01.007. [tiivistelmä]

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: