Viime viikon ilmastotutkimuksia 49/2011

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko.

Tuulivoiman kasvihuonekaasupäästöt

Uudessa tutkimuksessa on arvioitu laajamittaisen tuulivoiman käyttöönotosta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Tutkimuksen tuloksien mukaan tuulivoima aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä noin 4 – 14 prosenttia tuulivoiman korvaamaan fossiilisiin polttoaineisiin nojaavaan energiatuotantoon verrattuna. Uuden tuulivoimakapasiteetin rakentamisen osuus tuulivoiman kasvihuonekaasupäästöistä on 64 prosenttia ja olemassaolevan tuulivoimakapasiteetin uudistuksien osuus on 38 prosenttia. Tuulivoima näyttää kaikissa tapauksissa aiheuttavan vähemmän päästöjä kuin fossiilisiin polttoaineisiin perustuva energiantuotanto.

Lähde: Anders Arvesen and Edgar G Hertwich 2011, Environmental implications of large-scale adoption of wind power: a scenario-based life cycle assessment, Environ. Res. Lett. 6 045102 doi:10.1088/1748-9326/6/4/045102. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Maaperän jäätymisen maksimisyvyys on vähentynyt Euraasian pohjoisosissa

Viime vuosikymmeninä korkeiden leveysasteiden alueilla, erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla (arktisella alueella), on tapahtunut suuria muutoksia. Merijään laajuus ja paksuus on vähentynyt. Jäätiköt ovat menettäneet jäämassaansa. Myös maaperässä tapahtuu muutoksia maaperän jäätymiseen liittyen. Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu maaperän jäätymisen muuttumista tarkemmin. Tutkimus keskittyi Euraasian alueille, joissa maaperä on jäässä vain talviaikaan (tosin hiukan ikiroudan alueita kuului myös mukaan tutkimukseen). Tutkimuksessa käytettiin maaperän lämpötilan mittauksia 423 mittausasemalta, joista 387 oli ikirouta-alueen ulkopuolella. Talven aikainen maaperän jäätymisen maksimisyvyys määritettiin edellä mainituilta 387 asemalta.

Tuloksien mukaan vuosien 1930 ja 2000 välillä maaperän jäätymisen maksimisyvyys on vähentynyt keskimäärin noin 4,5 senttimetriä vuosikymmenessä kokonaisvähennyksen ollessa 31,9 senttimetriä. Jäätymissyvyydessä näkyy vaihtelua vuosikymmenien aikajaksolla. Jäätymissyvyydessä ei havaittu merkittäviä muutoksia ennen 1960-luvun loppupuolta, mutta sitten jäätymissyvyys väheni voimakkaasti 1990-luvun alkupuolelle. Tämän jälkeen ilmeisesti ainakin vuoteen 2008 asti jäätymissyvyydessä ei näy merkittäviä muutoksia. Tutkijoiden mukaan jäätymissyvyyden Voimakas väheneminen 1960-1990 -luvuilla saattaa liittyä Pohjois-Atlantin oskillaatioon. On kuitenkin huomattava, että jos Pohjois-Atlantin oskillaatio olisi ainoa jäätymissyvyyttä määräävä tekijä, niin silloin jäätymissyvyys vuorotellen lisääntyisi ja vähentyisi. Nyt jäätymissyvyydessä on kuitenkin ollut pitkällä aikavälillä selvää vähenemistä, vaikka Pohjois-Atlantin oskillaatio aiheuttaakin siihen voimakasta vaihtelua.

Lähde: Oliver W Frauenfeld and Tingjun Zhang 2011, An observational 71-year history of seasonally frozen ground changes in the Eurasian high latitudes, Environ. Res. Lett. 6 044024 doi:10.1088/1748-9326/6/4/044024. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Ilmastonmuutos uhkaa kilpikonnalajeja

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on jo aiheuttanut muutoksia luonnon monimuotoisuuteen vaikuttamalla suoraan tai epäsuorasti lajien levinneisyyteen. Ilmastonmuutoksen on arveltu vaikuttavan erityisen voimakkaasti vaihtolämpöisiin eläinlajeihin, kuten liskoihin. Maapallon liskolajien onkin jo havaittu taantuneen laajamittaisesti.

Maapallon makean vesien kilpikonnalajeista puolet ovat uhanalaisia ja ilmastonmuutos saattaa vaikeuttaa tätä tilannetta entisestään. Uudessa tutkimuksessa on arvioitu maailman kilpikonnalajien tulevaisuutta ilmaston lämmetessä lajien levinneisyysmalleja käyttäen tulevaisuuden eri ilmastoskenaarioilla.

Tutkimuksen tuloksien mukaan lämpötila on tärkeä tekijä levinneisyysalueiden määrittäjänä suurimmalla osalla kilpikonnalajeista (kilpikonnilla on lämpötilasta riippuvia fyysisiä tekijöitä, kuten sukupuolen määräytyminen lämpötilan perusteella). Näyttää siltä, että levinneisyysalueet tulevat supistumaan merkittävästi, mikä vähentää populaatioiden kokoja ja lopulta vähentää lajien määrää. Jopa 86 prosentilla lajeista levinneisyysalue saattaa supistua tulevaisuudessa ja näistä 12 prosentilla tuleva levinneisyysalue on kokonaan nykyisen ulkopuolella. Ilmastonmuutos saattaakin aiheuttaa levinneisyysalueiden mentyksiä ja sirpaloitumista, mitkä saattavat aiheuttaa vakavan uhkan useille kilpikonnalajeille.

Lähde: Flora Ihlow, Johannes Dambach, Jan O. Engler, Morris Flecks, Timo Hartmann, Sven Nekum, Hossein Rajaei, Dennis Rödder, On the brink of extinction? How climate change may affect global Chelonian species richness and distribution, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2011.02623.x. [tiivistelmä]

Vuodet 2009 ja 2010 lämpimimpiä kun lyhytaikainen vaihtelu poistetaan globaalista lämpötila-analyysistä

Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu viittä globaalia lämpötila-analyysia (pintalämpötila-analyysit: GISS, HadCRUT, NCDC ja alemman ilmakehän satelliittianayysit: RSS, UAH) niiden yhteiseltä aikajaksolta vuodesta 1979 lähtien. Kaikkien viiden analyysin lämpötilamuutokset ovat yhdenmukaisia (trendit vaihtelevat välillä 0,014 – 0,018 celsiusastetta per vuosi). Tutkimuksessa poistettiin lisäksi analyysien datasta tunnettujen tekijöiden (El Niño, tulivuorien aerosolit, auringon aktiivisuuden vaihtelu) aiheuttama lyhytaikainen vaihtelu. Tämän jälkeen ilmaston lämpeneminen näkyy entistä selvemmin. Alemman ilmakehän lämpötilan satelliittianalyyseissä El Niñon ja tulivuorien vaikutus näkyy paljon selvemmin kuin pintalämpötila-analyyseissä. Lyhytaikaisen vaihtelun poistamisen jälkeen lämpenemisen määrä pysyy melko samana, mutta virherajat ovat pienemmät ja lämpeneminen säilyy tasaisempana koko tarkastelujakson aikana. Lyhytaikaisen vaihtelun poistamisen jälkeen vuodet 2009 ja 2010 ovat kaksi lämpimintä vuotta kaikissa viidessä analyysissä.

Lähde: Grant Foster and Stefan Rahmstorf 2011, Global temperature evolution 1979–2010, Environ. Res. Lett. 6 044022 doi:10.1088/1748-9326/6/4/044022. [tiivistelmä, Full text]

Ilmastonmuutoksen aiheuttamien terveydenhoitokustannusten arvioidaan nousevan miljardeihin euroihin Euroopassa

Uudessa tutkimuksessa on selvitetty ilmastonmuutoksen aiheuttamia terveysongelmia Euroopassa ja niiden hoidosta aiheutuvia kuluja tulevaisuudessa. Tutkimuksessa erotettiin lämpötilan muutoksista aiheutuvan kuolleisuuden, salmonellabakteerin vaikutuksien ja rannikoiden tulvimisesta johtuvien mielenterveysongelmien aiheuttamat terveydenhuoltokulut muusta ihmiskunnan kehityksestä johtuvista terveydenhuoltokulujen muutoksista. Tilanne arvioitiin kahdelta ajanjaksolta: 2011-2040 ja 2071-2100.

Lämpötilan muutoksista aiheutuneet muutokset ihmisten kuolleisuuteen ovat sekä positiivisia (kylmän aiheuttamat kuolemat vähenevät talvella) että negatiivisia (kuumuuden aiheuttamat kuolemat lisääntyvät kesällä). Lämpötilan liittyvät kuolleisuusmuutokset saattavat aiheuttaa jopa 100 miljardin euron vuotuiset kustannukset Euroopan terveydenhuollossa vuoteen 2100 mennessä. Kuolleisuus muuttuu kuitenkin eri tavoin Euroopan eri maissa. Salmonellabakteerin leviäminen aiheuttaa tutkimuksen tuloksien mukaan vuosittain satojen miljoonien eurojen kulut vuoteen 2100 mennessä. Rannikoiden tulvimisen aiheuttamat mielenterveysongelmat (kuten masennus) näyttävät aiheuttavan vuotuisia terveydenhuoltokustannuksia jopa 1,5 miljardia euroa vuoteen 2100 mennessä.

Lähde: Paul Watkiss and Alistair Hunt, Projection of economic impacts of climate change in sectors of Europe based on bottom up analysis: human health, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0342-z. [tiivistelmä]

Tiedejulkaisulta on tulossa erikoisnumero keskiajan ilmastosta

Keskiajan lämpökausi on aihe, jota on tutkittu paljon ja joka on ollut kiistanalainen kymmenien vuosien ajan. Ei ole paljon epäilystä siitä, että pitkittyneillä poikkeuksellisilla jaksoilla ilmastossa on selvä vaikutus ihmiskuntaan. Tämän ovat jo viime vuosikymmenien tapahtumat osoittaneet. Erikoisnumerolla keskiajan ilmastosta pyritään lisäämään tietoa keskiajan lämpökaudesta ja auttamaan tulevia tutkimuksia aiheesta.

Lähde: Henry F. Diaz, Global and Planetary Change, doi:10.1016/j.gloplacha.2011.10.014. [tiivistelmä]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: