Auringon aktiivisuuden lasku tuskin pysäyttää ilmaston lämpenemistä

Uuden tutkimuksen mukaan Auringon aktiivisuus todennäköisesti vähenee seuraavan 90 vuoden aikana. Tämä ei kuitenkaan näyttäisi viivästyttävän kasvihuonekaasujen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä.

Met Officen ja Readingin yliopiston tekemässä tutkimuksessa tarkastellaan Auringon todennäköisiä muutoksia ja niiden vaikutuksia maapallon pintalämpötilaan. Tutkimuksen mukaan Auringon aktiivisuus todennäköisesti vähenee vuoteen 2100 asti, mutta tämä aiheuttaisi vain 0,08 celsiusasteen viilenemisen maapallon pinnalla. Samalle ajalle odotetaan kasvihuonekaasujen pitoisuuden lisääntymisestä aiheutuvaa lämpenemistä noin 2,5 celsiusastetta (oletettaessa IPCC:n päästöskenaario B2:n toteutuvan).

Ilmastonmuutoksen havaitsemiseen erikoistunut Met Officen tutkija Gareth Jones sanoo: ”Tämä tutkimus osoittaa, että auringon todennäköisin muutos ei vaikuta maapallon lämpötilaan kovin paljoa, eikä juuri hidasta kasvihuonekaasujen aiheuttamaa lämpenemistä.”

”On kuitenkin tärkeää huomata, että tämä tutkimus perustuu vain yhden mallin tuloksiin, eikä useiden mallien, jotka esittäisivät ilmastojärjestelmän epävarmuudet paremmin.”

Tutkimuksessa myös esitettiin, että jos auringon aktiivisuus laskisi pienemmäksi kuin Maunderin minimin aikana (Maunderin minimi oli vuosien 1645 ja 1715 välinen jakso, jolloin auringon aktiivisuus on ollut mittaushistorian alhaisin), maapallon pintalämpötila laskisi 0,13 celsiusastetta.

Toinen Met Officen tutkija Peter Stott sanoo: ”Löydöksemme viittaavat siihen, että auringon aktiivisuuden laskiessa satoihin vuosiin alhaisimmalle tasolleen, sen vaikutus olisi riittämätön kumoamaan kasvihuonekaasujen hallitsevan vaikutuksen maapallon lämpötilaan 2000-luvulla.”

Auringon aktiivisuus nousi 1900-luvulla ”suureen maksimiin”, mutta viimeaikaisten tutkimusten mukaan tämä aktiivisuusjakso on loppumassa. Readingin yliopiston aurinkotutkimuksen asiantuntija Mike Lockwood käytti tätä lähtökohtana arvioidessaan auringon aktiivisuuden todennäköisiä muutoksia 2000-luvulla. Met Officen tutkijat laittoivat Lockwoodin ennusteen ilmastomalliin nähdäkseen, miten auringon todennäköiset aktiivisuusmuutokset vaikuttaisivat maapallon lämpötilaan.

Professori Lockwood sanoo: ”Vähenevien ja lisääntyvien auringonpilkkujen 11-vuotinen jakso on ehkä parhaiten tunnettu auringon muuttumistapa, mutta pidemmän aikavälin muutokset ovat tärkeämpiä ilmaston kannalta.”

”Todennäköisin skenaario on se, että 1900-lukuun verrattuna näemme auringon aktiivisuudessa yleisen vähenemisen niin, että auringon aktiivisuus tippuu Daltonin minimin (vuoden 1820 tienoilla) arvoihin. Todennäköisyys auringon aktiivisuuden tippumiselle Maunderin minimin tasolle – tai nousemiselle takaisin 1900-luvun huippuarvoihin – on noin kahdeksan prosenttia. Löydökset nojaavat oletukseen siitä, että auringon mennyt käytös antaa järkevän kuvan auringon tulevaisuuden muutoksista.”

Lähde:

Decline in solar output unlikely to offset global warming (Met Officen tiedote)

Jones, G. S., M. Lockwood, and P. A. Stott (2012), What influence will future solar activity changes over the 21st century have on projected global near surface temperature changes?, J. Geophys. Res., doi:10.1029/2011JD017013, in press. [tiivistelmä]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: