Viime viikon ilmastotutkimuksia 38/2011

Tässä joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Ne, jotka seuraavat meitä Twitterissä tai Facebookissa ovat saattaneet jo nähdä ainakin osan näistä.

Euroopan lintujen levinneisyysalueiden ennustetaan pienenevän

Ilmastonmuutos on jo aiheuttanut muutoksia monien lajien levinneisyysalueissa. Uudessa tutkimuksessa on arvioitu Euroopan lintujen levinneisyysalueiden kehitystä lähivuosikymmeninä. Tutkimuksessa arvioitiin erityisesti ilmastonmuutoksen, maankäytön ja lajien uusille alueille leviämiskyvyn vaikutuksia vuoteen 2050 asti 409 eurooppalaisen lintulajin levinneisyysalueisiin. Tutkimuksessa käytettiin lajien levinneisyysmalleja erilaisilla ilmasto- sekä päästöskenaarioilla. Tutkimuksen tuloksien perusteella 71 prosentilla eurooppalaisista lintulajeista levinneisyysalue pienenee vuoteen 2050 mennessä. Levinneisyysalueiden pieneneminen on erityisen suurta Etelä-Euroopassa, kun taas Skandinaviassa ja Pohjois-Venäjällä lajien levinneisyysalueet saattavat jopa kasvaa. Euroopan lintulajien levinneisyys näyttää keskimäärin pienenvän, vaikka oletettaisiin maksimaalinen leviämiskyky uusille alueille.

Lähde: Morgane Barbet-Massin, Wilfried Thuiller, Frédéric Jiguet, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2011.02552.x. [tiivistelmä]

Grönlannin sulamisen laajuudessa saavutettiin ennätys viime vuonna

Säähavaintoja ja mallisimulaatioita käytettiin uudessa tutkimuksessa, jossa selvitettiin Grönlannin jäätikön pinnan sulamisen laajuutta vuosien 1960 ja 2010 välillä. Tutkimuksen tuloksien mukaan Grönlannin jäätikön sulamisen laajuus tutkimuksen koko aikavälillä oli 10 – 20 prosenttia. Vuosien 1960 ja 1972 välillä sulamisen laajuus laski keskimäärin kuusi prosenttia, kun taas vuosien 1973 ja 2010 sulamisen laajuus nousi keskimäärin 13 prosenttia. Vuonna 2010 sulamisen laajuus oli ennätyksellisen voimakasta. Vuonna 2010 sulamisen laajuus oli noin kaksinkertainen 1970-luvun alkuun verrattuna. Sulamisen laajuus vuonna 2010 oli keskimäärin 28 prosenttia (noin 500000 neliökilometriä). Vuoden 2010 ennätys aiheutui talven ja kesän keskimääräistä suuremmista lämpötiloista sekä talven vähäisemmästä sadannasta. Sulamisjakson kesto oli vuonna 2010 myös selvästi keskimääräistä pidempi.

Lähde: Mernild, Sebastian H.; Mote, Thomas L.; Liston, Glen E., Greenland ice sheet surface melt extent and trends: 1960-2010, Journal of Glaciology, Volume 57, Number 204, September 2011 , pp. 621-628(8), DOI: 10.3189/002214311797409712. [tiivistelmä]

Ihmiskunta on lisännyt ennätyslämpimien vuosien todennäköisyyden vähintään nelinkertaiseksi

Ihmiskunnan vaikutuksia paikalliseen ilmastoon on tutkittu 24 eri alueella. Tutkimuksessa tehtiin mallisimulaatioita ihmisen vaikutuksen kanssa ja ilman ihmisen vaiktusta sekä verrattiin mallisimulaatioita havaintoihin. Tutkimuksen mukaan ihmiskunnan vaikutus on nostanut ennätyslämpimien vuosien todennäköisyyden ainakin nelinkertaiseksi vuoden 1900 jälkeen 23:lla tutkituista 24 alueesta.

Lähde: Nikolaos Christidis, Peter A. Stott, Francis W. Zwiers, Hideo Shiogama and Toru Nozawa, The contribution of anthropogenic forcings to regional changes in temperature during the last decade, Climate Dynamics, DOI: 10.1007/s00382-011-1184-0. [tiivistelmä]

Kaupungistuminen vähentää vuorokauden minimi- ja maksimilämpötilojen erotusta

Uudessa tutkimuksessa on analysoitu kaupungistumisen vaikutuksia vuorokauden minimi- ja maksimilämpötilojen erotukseen (diurnal temperature range, DTR). Tutkimus tehtiin Kiinassa ja siinä oli mukana 559 sääasemaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös auringon säteilyn voimakkuuden vaikutusta asiaan. Auringon säteilyn ollessa heikkoa, sekä kaupunki- että maaseutuasemilla vuorokauden maksimilämpötila laski. Vuorokauden minimilämpötila kuitenkin nousi selvästi enemmän kaupunkialueilla, mikä pienensi DTR:ää kaupungeissa maaseutua enemmän. Auringon säteilyn ollessa voimakasta vuorokauden maksimilämpötila nousi eniten maaseudulla kun taas minimilämpötilan muutokset olivat melko samanlaisia kaupungeissa ja maaseudulla. Tässäkin tapauksessa siis kaupungeissa DTR oli pienempi, kun se maaseudulla jopa suureni. Näyttää siis siltä, että kaupungistumisella on vuorokauden lämpötilan vaihteluita tasaava vaikutus.

Lähde: Kai Wang, Hong Ye, Feng Chen, Yongzhu Xiong and Cuiping Wang, Urbanization effect on the diurnal temperature range: different roles under solar dimming and brightening, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-10-05030.1. [tiivistelmä]

Viimeaikainen kosmisten säteiden määrän nousu ei ole lisännyt pilvisyyttä

Kosmisten säteiden määrän lisääntymisen on ehdotettu aiheuttavan alapilvien lisääntymistä. Uudessa tutkimuksessa tilannetta on tarkasteltu. Viime vuosina auringon aktiivisuus on ollut erittäin alhainen. Tämä on aiheuttanut maapallolle tulevien kosmisten säteiden määrän nousun ennätyksellisen suureksi. Samaan aikaan alapilvien määrä on kuitenkin ennätyksellisen alhainen. Näyttää siis siltä, että kosmiset säteet eivät ole olleet osallisena ainakaan viimeaikaisessa alapilvisyyden määrässä. Tutkimuksessa myös tehtiin katsaus aiheen aiempiin tutkimuksiin.

Lähde: Ernest M. Agee, Kandace Kiefer and Emily Cornett, Relationship of Lower Troposphere Cloud Cover and Cosmic Rays: An Updated Perspective, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-11-00169.1. [tiivistelmä]

Trooppiset muurahaiset sietävät vähemmän lämpenemistä kuin korkeiden leveysasteiden muurahaiset

Korkeilla leveysasteilla odotetaan tapahtuvan enemmän lämpenemistä ilmastonmuutoksen myötä. Niinpä on odotettavissa, että myös ilmaston lämpenemisen vaikutukset olisivat suurimmat korkeilla leveysasteilla. Tämän ajatuksen takana on kuitenkin se oletus, että eri alueiden eliölajit ovat yhtä alttiita lämpenemisen vaikutuksille. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti ole oikein. Asiaa selviteltiin uudessa tutkimuksessa muurahaislajien osalta. Tutkimuksessa ilmeni, että tropiikissa elävät muurahaislajit sietävät huonommin lämpenemistä kuin korkeilla leveysasteilla elävät muurahaislajit, vaikka korkeilla leveysasteilla lämpenee enemmän. Tutkimuksen tuloksista selviää myös, että tropiikin tuoreilla, alavilla metsämailla elävät muurahaislajit ovat fysiologisesti eniten alttiita ilmaston lämpenemisen haitallisille vaikutuksille. Trooppisten sademetsien muurahaislajit ovat eniten uhattuina ilmaston lämmetessä. Ikävä kyllä juuri trooppisissa sademetsissä elää paljon muurahaislajeja, tai ehkä jopa suurin osa muurahaislajeista.

Lähde: Sarah E. Diamond, D. Magdalena Sorger, Jiri Hulcr, Shannon L. Pelini, Israel Del Toro, Christopher Hirsch, Erik Oberg, Robert R. Dunn, Who likes it hot? A global analysis of the climatic, ecological, and evolutionary determinants of warming tolerance in ants, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2011.02542.x. [tiivistelmä]

Ilmastonmuutos on jo pienentänyt riisisatoa Intiassa

Viimeaikaisten tutkimuksien mukaan Intiassa monsuunisateet tulevat nykyään harvemmin mutta satavat rankemmin silloin kun tulevat. Tämä lisää samanaikaisesti sekä kuivuuden että tulvien riskiä. Uuden tutkimuksen mukaan Intian riisisadot ovat jo kärsineet näistä vuosien 1966 ja 2002 välillä. Kuivuus on pienentänyt riisisatoa enemmän kuin rankkasateet. Tutkimuksen tuloksista nähdään myös, että jos monsuunisateet eivät olisi muuttuneet, riisisadot olisivat olleet 1,7 prosenttia suurempia. Lisäksi Intiassa yölämpötilat ovat lisääntyneet sekä sadanta vähentynyt kasvukauden loppupuolella. Jos näitä muutoksia ei olisi tapahtunut, riisisadot olisivat olleet 4 prosenttia suurempia. Näyttääkin siltä, että ilmastonmuutos on jo haitannut riisinviljelyä Intiassa.

Lähde: Maximilian Auffhammer, V. Ramanathan and Jeffrey R. Vincent, Climate change, the monsoon, and rice yield in India, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0208-4. [tiivistelmä]

Äärilämpötilat yleistyvät vaikka maapallo lämpenisi vain 2 astetta

Ihmiskunta pyrkii vähentämään ilmaston lämpenemistä globaalisti kahteen celsiusasteeseen. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty kahden asteen ilmaston lämpenemisen vaikutusta äärilämpötilojen esiintymiseen. Tutkimuksen tuloksien mukaan erittäin lämpimät säät tulevat yleistymään. Tropiikissa ilmaston lämpenemisen odotetaan olevan vähäisintä, mutta siellä kuumien äärilämpötilojen esiintyminen näyttää yleistyvän eniten. Tutkimuksen tuloksien perusteella näyttää siis siltä, että kuumat äärilämpötilat muuttuvat melko yleisiksi, vaikka maapallo lämpenisi ”vain” kaksi astetta.

Lähde: Bruce T. Anderson, Intensification of seasonal extremes given a 2°C global warming target, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0213-7. [tiivistelmä]

Pohjoisen pallonpuoliskon järvet ovat nykyään lyhyemmän ajan jään peitossa

Uudessa tutkimuksessa on analysoitu pohjoisen pallonpuoliskon järvien jäätymis- ja sulamisajankohtia vuodesta 1855 vuoteen 2005. Tutkimuksessa oli mukana 75 järveä. Tuloksien mukaan järvien jäätymisen ja sulamisen ajankohdan muutokset olivat voimakkaimmat viimeisen 30 vuoden aikana. Järvien jääpeitteen kestoaika on lyhentynyt enimmillään 4,3 päivää per vuosikymmen.

Lähde: Barbara J. Benson, John J. Magnuson, Olaf P. Jensen, Virginia M. Card, Glenn Hodgkins, Johanna Korhonen, David M. Livingstone, Kenton M. Stewart, Gesa A. Weyhenmeyer and Nick G. Granin, Extreme events, trends, and variability in Northern Hemisphere lake-ice phenology (1855–2005), Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0212-8. [tiivistelmä]

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: