Viime viikon ilmastotutkimuksia 1/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Naaraspuoliset korallit ovat herkempiä nousseelle hiilidioksidipitoisuudelle

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty miten lauhkean vyöhykkeen koralliyhdyskunnat reagoivat hiilidioksidipitoisuuden nousuun. Tutkimuksessa koralliyhdyskuntia pidettiin kahdessa eri lämpötilassa (16 °C ja 24 °C) ja osa koralleista altistettiin nousseelle hiilidioksidipitoisuudelle. Nousseelle hiilidioksidipitoisuudelle altistetuilla koralleilla kalkkikuoren muodostuminen näytti hidastuvan.

Viileämmässä vedessä ei näkynyt eroja korallien eri sukupuolien reagoinnissa nousseeseen hiilidioksidipitoisuuteen, mutta lämpimämmässä vedessä sukupuolet reagoivat eri tavalla. Lämpimämmässä vedessä nousseelle hiilidioksidipitoisuudelle altistetuilla naaraspuolisilla koralleilla kalkkikuoren muodostuminen väheni 39 prosentilla verrattuna alhaisemmassa hiilidioksidipitoisuudessa olleisiin naaraspuolisiin koralleihin. Koiraspuolisilla koralleilla havaittu pieni väheneminen (viisi prosenttia) ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Naaraiden herkkyys nousseelle hiilidioksidipitoisuudelle saattaa olla selitettävissä sillä, että naaraat uhraavat osan energiastaan jälkeläisten (munien) tuottoon.

Lähde: Holcomb, M., Cohen, A. L., and McCorkle, D. C., An investigation of the calcification response of the scleractinian coral Astrangia poculata to elevated pCO2 and the effects of nutrients, zooxanthellae and gender, Biogeosciences, 9, 29-39, doi:10.5194/bg-9-29-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Sisävesistöt hautaavat orgaanista hiiltä ja aiheuttavat metaanipäästöjä

Sisävesistöillä on tärkeä rooli manneralueiden hiilitaseessa, koska niihin hautautuu orgaanista hiiltä ja lisäksi sisävesistöistä pääsee kasvihuonekaasuja ilmakehään. Erityisesti tropiikin uudet vesialueet (esimerkiksi uudet padot) toimivat voimakkaina metaanin päästölähteinä.

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty lauhkealla vyöhykkeellä sijaitsevan vanhan patoalueen hiilen kiertoa. Kyseinen alue näyttäisi olevan tehokas orgaanisen hiilen nielu ja metaanin päästölähde. Tämä johtuu siitä, että alueen pohjasedimenttien kerääntyminen on nopeaa ja näin orgaanista hiiltä hautautuu nopeasti melko syvälle, jossa on hapettomat olosuhteet ja metaania alkaa muodostua. Metaani vapautuu sitten kuplina sedimentistä. Joen patoaminen on aikaansaanut tilanteen, jossa melko matalan veden pohjassa on voimakkaasti metaanipitoisia pohjakerroksia. Samanlainen tilanne on luultavasti muillakin patoalueilla ja jokien suistoissa.

Lähde: Sobek, S., T. DelSontro, N. Wongfun, and B. Wehrli (2012), Extreme organic carbon burial fuels intense methane bubbling in a temperate reservoir, Geophys. Res. Lett., 39, L01401, doi:10.1029/2011GL050144. [tiivistelmä]

Eteläisellä Atlantilla pilvien päällä olevalla savukerroksella on pieni lämmittävä vaikutus

Havaintojen perusteella trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla on paljon tummia hiilipitoisia aerosoleja. Tällaiset aerosolit estävät auringon säteilyä ja jos aerosolit ovat sekoittuneena pilvien kanssa, pilvisyys yleensä vähenee auringon energian absorboituessa aerosolikerrokseen. Toisaalta eteläisellä Atlantilla, jossa Afrikan savannien tulipaloista tuleva savu nousee meren päällä olevien kumpukerrospilvien yläpuolelle, savukerroksen lämpösäteily aiheuttaa pilvikerroksen paksuuntumista.

Uudessa tutkimuksessa on käytetty satelliittimittauksia savun tummien aerosolien säteilypakotteen määrittelyyn. Tutkimuksessa määritettiin kirkkaiden pilvien yläpuolella olevien tummien aerosolien suora säteilypakote sekä pilvien paksuuntumisesta johtuva epäsuora säteilypakote. Suoran säteilypakotteen arvoksi saatiin 9.2±6.6 wattia per neliömetri ja epäsuoran säteilypakotteen arvoksi saatiin −5.9±3.5 wattia per neliömetri. Epäsuora säteilypakote siis vähentää suoran säteilypakotteen lämmitysvaikutusta noin 60 prosentilla. Kun aerosolien määrän vaihtelu otetaan huomioon, niin keskimäärin savun aerosolien suora säteilypakote on 1.0±0.7 wattia per neliömetri ja epäsuora säteilypakote on −0.7±0.4 wattia per neliömetri. Pilvien yläpuolella olevan savun aerosoleilla on siis keskimäärin pieni lämmittävä vaikutus.

Lähde: Wilcox, E. M., Direct and semi-direct radiative forcing of smoke aerosols over clouds, Atmos. Chem. Phys., 12, 139-149, doi:10.5194/acp-12-139-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Muita viime viikon tutkimuksia

– Erityyppiset El Niñot vaikuttavat eri tavoin Euroopan ja Pohjois-Atlantin säätilaan: Graf, H.-F., and D. Zanchettin (2012), Central Pacific El Niño, the “subtropical bridge,” and Eurasian climate, J. Geophys. Res., 117, D01102, doi:10.1029/2011JD016493. [tiivistelmä]

– Uudessa-Seelannissa on otettu muutaman merenpinnan korkeuden mittausaseman havainnot uuteen tarkasteluun ja näin on saatu parannettua alueen merenpinnan korkeuden mittaussarjoja: Hannah, J., and R. G. Bell (2012), Regional sea level trends in New Zealand, J. Geophys. Res., 117, C01004, doi:10.1029/2011JC007591. [tiivistelmä]

– Hollannin sääamatöörien ylläpitämiä sääasemia on käytetty kaupunkilämpösaarekkeen tutkimiseen: Dirk Wolters and Theo Brandsma, Estimating the Urban Heat Island in residential areas in the Netherlands using observations by weather amateurs, Journal of Applied Meteorology and Climatology 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JAMC-D-11-0135.1. [tiivistelmä]

– Jotkut Espanjan männyt lakkaavat reagoimasta nousevaan lämpötilaan, koska ne ovat herkempiä kuivuudelle: Raúl Sánchez-Salguero, Rafael M. Navarro-Cerrillo, J. Julio Camarero and Ángel Fernández-Cancio, Selective drought-induced decline of pine species in southeastern Spain, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0372-6. [tiivistelmä]

– Nuoremman dryaskauden viileneminen ei ilmeisesti näkynyt Australiassa: John Tibby, The Younger Dryas: relevant in the Australian region? Quaternary International, doi:10.1016/j.quaint.2012.01.003. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa tarkastellaan, miten kauan ilmastomallien mukaan kestää, ennen kuin ilmaston lämpeneminen erottuu ilmaston luonnollisen vaihtelun aiheuttamasta kohinasta: Hawkins, E. and R. Sutton (2012), Time of emergence of climate signals, Geophys. Res. Lett., 39, L01702, doi:10.1029/2011GL050087. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Pariisi-Lontoo -länsituuli-indeksin avulla saadaan kuvattua Pohjjois-Atlantin oskillaation toimintaa vuodesta 1692 alkaen: Richard C. Cornes, Philip D. Jones, Keith R. Briffa, Timothy J. Osborn, Estimates of the North Atlantic Oscillation back to 1692 using a Paris–London westerly index, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.3416. [tiivistelmä]

– Uudessa tutkimuksessa väitetään kosmisilla säteillä olevan suuri vaikutus ilmastoon. Tutkimuksessa kuitenkin käytetään hyvin vanhaa mittausdataa ja lisäksi suurin osa kosmisten säteiden hypoteesia vastaan julkaisuista todisteista jätetään ottamatta huomioon: Dorman, L. I., Cosmic rays and space weather: effects on global climate change, Ann. Geophys., 30, 9-19, doi:10.5194/angeo-30-9-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

– Eri malarialajit reagoivat eri tavalla ilmaston lämpenemiseen Intiassa: Deepak Jhajharia, Surajit Chattopadhyay, Rahul R. Choudhary, Vas Dev, Vijay P. Singh, Shankar Lal, Influence of climate on incidences of malaria in the Thar Desert, northwest India, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.3424. [tiivistelmä]

– Uudessa katselmusartikkelissa tarkastellaan hiilen kulkeutumisesta Itä-Siperiassa (muun muassa metaanin päästöjä): Igor P Semiletov et al 2012, On carbon transport and fate in the East Siberian Arctic land–shelf–atmosphere system, Environ. Res. Lett. 7 015201 doi:10.1088/1748-9326/7/1/015201. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Yksi vastaus to “Viime viikon ilmastotutkimuksia 1/2012”

  1. Wade Says:

    El Ninot vaihtelevat kestoltaan, voimakkuudeltaan, ajankohdaltaan kuin myös sijainniltaan ja vaikutuksiltaan joihin Grafin ja Zanchettin tutkimuksessa on paneuduttu.
    http://www.agu.org/pubs/crossref/2012/2011JD016493.shtml

    Näkemykseni mukaan El Ninoilla ja negatiivisella NAO:lla on yhteys, joka korostuu nyt, kun Pohjois-Atlantin lämpövaihtelu on lämpimimmässä vaiheessa. El Ninosta tulevaa lämpöä kulkeutuu kohti pohjoista, mikä aiheuttaa Pohjois-Atlantin merenpintapaineisiin negatiivista NAO:a suosivia asetelmia. Näin näytti käyvän parina edelllisenä talvena ja myöskin historiatiedot puoltavat tätä näkemystä.
    -NAO ohjaa talvisin osan polaarista suihkuvirtauksesta kohti Koillis-Kanadan/Grönlannin aluetta. Alue sijaitsee napapöyrteen alapuolella ja lämmetessään se aiheuttaan siihen epävakautta, joka näkyy talvien kylmyytenä Euroopassa.

    Olipa El Ninon ja NAO:n yhteyden mekanismi mikä tahansa, niin Grafin ja Zanchettin näkemys mahdollisesta El Ninojen ja Euroopan kylmien talvien lisääntymisestä on mielestäni hyvin mahdollinen ja olisi otettava huomioon Suomessa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: