Viime viikon ilmastotutkimuksia 47/2011

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko.

Springerillä on vapaa pääsy moniin julkaisuihin vuoden loppuun asti

Springerillä on viime vuoden tapaan taas kampanja, jossa he antavat vapaan pääsyn kaikille joidenkin julkaisujen artikkeleihin tämän vuoden loppuun asti. Kampanjan piiriin kuuluu ilmastotieteen julkaisuista Climatic Change ja Climate Dynamics. Myös muita mielenkiintoisia ilmastoon läheisesti liittyviä julkaisuja kuuluu kampanjan piiriin.

Tippukivistä tarkasti ajoitettua tietoa Euroopan ilmastosta 120–60 tuhannen vuoden takaa

Grönlannin jääkairanäytteissä ja joissakin muissa menneen ilmaston mittaussarjoissa näkyy viimeisen jäätiköitymisen aikana toistuvia ja nopeita ilmaston vaihteluita, joita kutsutaan Dansgaard-Oeschger -tapahtumiksi. Tällä hetkellä käytettävissä olevat tiedot näistä tapahtumista ja varsinkin niiden ajoituksesta ovat hyvin epätarkkoja, joten olisi tärkeää saada tarkasti ajoitettuja mittaussarjoja kyseiseltä aikakaudelta. Uudessa tutkimuksessa on tehty tarkkoja ajoituksia tippukiviin tallentuneille ilmastotiedoille. Tutkimuksessa käytetyt tippukivet ovat peräisin Euroopasta Alppien pohjoisrinteiden luolista. Tippukivistä saatu ilmastorekonstruktio kattaa aikajakson 120 – 60 tuhatta vuotta sitten. Ajoituksen tarkkuus on 2 – 22 vuotta ja ajoituksen epävarmuus (2-sigma) on noin 200 – 500 vuotta.

Rekonstruktiossa näkyy Dansgaard-Oeschger -tapahtumia muistuttavia kymmenien tai satojen vuosien aikana tapahtuvia heilahduksia hapen isotoopeissa. Ajoitus sopii osaan Dansgaard-Oeschger -tapahtumista, mutta joidenkin tapahtumien ajoitus on hiukan erilainen kuin Grönlannin jääkairanäytteissä. Joidenkin tapahtumien kesto on myös erilainen Euroopan tippukivissä kuin Grönlannin jääkairanäytteissä. Lisäksi jotkut nopeimmat tapahtumat puuttuvat tippukivirekonstruktiosta ja uudessa rekonstruktiossa myös nähdään joitakin tapahtumia, joita ei ole muualla aiemmin nähty. On siis mahdollista, että jotkut ilmastorekonstruktioissa näkyvät tapahtumat ovat paikallisia ilmiöitä.

Lähde: Boch, R., Cheng, H., Spötl, C., Edwards, R. L., Wang, X., and Häuselmann, Ph., NALPS: a precisely dated European climate record 120–60 ka, Clim. Past, 7, 1247-1259, doi:10.5194/cp-7-1247-2011, 2011. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Viimeisin Atlantin vesien lämpöjakso on poikkeuksellinen

Uudessa tutkimuksessa on mitattu Atlantin valtamerestä Pohjoiseen jäämereen virtaavan veden ominaisuuksien vaihtelua vuosien 1950 ja 2009 välillä. Atlantin veden lämpötilan vaihteluissa näkyy neljä peräkkäistä lämmintä jaksoa, joissa vesi lämpenee yli 0,4 celsiusastetta sadan metrin syvyydessä, ja jotka tyypillisesti kestävät muutaman vuoden. Lämpötilan vaihteluissa esiintyy myös kolme kylmää jaksoa. Kolme neljästä lämpöjaksosta kestivät 3-4 vuotta, mutta viimeisin alkoi vuonna 1999 ja jatkui vielä ainakin vuonna 2009. Tämä viimeisin lämpöjakso on poikkeuksellinen myös muilla tavoin. Se on muun muassa voimakkain ja maantieteellisesti laajin. Kylmistä jaksoistakin yksi kesti 14 vuotta muiden kestäessä neljä vuotta.

Lähde: Carton, J. A., G. A. Chepurin, J. Reagan, and S. Häkkinen (2011), Interannual to decadal variability of Atlantic Water in the Nordic and adjacent seas, J. Geophys. Res., 116, C11035, doi:10.1029/2011JC007102. [tiivistelmä]

Merien lämpötilamittauksia Argo-mittausverkostosta

Merien lämpötilamittauksista on julkaistu uusi tutkimus, jossa selvitellään Argo-mittausverkoston nykytilaa. Tutkimuksen mukaan maailman merien lämpösisältö on noussut vuodesta 2005 lähtien. Samaan aikaan myös maailman merien keskimääräinen steerinen pinta on noussut.

Lähde: von Schuckmann, K. and Le Traon, P.-Y.: How well can we derive Global Ocean Indicators from Argo data?, Ocean Sci., 7, 783-791, doi:10.5194/os-7-783-2011, 2011. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Taimenen Välimerellä elävä populaatio saattaa hävitä melkein kokonaan vuoteen 2100 mennessä

Ilmaston lämpeneminen huonontaa yleisesti ottaen eliölajien elinolosuhteita lajien levinneisyysalueen lämpimämmällä reunalla (eli yleensä matalammilla leveysasteilla olevalla levinneisyysalueen reunalla). Uudessa tutkimuksessa selvitettiin taimenen (Salmo trutta) tilannetta sen eteläisellä levinneisyysalueen reunalla, joka sijaitsee Etelä-Euroopassa Välimeren alueella. Alueen lämpötila on ollut selvässä nousussa 1980-luvulta saakka. Samaan aikaan taimenpopulaatio on pienentynyt alueella, mikä todennäköisesti johtuu elinolosuhteiden huonontumisesta levinneisyysalueen eteläreunalla. Populaation väheneminen ei todennäköisesti johdu elinympäristöjen fyysisestä muokkauksesta tai kalastuksesta, koska ympäristön kantokyky pysyi vakaana eikä populaatiota ylikalastettu.

Tutkimuksessa kehitettiin malleja, joiden avulla oli mahdollista määrittää elinolosuhteiden kehittymistä. Elinolosuhteet huononivat merkittävästi vuosien 1975 ja 1986 jälkeen, sillä vuosina 1993-2004 taimenille sopimattomat alueet olivat lisääntyneet 93 prosenttia. Mallien ennusteiden mukaan 12 prosenttia taimenen elinalueista Välimeren alueella saattaa muuttua elinkelvottomaksi jokaisen kymmenen vuoden aikana tulevaisuudessa. Tästä seuraisi taimenen eteläisten populaatioiden pieneneminen kuudella prosentilla vuosittain. Vaikka oletetaan päästöjä alentava B2-päästöskenaario, niin silti taimenen populaatiot näyttävät vähenevän Välimeren alueella. Sopivat elinalueet saattavat supistua puoleen nykyisestä vuoteen 2040 mennessä ja taimenen populaatio saattaa hävitä koko alueelta melkein kokonaan vuoteen 2100 mennessä.

Lähde: Ana Almodóvar, Graciela G. Nicola, Daniel Ayllón, Benigno Elvira, Global warming threatens the persistence of Mediterranean brown trout, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2011.02608.x. [tiivistelmä]

Huippuvuorten sulamiskausi on muuttumassa pidemmäksi

Uudessa tutkimuksessa on analysoitu Huippuvuorten lämpötilaa Spitzbergenin lentokentän päivittäisistä lämpötilamittauksista aikavälille 1912-2010. Lämpötilasarjasta arvioitiin sulamiskauden kestoa vuosittain. Tutkimuksen tuloksien perusteella sulamiskauden pituuteen vaikuttavat aluetta ympäröivan meren pinnan lämpötila, pohjoisen pallonpuoliskon lämpötila ja Pohjois-Atlantin oskillaatio. Keskimääräisen sulamiskauden pituus vuosien 1912 ja 2010 välillä on 108 päivää ja sulamiskausi on pidentynyt keskimäärin 0,17 päivää vuodessa. Tutkimuksessa arvioidaan lisäksi, että sulamiskausi pitenee nykyisestä 131 päivästä 175 päivään ympäröivän meren ja pohjoisen pallonpuoliskon lämmetessä yhdellä celsiusasteella.

Lähde: Nils Gunnar Kvamstø, Dag Johan Steinskog, David B. Stephenson, Dag Bjarne Tjøstheim, Estimation of trends in extreme melt-season duration at Svalbard, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.3395. [tiivistelmä]

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: