Viime viikon ilmastotutkimuksia 8/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Viimeaikainen ilmaston lämpenemisen hidastuminen näyttää olleen vain pohjoisen talven ilmiö

Nykykäsityksen mukaan ilmaston odotetaan lämpenevän ihmisten toiminnan seurauksena. Ilmaston lämpenemisen odotetaan olevan voimakkainta pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa talviaikaan. Globaalissa lämpötilassa ei ole kuitenkaan tapahtunut paljoa nousua viimeisen vuosikymmenen aikana. Pitemmällä tarkastelujaksolla, mikä on ilmaston kannalta merkityksellisempää, globaali lämpötila on noussut selvästi kaikkina vuodenaikoina talvea lukuunottamatta. Talven aikana esiintyy viilenemistä laajoilla alueilla Pohjois-Amerikan itäosissa ja Euraasian pohjoisosissa. Viime aikojen hidastuminen ilmaston lämpenemisessä näyttääkin olevan lähinnä talviaikainen ilmiö ja esiintyvän lähinnä pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa. Viimeisen 20 vuoden aikana globaalissa lämpötilassa voimakkain alueellinen tekijä näyttää olleen pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisten maa-alueiden lämpötilat.

Lähde: Cohen, J. L., J. C. Furtado, M. Barlow, V. A. Alexeev, and J. E. Cherry (2012), Asymmetric seasonal temperature trends, Geophys. Res. Lett., 39, L04705, doi:10.1029/2011GL050582. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Yhdysvaltojen ylätasangolla tuulivoimalle käytettävissä oleva tuuli on vähentynyt

Yhdysvaltojen Kalliovuorten itäpuolen ylätasangolla sijaitsevia osavaltioita on pidetty hyvänä sijoituspaikkana tuulivoimalle. Poliittisissa ja taloudellisissa analyyseissä keskimääräistä tuulisuutta on usein pidetty vakiona, mutta jos tietyn alueen tuulisuudessa tapahtuu muutoksi ajan myötä, sillä on vaikutusta alueelle sijoitetulle tuulivoimalle.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty tuulisuuden muutoksia Kalliovuorten itäpuolen ylätasangolla vuosien 1971 ja 2000 välillä. Tutkimuksen tuloksien mukaan tuulen nopeudessa tapahtui huomattavia muutoksia tutkittuna aikana. Merkittävimmät muutokset ajoittuivat talveen ja kevääseen. Talven ja kevään aikainen tuulennopeus laski selvästi vuosien 1971 ja 2000 välillä ja pahimmillaan tuulitehon tiheys väheni jopa 20 prosenttia (keväällä) tutkimusalueen länsiosassa. Kesän ja syksyn aikaiset muutokset olivat pienempiä. Kesällä ei tapahtunut paljoakaan muutosta. Syksy oli vuodenajoista ainoa, jolloin joillakin alueilla näkyi pientä kasvua tuulitehon tiheydessä. Joissakin tutkimusalueen eteläisissä osissa syksyn aikainen tuulitehon nousu saattoi olla jopa kymmenen prosenttia.

Lähde: J. Scott Greene, Matthew Chatelain, Mark Morrissey and Steve Stadler, Estimated changes in wind speed and wind power density over the western High Plains, 1971–2000, Theoretical and Applied Climatology, DOI: 10.1007/s00704-012-0596-z. [tiivistelmä]

Vuoden 2010 helleaalto Venäjällä oli sekä luonnollisten tekijöiden että ilmaston lämpenemisen aiheuttama

Venäjää (ja myös Suomea) koetteli voimakas helleaalto vuonna 2010. Tämän helleaallon syitä on selvitetty viimeaikaisissa tutkimuksissa. Yksi tutkimus totesi, että helleaalto oli luonnollista alkuperää. Toisessa tutkimuksessa taas annettiin 80 prosentin todennäköisyys sille, ettei helleaalto olisi tapahtunut ilman viime vuosikymmenien ilmaston lämpenemistä. Jälkimmäisessä tutkimuksessa myös todettiin, että heidän tuloksensa on ristiriidassa ensimmäisen tutkimuksen tuloksien kanssa.

Uudessa tutkimuksessa on käytetty mallisimulaatioita, joiden avulla tätä ristiriitaa on pyritty selvittämään. Tutkimuksen tuloksien perusteella molemmat aiemmat tutkimukset olivat oikeassa. Venäjän vuoden 2010 helleaallon voidaan sanoa olleen luonnollisten tekijöiden seurausta voimakkuutensa osalta, mutta silti ilmaston lämpeneminen vaikuttaa helleaallon tapahtumisen todennäköisyyteen. Kaksi aiempaa tutkimusta siis oikeastaan vastasivat eri kysymyksiin.

Lähde: Otto, F. E. L., N. Massey, G. J. van Oldenborgh, R. G. Jones, and M. R. Allen (2012), Reconciling two approaches to attribution of the 2010 Russian heat wave, Geophys. Res. Lett., 39, L04702, doi:10.1029/2011GL050422. [tiivistelmä]

Ilmastomalli näyttää liian vähän lämpenemistä mioseenin aikaiselle syvälle merelle

Ilmastomallin avulla tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin mioseenin (noin 20-14 miljoonaa vuotta sitten) aikaisia merien lämpötiloja (ja virtauksia). Tutkimuksen tuloksien perusteella mioseenin aikana Pohjois-Atlantin, Grönlanninmeren ja Pohjoisen jäämeren lämpötilat olivat merkittävästi korkeammat kuin nykyään. Mallisimulaatioissa näkyvä syvän meren lämpeneminen mioseenin aikana on yli kertaluokkaa vähäisempää kuin tuonaikaisista lämpötilaindikaattoreista (ns. prokseista) on nähtävissä. Tämä viittaa siihen, että käytetty ilmastomalli saattaa olla liian epäherkkä tuonaikaisille olosuhteille, tai että tuolloin ilmakehässä oli enemmän kasvihuonekaasuja kuin tällä hetkellä oletetaan, tai että proksit näyttävät liikaa lämpenemistä mioseenin aikana. Näistä kaksi ensimmäistä ovat todennäköisempiä, koska tuonaikaiset proksit antavat melko yhdenmukaisen kuvan nykyistä merkittävästi lämpimämmästä maapallosta.

Lähde: Herold, N., M. Huber, R. D. Müller, and M. Seton (2012), Modeling the Miocene climatic optimum: Ocean circulation, Paleoceanography, 27, PA1209, doi:10.1029/2010PA002041. [tiivistelmä]

Uusi ilmastoherkkyyden arvio on sopusoinnussa aikaisempien arvioiden kanssa

Ilmastomallien tulevaisuuden ennusteet ovat epävarmoja. Epävarmuus johtuu ennen kaikkea kolmesta tekijästä, jotka ovat ilmastoherkkyys, meren pystysuuntainen sekoittuminen ja ihmisen toiminnasta vapautuvien aerosolien vaikutus ilmastoon. Uudessa tutkimuksessa näiden tekijöiden epävarmuutta on arvioitu mallien ja tilastollisten menetelmien avulla. Tutkimuksen tuloksena ilmastoherkkyydelle saadaan arvioksi 2,8 celsiusastetta, jossa 95 prosentin epävarmuusalue on 1,8 – 4,9 celsiusastetta. Tämä tulos on sopusoinnussa aiemmissa tutkimuksissa saatujen arvojen kanssa.

Lähde: Olson, R., R. Sriver, M. Goes, N. M. Urban, H. D. Matthews, M. Haran, and K. Keller (2012), A climate sensitivity estimate using Bayesian fusion of instrumental observations and an Earth System model, J. Geophys. Res., 117, D04103, doi:10.1029/2011JD016620. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Uuden tutkimuksen mukaan pintalämpötilan todennäköisyysjakauma ei noudata normaalijakaumaa (eli Gaussin jakaumaa), mikä vaikeuttaa mallien ennusteita äärilämpötilojen esiintymisestä: Ruff, T. W. and J. D. Neelin (2012), Long tails in regional surface temperature probability distributions with implications for extremes under global warming, Geophys. Res. Lett., 39, L04704, doi:10.1029/2011GL050610. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Ilmaston lämpeneminen saattoi olla yksi tekijä permikauden päättäneessä massasukupuutossa: Michael M. Joachimski, Xulong Lai, Shuzhong Shen, Haishui Jiang, Genming Luo, Bo Chen, Jun Chen and Yadong Sun, Climate warming in the latest Permian and the Permian–Triassic mass extinction, Geology, v. 40 no. 3 p. 195-198, doi: 10.1130/G32707.1. [tiivistelmä]

– Himalajalla jäätiköt ovat muuttuneet tummemmiksi ainakin vuoden 2000 jälkeen satelliittimittausten perusteella. Ilmiö saattaa johtua jäätiköiden pinnalla olevan noen ja pölyn lisääntymisestä: Jing Ming et al 2012, Darkening of the mid-Himalaya glaciers since 2000 and the potential causes, Environ. Res. Lett. 7 014021 doi:10.1088/1748-9326/7/1/014021. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Keski-Amerikasta tehdyn lämpötilarekonstruktion perusteella nykyinen lämpeneminen etenee nopeimmin kuin mikään muu lämpenemisjakso viimeisen 86000 vuoden aikana: Alexander Correa-Metrio, Mark B. Bush, Kenneth R. Cabrera, Shannon Sully, Mark Brenner, David A. Hodell, Jaime Escobar, Tom Guilderson, Rapid climate change and no-analog vegetation in lowland Central America during the last 86,000 years, Quaternary Science Reviews, http://dx.doi.org/10.1016/j.quascirev.2012.01.025. [tiivistelmä]

– Äärilämpötilojen ja rankkasateiden esiintyminen ovat yleistyneet Etelä-Kiinassa: Chengjing Nie, Hairong Li, Linsheng Yang, Bixiong Ye, Erfu Dai, Shaohong Wu, Yi Liu, Yongfeng Liao, Spatial and temporal changes in extreme temperature and extreme precipitation in Guangxi, Quaternary International, http://dx.doi.org/10.1016/j.quaint.2012.02.029. [tiivistelmä]

– Australian kaakkoisosissa ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen näyttää etenevän askelmuutoksin: Jones, R. N. (2012), Detecting and attributing nonlinear anthropogenic regional warming in southeastern Australia, J. Geophys. Res., 117, D04105, doi:10.1029/2011JD016328. [tiivistelmä]

– Ilmastonmuutos yleisesti ottaen vähentää maissin tuottoa Länsi-Turkissa: Ömer Faruk Durdu, Evaluation of climate change effects on future corn (Zea mays L.) yield in western Turkey, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.3435. [tiivistelmä]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: