Viime viikon ilmastotutkimuksia 36/2011

Tässä joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Ne, jotka seuraavat meitä Twitterissä tai Facebookissa ovat saattaneet jo nähdä ainakin osan näistä.

Yksittäisten jäätiköiden tutkimusta

Jäätiköistä kiinnostuneiden kannattaa katsoa jäätikköartikkelien listaus jäätikkötutkija Mauri Pellon blogista ”From a Glaciers Perspective”.

Arktisen monivuotisen merijään muutoksien syyt

Uudessa artikkelissa tarkastellaan miten monivuotinen merijää on muuttunut arktisilla alueilla ja lisäksi käsitellään muutoksien mahdollisia syitä.

Lähde: Igor V. Polyakov, Ronald Kwok, and John E. Walsh, Bulletin of the American Meteorological Society 2011, doi: 10.1175/BAMS-D-11-00070.1. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Pohjois-Amerikan suurien järvien jääpeite on vähentynyt

Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu Pohjois-Amerikan suurien järvien jääpeitettä satelliittimittauksien avulla vuosien 1973 ja 2010 välillä. Jääpeite on vähentynyt vuoden 1973 jälkeen merkitsevästi kaikilla tutkituilla järvillä. Kokonaisuudessaan järvien jääpeite väheni 71 prosenttia. Ontariojärvellä jääpeite väheni eniten (88 prosenttia) ja vähiten St. Clair -järvellä (37 prosenttia). Jääpeitteen muutokset ovat pääosin selitettävissä arktisen oskillaation ja ENSOn (El Niño Southern Oscillation) muutoksilla.

Lähde: Jia Wang, Xuezhi Bai, Haohuo Hu, Anne Clites, Marie Colton, and Brent Lofgren, Temporal and spatial variability of Great Lakes ice cover, 1973–2010, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/2011JCLI4066.1. [tiivistelmä]

Merijään väheneminen on lisännyt arktisten alueiden rannikkojen eroosiota

Eroosio on kiihtynyt Beaufortinmeren rannikoilla viimeisen 50 vuoden aikana. Samaan aikaan arktisilla alueilla merijää on vähentynyt. Uudessa tutkimuksessa tarkastellaan näiden kahden mahdollista yhteyttä mallisimulaatioilla ja tuloksien mukaan yhteys on olemassa. Merijään väheneminen paljastaa rannikkoa aallokon kulutukselle pidemmäksi ajaksi kuin aikaisemmin.

Lähde: Overeem, I., R. S. Anderson, C. W. Wobus, G. D. Clow, F. E. Urban, and N. Matell (2011), Sea ice loss enhances wave action at the Arctic coast, Geophys. Res. Lett., 38, L17503, doi:10.1029/2011GL048681. [tiivistelmä]

Mallien kyky toistaa 1900-luvun lämpötilakehitys

Uusi tutkimus analysoi ilmastomallien kykyä toistaa 1900-luvun lämpötilakehitys ja lämpötilaan vaikuttavat tekijät (ilmastopakotteet ja takaisinkytkennät). Mallien välillä on suuria eroja, mutta yleisesti ottaen ne toistavat 1900-luvun lämpötilakehityksen hyvin. Artikkelissa kerrotaan tarkemmin eri mallien heikkoudet ja niitä aiheuttavat tekijät.

Lähde: Crook, J. A., and P. M. Forster (2011), A balance between radiative forcing and climate feedback in the modeled 20th century temperature response, J. Geophys. Res., 116, D17108, doi:10.1029/2011JD015924. [tiivistelmä]

Lämpimät yöt ovat lisääntyneet globaalisti

Uudessa tutkimuksessa on analysoitu lämpimien öiden esiintymistä 1900-luvun jälkipuoliskolla. Tutkimuksen tuloksien mukaan lämpimät yöt ovat lisääntyneet sekä keskimäärin globaalisti että monilla yksittäisillä alueilla. Tutkituilla 13 alueella ympäri maailman keskimääräinen lämpimien öiden lukumäärä lisääntyi. Mallisimulaatioiden perusteella luonnollinen vaihtelu ei voi selittää koko muutosta, vaan suuri osa tästä muutoksesta näyttää johtuvan kasvihuonekaasujen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.

Lähde: Morak, S., G. C. Hegerl, and J. Kenyon (2011), Detectable regional changes in the number of warm nights, Geophys. Res. Lett., 38, L17703, doi:10.1029/2011GL048531. [tiivistelmä]

Laivojen peräaallokolla on pieni ilmastoa viilentävä vaikutus

Maapallon pinnan heijastusominaisuudet vaikuttavat voimakkaasti ilmastoon ja siksi muutokset pinnassa voivat aiheuttaa muutoksia ilmastoon. Uuden tutkimuksen mukaan laivojen peräaallokot lisäävät meren heijastuskykyä ja näin ollen viilentävät ilmastoa. Laivan peräaallokko saattaa kasvattaa heijastuneen auringonvalon määrää yli sadalla prosentilla, mutta globaali vaikutus ilmastoon on kuitenkin pieni (noin -0.14 milliwattia per neliömetri).

Lähde: Gatebe, C. K., E. Wilcox, R. Poudyal, and J. Wang (2011), Effects of ship wakes on ocean brightness and radiative forcing over ocean, Geophys. Res. Lett., 38, L17702, doi:10.1029/2011GL048819. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Intian valtameri vuotaa lämpöä Atlantin valtamereen

Ilmaston lämmetessä merien pintakerrokset lämpenevät myös. Tämän olisi pitänyt vahvistaa lämmön kulkeutumista Intian valtamerestä Atlantin valtamereen 1900-luvun aikana. Tämän seurauksena Atlantin valtameressä pitäisi näkyä ylimääräistä lämpenemistä. Merien lämpötilamittaukset osoittavat, että Atlantin valtameri on todella lämmennyt muita valtameriä enemmän. Uudessa tutkimuksessa tilannetta on tutkittu malleilla ja tuloksien mukaan Atlantin valtameren lämpeneminen 1950-luvulta lähtien on johtunut suurelta osin Intian valtamerestä kulkeutuvasta lämmöstä. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että Atlantin valtameren lämpeneminen ei johdu pelkästään Intian valtameren pintakerroksien lämpenemisestä, vaan myös merien välisen virtauksen voimistumisesta.

Lähde: Lee, S.-K., W. Park, E. van Sebille, M. O. Baringer, C. Wang, D. B. Enfield, S. G. Yeager, and B. P. Kirtman (2011), What caused the significant increase in Atlantic Ocean heat content since the mid-20th century?, Geophys. Res. Lett., 38, L17607, doi:10.1029/2011GL048856. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Lämpötilan ja kuolleisuuden välillä on yhteys Koreassa

Uudessa tutkimuksessa on löydetty yhteys lämpötilan ja kuolleisuuden välillä Koreassa. Lämpötilamaksimit ja -minimit molemmat aiheuttavat lisääntynyttä kuolleisuuden riskiä, mutta kuolleisuuden riski näyttää olevan hiukan suurempi korkeissa lämpötiloissa kuin matalissa lämpötiloissa. Joissakin tietyissä ihmisryhmissä riski oli erityisen suuri (esimerkiksi vanhukset).

Lähde: Ji-Young Son et al 2011, Vulnerability to temperature-related mortality in Seoul, Korea, Environ. Res. Lett. 6 034027 doi: 10.1088/1748-9326/6/3/034027. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Dessler paljastaa Spencerin käyttäneen kirsikanpoimintaa datasetin valinnassa

Myytti siitä, että pilvien muutokset olisivat aiheuttaneet ilmaston lämpenemisen kumotaan uudessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa osoitetaan lukuisia virheitä tänä vuonna julkaistuista Lindzenin ja Choin sekä Spencerin ja Braswellin tutkimuksista. Virheistä ehkä räikein on se, että Spencer ja Braswell ovat käyttäneet vain yhtä, parhaiten heidän argumentteihinsa sopivaa, mittaussarjaa monista tarjolla olevista maapallolta lähtevän energian mittaussarjoista.

Lähde: Dessler, A. E. (2011), Cloud variations and the Earth’s energy budget, Geophys. Res. Lett., doi:10.1029/2011GL049236, in press. [tiivistelmä]

Myöhään pesivien sorsien populaatio vähenee eniten ilmaston lämmetessä

Uudessa tutkimuksessa on vertailtu aikaisin (esimerkiksi sinisorsa) ja myöhään pesivien (esimerkiksi sotkat) sorsalintujen menestymista pesinnässä ilmaston lämmetessä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sorsalintujen populaation kasvua ja lumipeitteen sulamisajankohtaa keväällä. Lisäksi tilanteen kehittymistä tulevaisuudessa tutkittiin mallisimulaatioilla. Tuloksista käy ilmi, että myöhään pesivillä sorsalinnuilla populaation kasvu on yhteydessä lumen sulamiseen keväällä siten, että lumen sulamisen aikaistuessa populaation kasvu hidastuu. Aikaisin pesivillä sorsalinnuilla lumen sulamisen ajankohta ei näyttänyt vaikuttavan paljoakaan populaation kasvuun ja vähäinenkin vaikutus oli päinvastaiseen suuntaan kuin myöhään pesivillä sorsalinnuilla, eli aikaisin pesivillä sorsalinnuilla populaatio kasvu nopeutui hiukan lumen sulamisen aikaistuessa. Tuloksien mukaan myöhään pesivien sorsalintujen populaatiot näyttävät siis vähenevän eniten lämpenevässä ilmastossa.

Lähde: Mark C. Drever, Robert G. Clark, Chris Derksen, Stuart M. Slattery, Peter Toose, Thomas D. Nudds, Population Vulnerability to Climate Change Linked to Timing of Breeding in Boreal Ducks, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2011.02541.x. [tiivistelmä]

Tieteellinen julkaisu päästi Spencerin virheellisen tutkimuksen läpi – päätoimittaja eroaa

Professori Wolfgang Wagner on eronnut Remote Sensing –julkaisun päätoimittajan tehtävistä, koska julkaisu päästi tunnetun ilmastonmuutoksen epäilijän Roy Spencerin ja William Braswellin virheellisen tutkimuksen vertaisarvioinnista läpi ja julkaisi tutkimusartikkelin.

Wagner kertoo eronsa syistä tarkemmin Remote Sensingissä julkaistussa
kirjoituksessa:

”Vertaisarvioidut julkaisut ovat nykytieteen tukijalka. Niiden tavoitteena on saavuttaa korkeimmat tieteelliset standardit suorittamalla tiukka vertaisarviointi, jonka minimivaatimuksiensa perusteella pitäisi kyetä tunnistamaan perustavan laatuiset menetelmävirheet ja väärät väitteet. Valitettavasti, kuten monet ilmastotutkijat ja ilmastonmuutosväittelyn tarkkaavaiset havainnoijat ovat huomauttaneet Internetin eri keskustelufoorumeilla, hiljattain Remote Sensing –lehdessä julkaistu Spencerin ja Braswellin tutkimusartikkeli on mitä todennäköisimmin ongelmallinen kummaltakin kannalta, eikä sitä siksi olisi pitänyt julkaista. Tultuani tietoiseksi tilanteesta ja tutustuttuani eri argumentteihin puolesta ja vastaan, olen samaa mieltä tutkimusartikkelia kritisoineiden kanssa. Tämän vuoksi haluan ottaa vastuun tästä julkaisupäätöksestä ja sen tuloksena erota tehtävistäni Remote Sensing –lehden päätoimittajana.”

Wagner myös moittii Spencerin ja kumppaneiden toimintaa julkisuudessa siitä, että he ovat selkeästi liioitelleet tutkimusartikkelinsa johtopäätöksiä julkisuuteen antamissaan lausunnoissa ja tiedotteissa. Wagnerin mukaan myös jotkut tiedotusvälineet ovat syyllistyneet liioitteluun.

Spencerin ja Braswellin tutkimusartikkelista Wagner mainitsee, että siinä käytettiin vain yhtä mittaussarjaa vertailussa mallisimulaatioihin ja näiden perusteella yritettiin kumota koko ilmaston lämpenemiseen liittyvä tieteellinen tieto. Spencer ja Braswell jättivät kaiken muun havaintomateriaalin ja tutkimuksensa vastaiset teoriat huomiotta, mutta muutenkaan satelliittimittausten ja mallien monimutkaisuus ei salli niin yksinkertaista johtopäätöstä.

Wagner kertoo kuinka kyseisen tutkimusartikkelin vertaisarviointi näytti päällepäin menevän hyvin. Vertaisarvioijiksi valittiin kolme kokenutta tutkijaa yhdysvaltalaisista yliopistoista. Heidän arvioissaan yksi hyväksyi tutkimuksen sellaisenaan, yksi pyysi pieniä korjauksia ja yksi pyysi suuria korjauksia. Tutkimusartikkelin kirjoittajat (Spencer ja Braswell) tekivät pyydetyt korjaukset ja sen jälkeen artikkeli hyväksyttiin julkaistavaksi. Muodollisesti siis näytti siltä, että kaikki oli mennyt oikein.

Jälkeenpäin näyttää kuitenkin siltä, että vertaisarvioijiksi valittiin sellaisia henkilöitä, jotka luultavasti myös epäilevät ilmastonmuutosta tutkimusartikkelin kirjoittajien lailla. Wagnerin mielestä se ei kuitenkaan tarkoita, että vertaisarviointi olisi mennyt väärin, sillä tieteessä monimuotoisuus ja kiistanalaisuus ovat tärkeitä kehitykselle. Siksi olisi oltava tarkkana, ettei vähemmistön ääntä vaienneta. Jos tutkimusartikkeli esittää mielenkiintoisia tieteellisiä argumentteja, vaikka ne olisivatkin kiistanalaisia, olisi artikkeli julkaistava, jotta muut tutkijat saavat tilaisuuden vastata esitettyihin argumentteihin. Näin Wagner ajatteli aluksi tultuaan tietoiseksi tästä tapauksesta.

Wagner kuitenkin muutti myöhemmin mieltään tarkastellessaan tapausta tarkemmin. Hän kertoo, että Spencer ja Braswell eivät ottaneet huomioon sitä, että aiemmin heidän tutkimuksensa kanssa samankaltaisia tutkimuksia oli jo kumottu. Valitettavasti myöskään artikkelin vertaisarvioijat eivät tätä huomanneet. Spencer ja Braswell eivät siis ottaneet huomioon heidän tutkimuksensa vastaisia argumentteja. Siksi kyseinen tutkimus on Wagnerin mielestä perusteiltaan virheellinen, eikä sitä olisi pitänyt julkaista. Remote Sensing –julkaisun vertaisarviointiprosessi ei tätä huomannut, joten Wagner päätti erota päätoimittajan tehtävistään.

Lähde: Taking Responsibility on Publishing the Controversial Paper “On the Misdiagnosis of Surface Temperature Feedbacks from Variations in Earth’s Radiant Energy Balance” by Spencer and Braswell, Remote Sens. 2011, 3(8), 1603-1613 – Wolfgang Wagner, Remote Sens. 2011, 3(9), 2002-2004; doi:10.3390/rs3092002.

Viime viikon ilmastotutkimuksia 35/2011

Jatkossa julkaisemme suomenkielisen version Arin AGW Observer -blogissa tarjotusta palvelusta, jossa ilmoitetaan tuoreista tutkimuksista. Tulemme siis ilmoittamaan uusista tutkimuksista niiden ilmestyessä Twitterissä sekä Facebookissa ja julkaisemme viikottain niistä koosteen täällä Ilmastotieto-blogissa. Ilmoitamme vain hyvin pienen osan tutkimuksista. Tutkimuksia julkaistaan satoja joka viikko, joten valikoimme meitä kiinnostavat tutkimukset ja ilmoitamme niistä. Tässä alkumaistiaisiksi viime viikon tutkimuksia:

Walker-kiertoliike on hidastunut viimeisen 60 vuoden aikana

Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu ilmaston muuttumista Indopasifisella merialueella viimeisen 60 vuoden aikana. Tutkimuksessa keskityttiin merenpinnan lämpötilaan, pilvisyyteen, merenpinnan ilmanpaineeseen, pintatuuleen ja meren lämpötilaan pinnan alla. Näiden tutkimiseen käytettiin sekä havaintoja että merimallien simulaatioita.

Tutkimuksen tuloksien mukaan Walker-kiertoliike (ilmakehän itä-länsisuuntainen kiertoliike) on hidastunut viimeisen 60 vuoden aikana. Tätä johtopäätöstä tukevat muutokset tuulessa sekä ilmanpaineessa. Myös pilvisyyden väheneminen monien muiden tutkimuksessa havaittujen seikkojen kanssa sopivat kiertoliikkeen hidastumiseen. Lisäksi mallisimulaatioissa saatiin johtopäätöstä tukevia tuloksia.

Lähde: Hiroki Tokinaga, Shang-Ping Xie, Axel Timmermann, Shayne McGregor, Tomomichi Ogata, Hisayuki Kubota and Yuko M. Okumura, Regional Patterns of Tropical Indo-Pacific Climate Change: Evidence of the Walker Circulation Weakening, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-11-00263.1. [tiivistelma]

Sulavesilätäkköjen ja aerosolien vaikutus arktiseen merijäähän on nyt mukana ilmastomalli CCSM4:ssä

Maailma on monimutkainen paikka ja siksi ilmastomalleihin on vaikea sisällyttää kaikkia mahdollisia asioita. Ilmastomalleihin pyritään kuitenkin sisällyttämään kaikki oleellisimmat asiat. Ilmastomallien kehittyessä niihin lisätään jatkuvasti uusia asioita. Ilmastomalli CCSM4:ään on hiljattain lisätty joitakin asioita. Uudessa tutkimuksessa paneudutaan arktisen merijään mallintamiseen kyseisellä ilmastomallilla. Arktiseen merijäähän liittyen on lisätty sulavesilätäkköjen ja aerosolien vaikutus lyhytaaltoiseen säteilyyn.

Sekä sulavesilätäköt että jäälle laskeutuvat aerosolit muuttavat merijään heijastusominaisuuksia ja vaikuttavat näin osaltaan maapallon säteilytasapainoon. Tutkimuksessa simuloitiin merijään vaikutusta lyhytaaltoiseen säteilyyn ja tuloksien mukaan sulavesilätäköt ja aerosolit yhdessä vaikuttavat säteilyyn vuosittain 1,1 W/(m2). Aerosolien vaikutus on suurimmillaan (8 W/(m2)) kesäkuussa Barentsinmerellä ja Karanmerellä. Sulavesilätäköt vaikuttavat eniten (10 W/(m2)) heinäkuussa alueilla, joilla on jäähyllyjä.

Tulevaisuudessa sulavesilätäköt näyttävät vaikuttavan aerosoleja enemmän. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa arktisten alueiden merijää tulee olemaan metrin ohuempaa, kuin se olisi ilman sulavesilätäkköjen ja aerosolien vaikutusta. Sen sijaan Etelämantereella sulavesilätäköt ja aerosolit näyttävät vaikuttavan merijään tilanteeseen vain vähän.

Lähde: Marika M. Holland, David A. Bailey, Bruce P. Briegleb, Bonnie Light, Elizabeth Hunke, Improved sea ice shortwave radiation physics in CCSM4: The impact of melt ponds and aerosols on Arctic sea ice, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-11-00078.1. [tiivistelma, koko artikkeli]

Pohjavesien väheneminen on myös yksi osatekijä merenpinnan nousussa

Uuden tutkimuksen mukaan maailman pohjavesivarannot ovat pienentyneet 4500 kuutiokilometrillä vuoden 1900 jälkeen. Tämä vastaa 12,6 millimetrin nousua maailman merien keskimääräiseen pintaan. Tämä on yli kuusi prosenttia merien pinnan kokonaisnoususta. Pohjavesien hupeneminen on kiihtynyt merkittävästi noin vuoden 1950 jälkeen ja on ollut huipussaan viime vuosina, jolloin pohjavesivaranto on pienentynyt keskimäärin 145 kuutiokilometriä vuodessa, mikä on 13 prosenttia merenpinnan havaitusta 3,1 millimetrin vuotuisesta kokonaisnoususta.

Lähde: Konikow, L. F. (2011), Contribution of global groundwater depletion since 1900 to sea-level rise, Geophys. Res. Lett., 38, L17401, doi:10.1029/2011GL048604. [tiivistelma]

Euroopassa suurimmat lisäykset kuivuudessa ja kosteudessa tulevat tapahtumaan etelässä ja pohjoisessa

Päätöksenteon kannalta on tärkeää tietää, miten ilmasto-olosuhteet tulevat muuttumaan kuivuuden osalta tulevaisuudessa. Uudessa ilmastomalleja käyttäneessä tutkimuksessa on saatu tuloksia, joiden mukaan kuivuus tulee lisääntymään Euroopassa eniten eteläosissa, kun taas kosteus tulee lisääntymään eniten pohjoisosissa. Sekä etelässä että pohjoisessa muutokset ovat selkeitä je merkitseviä. Samoilla alueilla näyttäisi myös vuotuisen vaihtelun määrä kuivuusolosuhteissa lisääntyvän.

Lähde: Georg Heinrich, Andreas Gobiet, The future of dry and wet spells in Europe: A comprehensive study based on the ENSEMBLES regional climate models, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.2421. [tiivistelma]

Uusi ilmastoherkkyyden arvio tukee aiempia

Uudessa tutkimuksessa on analysoitu merenpinnan lämpötiloja sekä ilmastopakotteita (kasvihuonekaasuja, maapallon albedo- ja ratamuutoksia sekä ilmakehässä olevaa pölyä) ja tehty niiden perusteella ilmastoherkkyysarvioita viimeisen 520000 vuoden ajalta. Tulokseksi saatu ilmastoherkkyyden arvio on yhdenmukainen aiempien arvioiden kanssa. Lisäksi tuktimuksen tuloksien perusteella näyttää siltä, että arktisten alueiden voimakkaampi lämpeneminen saattaa johtua pelkästään merijään albedomuutoksista. Jos se pitää paikkansa, niin silloin lämpenemisen voimistuminen arktisilla alueilla vähenee, kun arktisten alueiden merijääpeite häviää.

Lähde: Rohling, E. J., Medina-Elizalde, M., Shepherd, J. G., Siddall, M., Stanford, J. D., Sea surface and high-latitude temperature sensitivity to radiative forcing of climate over several glacial cycles, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/2011JCLI4078.1. [tiivistelmä]

Mauna Loan lämpötilamuutokset ovat yhteneviä kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutuksien kanssa

Havaijilla sijaitseva tulivuori Mauna Loa on tunnettu sieltä tehdyistä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittauksista. Paikka on erinomainen globaalisti merkitsevien hiilidioksidipitoisuuden mittauksiin. Uudessa tutkimuksessa tutkitaan sitä mahdollisuutta, että Mauna Loa voisi olla hyvä paikka myös globaalisti merkitseville lämpötilamittauksille. Tutkimuksen analyysissä oli tunnin välein tehtyjä lämpötilamittauksia vuosien 1977 ja 2006 väliltä. Tutkimuksen tuloksien perusteella Mauna Loan lämpötila on noussut yöaikaan hyvin tasaisesti, kun taas päiväaikaan lämpötila on hiukan laskenut. Keskiarvona Mauna Loan lämpötila on noussut. Yöajan hallitseva asema kokonaismuutoksen määrittäjänä on sopusoinnussa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noususta odotettuun lämpötilan muutokseen. Tämä tulos viittaa siihen, että Mauna Loan lämpötilamuutokset saattavat olla globaalisti merkityksellisiä.

Lähde: Malamud, B. D., Turcotte, D. L., and Grimmond, C. S. B.: Temperature trends at the Mauna Loa observatory, Hawaii, Clim. Past, 7, 975-983, doi:10.5194/cp-7-975-2011, 2011. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Maakaasun käyttö hiilen sijasta ei viilennä ilmastoa

Hiilen käyttöä energianlähteenä voidaan korvata maakaasulla tavoitteena vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja sitä kautta hillitä ilmaston lämpenemistä. Uuden tutkimuksen mukaan jälkimmäinen tavoite ei kuitenkaan toteudu, vaan maakaasun käyttöön siirtyminen pikemminkin aiheuttaa enemmän lämpenemistä. Syynä tähän ovat metaanivuodot maakaasun tuotantoketjussa sekä viilentävien aerosolipäästöjen väheneminen.

Lähde: Tom M. L. Wigley, Coal to gas: the influence of methane leakage, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0217-3. [tiivistelmä]

Metsien käyttö bioenergialähteenä ei ole hiilineutraalia toimintaa

Pohjoiset metsät ovat houkutteleva kohde bioenergian tuotannolle. Uudessa tutkimuksessa kerrotaan, että tyypillisessä pohjoisen alueen metsässä kestää 70-120 vuotta, ennen kuin metsä on täysikasvuinen. Tämä aika huomioiden, ja jos oletetaan metsiä kaadettavan huomattavasti bioenergiaksi, seurauksena on metsän hiilivaraston asettuminen aiempaa alhaisemmalle tasolle, eikä metsien käyttö bioenergiaksi siten ole hiilineutraalia toimintaa. Tutkimuksessa arvioidaan, että kestää 190-340 vuotta ennen kuin bioenergiakäytön aiheuttama hiilivaje palautuu metsään.

Lähde: Bjart Holtsmark, Harvesting in boreal forests and the biofuel carbon debt, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0222-6. [tiivistelmä]

Maailman merien pinta laski viimeisen vuoden aikana

NASAn mittausten mukaan maailman merien keskimääräinen pinta on laskenut viime vuoden kesän jälkeen. Tämän kerrotaan johtuvan El Niñon vaihtumisesta La Niñaksi, mikä aiheutti poikkeuksellisen suuren sademäärän mantereiden ylle. Paljon vettä on siis haihtunut meristä ja satanut maa-alueille, mikä on aiheuttanut notkahduksen maailman merien pintaan. Tilanteen odotetaan muuttuvan normaaliksi ylimääräisen veden valuessa takaisin meriin.

Lämpömittarissa olevan elohopean tavoin myös valtamerien vesi laajenee lämmetessään. Tämä yhdessä Grönlannin ja Etelämantereen sulavien jäätiköiden kanssa nostaa maailman merien keskimääräistä pintaa pitkällä aikavälillä. Yhdysvaltojen ja Ranskan avaruusaluksista Jason-1, Jason-2 ja Topex / Poseidon on seurattu 18 vuoden ajan maailman merien keskimääräisen pinnan asteittaista nousua ilmaston lämmetessä.

Merenpinnan nousu on ollut huomattavan tasaista suurimman osan tästä ajasta, mutta silloin tällöin merenpinnan nousussa tapahtuu pieni notkahdus. Kuluneen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut suuri notkahdus. Viime kesän ja tämän vuoden kesän välillä maailman merien keskimääräinen pinta laski noin puoli senttimetriä.

Mistä tämä merien pinnan yhtäkkinen lasku sitten johtuu? Ilmastotutkija Josh Willis NASAn Jet Propulsion Laboratorysta, sanoo laskun johtuvan El Niñon ja La Niñan vaihtelusta Tyynellämerellä.

Willisin mukaan vuonna 2010 oli melko voimakas El Niño, joka vuoden loppuun mennessä vaihtui yhdeksi voimakkaimmista La Niñoista miesmuistiin. Tämä Tyynellämerellä tapahtunut äkillinen muutos aiheutti muutoksia sademääriin ympäri maailmaa tuoden valtavia tulvia muun muassa Australiaan ja Amazonin alueelle sekä kuivuutta Yhdysvaltojen eteläosiin.

NASAn ja Saksan Aerospace Centerin Gravity Recovery ja Climate Experiment (Grace) -avaruusaluksesta tehdyistä mittauksista saa selkeän kuvan siitä, miten tämä ylimääräinen sade osui mantereiden päälle vuoden 2011 alkupuolella. ”Tunnistamalla veden sijainnin mantereilla Grace osoittaa meille miten vesi liikkuu planeettallamme”, sanoo Steve Nerem, merenpinnan vaihteluihin perehtynyt tutkija Coloradon yliopistosta.

Mistä tämä kaikki Brasiliaan ja Australiaan satanut ylimääräinen vesi on peräisin? Arvasit oikein: merestä. Joka vuosi valtavia määriä vettä haihtuu maailman meristä. Suurin osa siitä sataa takaisin mereen, mutta osa sataa maa-alueille. ”Tänä vuonna maa-alueet saivat normaalia enemmän sadetta niin paljon, että maailman merien keskimääräinen pinta laski viimeisen vuoden aikana”, sanoo Carmen Boening, meren ja ilmaston tutkija Jet Propulsion Laboratorysta. Boening kollegoineen esitteli nämä tulokset äskettäin vuosittaisessa Gracen tutkijaryhmän tapaamisessa Texasin Austinissa.

Niille, joiden mielestä nämä tiedot osoittavat merenpinnan tason kääntymistä laskuun pitkällä aikavälillä, Willis huomauttaa, että tällaiset merenpinnan notkahdukset eivät jatku, vaan pitkällä aikavälillä merien pinta jatkaa vankasti nousuaan. Vesi virtaa alaspäin, joten maa-alueille osunut ylimääräinen sade löytää lopulta tiensä takaisin mereen. Kun niin tapahtuu, maailman merien keskimääräinen pinta jatkaa taas nousuaan.

”Lämmitämme tätä planeettaa, mikä lopulta merkitsee merenpinnan nousua”, sanoo Willis. ”Mutta El Niño ja La Niña vievät meidät aina vuoristoradalle sademäärien osalta ja tällaisina vuosina ne heiluttelevat merien pintaa mielin määrin.”

Lähde: Bump in the road (NASAn uutisartikkeli)

%d bloggaajaa tykkää tästä: