Viime viikon ilmastotutkimuksia 3/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Ilmasto ei ole enää tärkeä kasvua rajoittava tekijä Alaskan puurajan puille

Lämpötilan on oletettu olevan tärkeä kasvua rajoittava tekijä Alaskan puurajan puille ja ilmaston lämmetessä niiden on oletettu leviävän korkeammille paikoille ja leveysasteille. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu päinvastaisia reaktioita lämpenemiselle viimeisten vuosikymmenien aikana, mikä näyttää johtuvan kuivuuden aiheuttamasta stressistä.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty Alaskan puurajan puiden reagointia lämpötiloihin vuodesta 1925 lähtien. Vuosien 1925 ja 1947 välillä oli lämpenevä jakso ja puurajan puut reagoivat silloin juuri odotetulla tavalla, eli alkoivat leviämään korkeammille paikoille ja leveysasteille. Vuosien 1947 ja 1976 välillä oli viileämpää ja puut reagoivat silloin osittain odotetulla tavalla lämpötilaan, mutta tuolloin ilmeni myös uusi reaktio, jossa edellisvuoden lämpötila aiheutti käänteisen reaktion puiden kasvussa seuraavana kasvukautena. Vuoden 1976 jälkeen ilmasto on lämmennyt ja puiden reaktio ilmastoon on vähentynyt huomattavasti, eikä se näytä enää olevan tärkeä kasvua rajoittava tekijä.

Lähde: B Ohse et al 2012, Do limiting factors at Alaskan treelines shift with climatic regimes? Environ. Res. Lett. 7 015505 doi:10.1088/1748-9326/7/1/015505. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Intian kesämonsuuni vaikuttaa Pohjois-Atlantin ja Euroopan ilmastoon

Aiempien tutkimusten mukaan Pohjois-Atlantin ja Euroopan ilmasto-olosuhteet voivat vaikuttaa Intian kesämonsuunin vaihteluihin. On kuitenkin vielä epäselvää, toimiiko vaikutussuhde myös toisinpäin, eli vaikuttaako Intian kesämonsuunin vaihtelu Pohjois-Atlantin ja Euroopan ilmasto-olosuhteisiin. Uudessa tutkimuksessa esitetään havaintoja, joiden mukaan vaikutus on olemassa myös Intian kesämonsuunista Pohjois-Atlantin ja Euroopan ilmasto-olosuhteisiin. Suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa sataa usein normaalia enemmän silloin, kun Intian kesamonsuuni on voimakas. Tässä tilanteessa Länsi-Euroopassa vallitsevat myös normaalia viileämmät olosuhteet, mutta Välimeren alueella on usein normaalia lämpimämpää. Tilanne on päinvastainen Intian kesämonsuunin ollessa heikko.

Lähde: Hai Lin and Zhiwei Wu, Indian summer monsoon influence on the climate in the North Atlantic–European region, Climate Dynamics, DOI: 10.1007/s00382-011-1286-8. [tiivistelmä]

Kosmisten säteiden/auringon aktiivisuuden ja pilvipeitteen välillä ei näytä olevan yhteyttä

Kosmisten säteiden ja ilmaston välinen oletettu yhteys perustuu suurelta osin ISCCP-projektin pilvipeitteen satelliittimittauksiin. Kuten olemme aiemmin kertoneet, siihen liittyy ongelmia. Monissa tutkimuksissa asiaa on myös analysoitu eri näkökulmista, eikä voimakasta ilmastovaikutusta ole löytynyt. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty tätä mahdollista yhteyttä MODIS-mittalaitteen pilvipeitteen mittauksista, joita on nyt tarjolla kymmenen vuoden ajalta. Tutkimuksessa asiaa selvitettiin sekä maailmanlaajuisesti että alueellisesti. Tutkimuksessa ei löydetty tilastollisesti merkitsevää yhteyttä pilvipeitteen ja kosmisten säteiden muutoksien välille. Tutkimuksessa analysoitiin myös auringon aktiivisuuden (total solar irradiance, TSI) ja pilvipeitteen muutoksien välistä yhteyttä, eikä sitäkään löytynyt. Kosmiset säteet tai auringon aktiivisuuden muutokset eivät siis näytä vaikuttavan pilvipeitteeseen merkittävästi.

Lähde: Benjamin Laken, Enric Pallé, and Hiroko Miyahara, A decade of the Moderate Resolution Imaging Spectroradiometer: is a solar – cloud link detectable? Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00306.1. [tiivistelmä]

Ilmastointilaitteet nostavat Pariisin lämpötilaa

Kaupunkilämpösaareke aiheuttaa tarpeen ilmastoinnin käytön lisäämiselle kaupungeissa. Ilmastointilaitteet viilentävät sisätiloja, mutta siirtävät hukkalämmön ilmakehään, mikä puolestaan taas nostaa kaupunkien ilman lämpötilaa. Uudessa tutkimuksessa on arvioitu ilmastoinnin käytön vaikutusta Pariisin lämpötilaan tietokonemallien simulaatioita apuna käyttäen. Tutkimuksen tuloksien mukaan ilmastointi nostaa kaungin lämpötilaa ja vaikuttaa enemmän yölämpötilaan kuin päivälämpötilaan. Tämä saattaa tuntua oudolta, koska ilmastointia käytetään enemmän päivällä, mutta ilmiö johtuu siitä, että ilmakehän rajakerros on ohuempi yöllä. Nykyisellä ilmastoinnin määrällä vaikutus lämpötilaan on 0,5 celsiusastetta ja jos ilmastoinnin määrä kaksinkertaistuu, vaikutus lämpötilaan on kaksi celsiusastetta.

Lähde: Cécile de Munck, Grégoire Pigeon, Valéry Masson, Francis Meunier, Pierre Bousquet, Brice Tréméac, Michèle Merchat, Pierre Poeuf, Colette Marchadier, How much can air conditioning increase air temperatures for a city like Paris, France?, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.3415. [tiivistelmä]

Päivän lämpeneminen pidentää juurien elinikää, yön lämpeneminen ei pidennä

Juuret ovat tärkeassä roolissa maaekosysteemien hiilenkierrossa. Ilmaston lämpenemisen odotetaan näkyvän enemmän yö- kuin päivälämpötiloissa. Uudessa tutkimuksessa on pyritty selvittämään, miten yö- ja päivälämpötilojen muutokset vaikuttavat juuriin. Tutkimus tehtiin Pohjois-Kiinassa. Tutkimuksen tuloksien mukaan yö- ja päivälämpötilojen muutokset vaikuttavat eri tavalla juurien elinikään. Päivälämpötilojen nousu pidensi selvästi juurien elinikää, kun taas yölämpötilojen nousu ei näyttänyt vaikuttavan juurien elinikään merkittävästi.

Lähde: Bai, W. M., Xia, J. Y., Wan, S. Q., Zhang, W. H., and Li, L. H.: Day and night warming have different effect on root lifespan, Biogeosciences, 9, 375-384, doi:10.5194/bg-9-375-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Tropiikin jäätiköt ympäri maailman ovat sulamassa pois ja sitä kautta menetetään niiden siältämä ilmastotieto, varoittelevat Thompson ja muut: Thompson, Lonnie G.; Mosley-Thompson, Ellen; Davis, Mary E.; Brecher, Henry H., Tropical glaciers, recorders and indicators of climate change, are disappearing globally, Annals of Glaciology, Volume 52, Number 59, December 2011 , pp. 23-34(12). [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Uudessa tutkimuksessa on analysoitu maailman merien pinnankorkeutta vuodesta 1850 lähtien: Moore, J.C.; Jevrejeva, S.; Grinsted, A., The historical global sea-level budget, Annals of Glaciology, Volume 52, Number 59, December 2011 , pp. 8-14(7). [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Vuoristoilla näyttää olevan tärkeä rooli Atlantin merivirtojen ylläpitämisessä: Sinha, B., A. T. Blaker, J. J.-M. Hirschi, S. Bonham, M. Brand, S. Josey, R. S. Smith, and J. Marotzke (2012), Mountain ranges favour vigorous Atlantic meridional overturning, Geophys. Res. Lett., 39, L02705, doi:10.1029/2011GL050485. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu syitä alapilvien positiiviselle palauteilmiölle ilmastomalleissa: Florent Brient and Sandrine Bony, Interpretation of the positive low-cloud feedback predicted by a climate model under global warming, Climate Dynamics, DOI: 10.1007/s00382-011-1279-7. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Uudessa tutkimuksessa on kuvattu ikiroutaa käyttäen sähkömagneettista kuvausmenetelmää, jonka avulla ikiroutaa pystytään kartoittamaan jopa 100 metrin syvyyteen: Minsley, B. J., et al. (2012), Airborne electromagnetic imaging of discontinuous permafrost, Geophys. Res. Lett., 39, L02503, doi:10.1029/2011GL050079. [tiivistelmä]

– Pilvien erilaisia palauteilmiöitä (ilmaston lämpenemistä voimistavia tai heikentäviä ilmiöitä) on selvitelty uudessa tutkimuksessa: Mark D. Zelinka, Stephen A. Klein, Dennis L. Hartmann, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00248.1. [tiivistelmä, koko artikkeli, tutkimukseen liittyvä esitysmateriaali]

– Maapallon energiataseen yhteydessä on puhuttu kadoksissa olevasta energiasta, mutta uuden tutkimuksen mukaan havaintoepävarmuudet aiheuttavat sen, että ero lämpötaseen ilmakehän yllä ja merien lämpösisällön välillä ei ole tilastollisesti merkitsevä. Lisäksi tutkimuksessa kerrotaan maapallolle kertyneen tasaisesti lämpöä vuoden 2001 jälkeen ja energia näyttää kerääntyvän maapallon meriin: Norman G. Loeb, John M. Lyman, Gregory C. Johnson, Richard P. Allan, David R. Doelling, Takmeng Wong, Brian J. Soden & Graeme L. Stephens, Nature Geoscience. doi:10.1038/ngeo1375. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa käy ilmi, että vuonna 1988 maapallon maa-alueiden ilmakehästä ottaman hiilidioksidin määrä yhtäkkiä nousi noin yhdellä petagrammalla hiiltä per vuosi: Beaulieu, C., J. L. Sarmiento, S. E. Mikaloff Fletcher, J. Chen, and D. Medvigy (2012), Identification and characterization of abrupt changes in the land uptake of carbon, Global Biogeochem. Cycles, 26, GB1007, doi:10.1029/2010GB004024. [tiivistelmä]

– Tyynenmeren trooppisten osien lämpötiloissa saattaa näkyä merkkejä ilmaston lämpenemisestä, joka aiheuttaa Tyynenmeren itäosien ja länsiosien välisen lämpötilaeron kasvamista: Ashok, K., T. P. Sabin, P. Swapna, and R. G. Murtugudde (2012), Is a global warming signature emerging in the tropical Pacific?, Geophys. Res. Lett., 39, L02701, doi:10.1029/2011GL050232. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa on satelliittimittausten avulla selvitetty lämpötilan, vesihöyryn ja pilvien suhdetta tropiikin ilmakehässä tropopaussin korkeudella. Tutkimuksen tuloksien mukaan veden määrä tuolla korkeudella näyttäisi olevan karkeasti ottaen vakio. Lisäksi lämpötila näyttää olevan tärkein määräävä tekijä vesihöyryn ja pilvisyyden määrässä: Flury, T., Wu, D. L., and Read, W. G.: Correlation among cirrus ice content, water vapor and temperature in the TTL as observed by CALIPSO and Aura/MLS, Atmos. Chem. Phys., 12, 683-691, doi:10.5194/acp-12-683-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Kahden Kanadan järven pohjasedimenteistä tehdyissä fossiilianalyyseissä näkyy viime vuosisadalla muutos planktonlajistossa, joka näyttää olevan ekologisesti ainutlaatuisin tapahtuma holoseenin aikana: Alexandra Rouillard, Neal Michelutti, Peter Rosén, Marianne S.V. Douglas, John P. Smol, Using paleolimnology to track Holocene climate fluctuations and aquatic ontogeny in poorly buffered High Arctic lakes, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, http://dx.doi.org/10.1016/j.palaeo.2012.01.011. [tiivistelmä]

Advertisements

2 vastausta to “Viime viikon ilmastotutkimuksia 3/2012”

  1. Boris Winterhalter Says:

    Otsikolla: ”Ilmasto ei ole enää tärkeä kasvua rajoittava tekijä Alaskan puurajan puille” oleva juttu kertoo Alaskan puurajan alueella puiden kasvusta. Alunperin tekijät olettivat lämpötilan olevan määräävä puiden kasvutekijä, mutta päätyvät ilmasto-olojen vaihteluun, jossa Tyynenmeren PDO:lla olisi ”sormensa” pelissä.
    Tätä samaa puiden kasvuongelmaa Lapissa tutkinut Metlan eläkkeellä oleva pääjohtaja, Elias Pohtila, oli aikoinaan todennut Pohjois-Suomen puulustojen korreloivan, ei suinaan lämpötilan vaan auringon aktiivisuuden kanssa.
    Tutkimus löytyy: http://www.jstor.org/pss/3682279
    Eljas Pohtila (1980) ”Climatic Fluctuations and Forestry in Lapland”, Holarctic Ecology, Vol. 3, No. 2 (1980), pp. 91-98

  2. Ari Jokimäki Says:

    Yllä uutisoidussa tutkimuksessa PDO-vaikutuksen lisäksi yksi tärkeä havainto on se, ettei vuoden 1976 jälkeen ilmasto ole enää ollut tarkeä kasvua rajoittava tekijä Alaskan puurajalla kasvaville puille.

    Viittaat Pohtilan tutkimukseen ikään kuin se antaisi erilaisen kuvan asiasta, mutta Pohtilan tutkimuksen tiivistelmässä kuitenkin kerrotaan pohjoisen pallonpuoliskon ilmakehän kiertoliikkeiden (jotka vaikuttavat voimakkaasti paikalliseen lämpötilaan) olevan tehokkain ilmastollinen selittäjä mäntyjen kasvuvaihteluissa, eli Pohtilan tulokset näyttäisivät olevan täysin linjassa yllä esitetyn tutkimuksen kanssa. Auringosta Pohtilan tiivistelmä sanoo ainoastaan sen voivan aiheuttaa syklisyyttä ilmastoon, mutta auringon aktiivisuuden korrelaatiosta puulustojen kanssa tiivistelmä ei kerro.

    Tutkimus on lisäksi julkaistu jo vuonna 1980, joten se ei ole kovinkaan vertailukelpoinen, kun katsotaan vuoden 1976 jälkeistä tilannetta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: