Viime viikon ilmastotutkimuksia 48/2011

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko.

Maailman merien happipitoisuus on vähentynyt

Uusi tutkimus raportoi maailman merien pintavesien happipitoisuuden vähentyneen 1970- ja 1990-lukujen välisenä aikana lähes maailmanlaajuisesti. Keskimäärin happipitoisuus väheni noin 0,9 mikromoolia per litra. Voimakkainta hapen väheneminen oli molempien pallonpuoliskojen keskileveysasteilla lähellä alueita, joissa vesi vaihtuu pinnan ja syvän meren välillä.

Noin 15 prosenttia globaalista hapen vähenemisestä voidaan selittää meren sekoittuneen kerroksen lämpenemisellä, mikä on alentanut veden kykyä varastoida happea. Loput hapen vähenemisestä on selitettävissä syvemmän meren ja pintavesien sekoittumisen yleisellä vähenemisellä. Tutkijat ehdottavat, että merien vähentynyt sekoittuminen johtuu lämpimämpien pintavesien aiheuttamalla merien kerrostuneisuuden lisäyksellä. Tutkimuksen havainnot ovat sopusoinnussa ilmastomallien happitilanteen muuttumisesta antamien tuloksien kanssa.

Lähde: Helm, K. P., N. L. Bindoff, and J. A. Church (2011), Observed decreases in oxygen content of the global ocean, Geophys. Res. Lett., doi:10.1029/2011GL049513. [tiivistelmä]

Jään sulaminen paljastaa esineistöä muinaisesta peuranmetsästyksestä Etelä-Norjassa

Uudessa tutkimuksessa on analysoitu Etelä-Norjan vuoristoalueelta sulavan jään alta paljastuneita esineitä, jotka liittyvät peuranmetsästykseen. 2000-luvun alussa lämpimät kesät sulattivat Etelä-Norjan jäätiköitä voimakkaasti. Tämän seurauksena sulavan jään alta paljastui jäänteitä muinaisista peuranmetsästyksistä. Vuoden 2006 kesä ja syksy olivat lämpimiä ja löytyneiden esineiden määrä kasvoi huomattavasti. Pelkästään Opplandin läänin alueelta löydettiin yli sata esinettä. Vuonna 2009 Juvfonnen jäätikköalueella tehtiin tutkimuksia ja löydettiin rauta-ajalta peräisin oleva metsästystukikohta. Sieltä löytyi noin 600 esinettä.

Juvfonnen esineistä 13:lle tehtiin radiohiiliajoitus. Ajoitus antoi tulokseksi kaksi eri ajanjaksoa eri esineiden iäksi; vuodet 246 – 534 ja vuodet 804 – 898. Nämä ajanjaksot vastaavat kyseisellä alueella ajanjaksoja, jolloin kesät olivat lämpimiä, eli peuranmetsästys näyttää alueella rajoittuneen pääasiassa lämpimiin ajanjaksoihin, jolloin peuralaumat kokoontuivat korkeammalle vuoristoon häiritseviä hyönteisiä pakoon. Tärkeä seikka löydetyissä esineissä on myös se, että ne olivat erittäin hyvin säilyneitä, mikä viittaa siihen, että ne ovat saattaneet olla jään peitossa siitä asti, kun ne ovat alunperin jään alle hautautuneet.

Lähde: Atle Nesje, Lars Holger Pilø, Espen Finstad, Brit Solli, Vivian Wangen, Rune Strand Ødegård, Ketil Isaksen, Eivind N. Støren, Dag Inge Bakke, Liss M Andreassen, The climatic significance of artefacts related to prehistoric reindeer hunting exposed at melting ice patches in southern Norway, The Holocene November 30, 2011 0959683611425552, doi: 10.1177/0959683611425552. [tiivistelmä]

Todisteita Atlannin merivirtojen heikkenemisen aiheuttamista ilmaston viilenemisistä muinoin Pohjois-Amerikassa

Menneen ilmaston mittaussarjojen ja ilmastomallien simulaatioiden perusteella Atlantin merivirroilla saattaa olla suuri rooli maapallon ilmastonmuutosten etenemisessä. Mittaustiedot menneiden aikojen tapahtumista Atlantin valtameressä viittaavat siihen, että holoseenin alkuvaiheessa Atlantin merivirroissa tapahtui lukuisia heikkenemisiä. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole saatu kunnon todisteita siitä, että nämä olisivat vaikuttaneet ilmastoon Atlantiin yhteydessä olevilla mantereilla. Uudessa tutkimuksessa esitetään uusi hapen isotooppeihin perustuva lämpötilarekonstruktio Pohjois-Amerikasta (Massachusettsista). Tässä rekonstruktiossa näkyy nopeita viilenemisiä holoseenin alkuvaiheessa. Viilenemiset tapahtuivat noin 10600, 9500, 9200, 8800 ja 8400 vuotta sitten. Nämä viilenemiset näyttävät taphtuneen samaan aikaan kuin Atlantin merivirtojen heikkenemiset, joten niiden välillä on luultavasti yhteys. Näyttää siis siltä, että Atlantin merivirtojen heikkenemiset aiheuttivat nopean ilmaston viilenemisen Pohjois-Amerikan mantereella. Samanainen tapahtuma on mahdollinen myös tulevaisuudessa, jos Atlannin merivirroissa tapahtuu muutoksia ilmaston lämpenemisen myötä, kuten joissakin ennusteissa on esitetty.

Lähde: Juzhi Hou, Yongsong Huang, Bryan N Shuman, W Wyatt Oswald, David R Foster, The Holocene November 30, 2011 0959683611427329, doi: 10.1177/0959683611427329. [tiivistelmä]

Ilmastonmuutoksen myötä kasvit tulevat kärsimään sekä kuivista että märistä olosuhteista

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden, lämpötilan ja sademäärän vaihtelun odotetaan kasvavan lähitulevaisuudessa. Toteutuessaan tämä tulee aiheuttamaan kasveille kuivien ja märkien ääriolosuhteiden esiintymistä. Liian kuivat olosuhteet haittaavat kasvien vedensaantia ja liian märät olosuhteet haittaavat kasvien hapensaantia. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty, miten kasvien liian kuivien ja liian märkien olosuhteiden esiintyminen muuttuu tulevaisuudessa. Tutkimuksen tuloksien mukaan molemmat tulevat lisääntymään ilmaston lämmetessä. Lisäksi molemmat olosuhteet tulevat esiintymään enenevässä määrin samalla alueella (eivät tosin samanaikaisesti). Tutkimuksen tuloksien perusteella näiden olosuhteiden lisääntyminen näyttää haittavan eniten jo nyt uhanalaisia lajeja. Tällä hetkellä yleisemmät lajit näyttävät sietävän tulevia muuttuvia olosuhteita paremmin. Näyttää siis siltä, että uhanalaiset kasvilajit tulevat kärsimään eniten ilmastonmuutoksesta.

Lähde: Bartholomeus, R. P., F. Witte, P. M. van Bodegom, J.C. Van Dam, and R. Aerts (2011), Climate change threatens endangered plant species by stronger and interacting water-related stresses, J. Geophys. Res., doi:10.1029/2011JG001693, in press. [tiivistelmä]

Kuivuuden aiheuttama puiden kuolleisuus on lisääntynyt Kanadan pohjoisissa metsissä

Ilmaston lämmetessä nykyisten ennusteiden mukaisesti on odotettavissa, että kuivuuden aiheuttama puiden kuolleisuus lisääntyy. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty, joko tämä näkyy Kanadan pohjoisissa metsissä. Kanadan pohjoiset metsien osuus kaikista pohjoisen metsistä on noin 30 prosenttia ja ne ovat tärkeitä maapallon hiilen kierrolle ja heijastuskyvylle. Tutkimuksen tuloksien mukaan puiden kuolleisuus on lisääntynyt keskimäärin 4,7 prosenttia vuodessa aikavälillä 1963 – 2008. Kuolleisuus näyttää olevan suurempaa Kanadan läntisillä alueilla kuin itäisillä alueilla. Alueellinen kuivuus on saattanut olla suurin tekijä puiden kuolleisuuden lisääntymisessä.

Lähde: Changhui Peng, Zhihai Ma, Xiangdong Lei, Qiuan Zhu, Huai Chen, Weifeng Wang, Shirong Liu, Weizhong Li, Xiuqin Fang & Xiaolu Zhou, A drought-induced pervasive increase in tree mortality across Canada’s boreal forests, Nature Climate Change 1,467–471(2011)doi:10.1038/nclimate1293. [tiivistelmä]

Puolassa sataa nykyään enemmän räntää

Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu Puolan Krakovan sademääriä talvella (joulu-helmikuussa). Tutkimus kattaa 146 vuoden ajanjakson (1863 – 2008). Tutkimuksessa selvitettiin lumen, veden, ja näiden sekamuotojen sademäärien muutoksia sekä muutoksiin vaikuttaneita tekijöitä (ilman lämpötila ja Pohjois-Atlantin oskillaatio). Mitattavia parametrejä olivat sademäärä ja sadepäivien lukumäärä.

Tutkimuksen tuloksien mukaan kokonaissademäärä ja lumen sekä veden sekamuotojen sademäärä kasvoivat tilastollisesti merkitsevästi. Lumisateen ja vesisateen määrät eivät muuttuneet merkitsevästi. Näyttää siis siltä, että Krakovassa sataa nykyään enemmän räntää kuin aiemmin. Syitä tarkasteltaessa näyttää siltä, että ilmastonmuutos on vähentänyt lumisateen suhteellista osuutta kokonaissademäärästä 1900-luvun puolivälin jälkeen. Ilman lämpötilan muuttuminen vaikutti eniten talven lumisadepäivien lukumäärään. Pohjois-Atlantin oskillaation vaikutus taas näkyi eniten vesisateen ja lumisateen sademäärissä.

Lähde: Robert Twardosz, Ewa Łupikasza, Tadeusz Niedźwiedź and Adam Walanus, Long-term variability of occurrence of precipitation forms in winter in Kraków, Poland, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0352-x. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: