Viime viikon ilmastotutkimuksia 35/2011

Jatkossa julkaisemme suomenkielisen version Arin AGW Observer -blogissa tarjotusta palvelusta, jossa ilmoitetaan tuoreista tutkimuksista. Tulemme siis ilmoittamaan uusista tutkimuksista niiden ilmestyessä Twitterissä sekä Facebookissa ja julkaisemme viikottain niistä koosteen täällä Ilmastotieto-blogissa. Ilmoitamme vain hyvin pienen osan tutkimuksista. Tutkimuksia julkaistaan satoja joka viikko, joten valikoimme meitä kiinnostavat tutkimukset ja ilmoitamme niistä. Tässä alkumaistiaisiksi viime viikon tutkimuksia:

Walker-kiertoliike on hidastunut viimeisen 60 vuoden aikana

Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu ilmaston muuttumista Indopasifisella merialueella viimeisen 60 vuoden aikana. Tutkimuksessa keskityttiin merenpinnan lämpötilaan, pilvisyyteen, merenpinnan ilmanpaineeseen, pintatuuleen ja meren lämpötilaan pinnan alla. Näiden tutkimiseen käytettiin sekä havaintoja että merimallien simulaatioita.

Tutkimuksen tuloksien mukaan Walker-kiertoliike (ilmakehän itä-länsisuuntainen kiertoliike) on hidastunut viimeisen 60 vuoden aikana. Tätä johtopäätöstä tukevat muutokset tuulessa sekä ilmanpaineessa. Myös pilvisyyden väheneminen monien muiden tutkimuksessa havaittujen seikkojen kanssa sopivat kiertoliikkeen hidastumiseen. Lisäksi mallisimulaatioissa saatiin johtopäätöstä tukevia tuloksia.

Lähde: Hiroki Tokinaga, Shang-Ping Xie, Axel Timmermann, Shayne McGregor, Tomomichi Ogata, Hisayuki Kubota and Yuko M. Okumura, Regional Patterns of Tropical Indo-Pacific Climate Change: Evidence of the Walker Circulation Weakening, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-11-00263.1. [tiivistelma]

Sulavesilätäkköjen ja aerosolien vaikutus arktiseen merijäähän on nyt mukana ilmastomalli CCSM4:ssä

Maailma on monimutkainen paikka ja siksi ilmastomalleihin on vaikea sisällyttää kaikkia mahdollisia asioita. Ilmastomalleihin pyritään kuitenkin sisällyttämään kaikki oleellisimmat asiat. Ilmastomallien kehittyessä niihin lisätään jatkuvasti uusia asioita. Ilmastomalli CCSM4:ään on hiljattain lisätty joitakin asioita. Uudessa tutkimuksessa paneudutaan arktisen merijään mallintamiseen kyseisellä ilmastomallilla. Arktiseen merijäähän liittyen on lisätty sulavesilätäkköjen ja aerosolien vaikutus lyhytaaltoiseen säteilyyn.

Sekä sulavesilätäköt että jäälle laskeutuvat aerosolit muuttavat merijään heijastusominaisuuksia ja vaikuttavat näin osaltaan maapallon säteilytasapainoon. Tutkimuksessa simuloitiin merijään vaikutusta lyhytaaltoiseen säteilyyn ja tuloksien mukaan sulavesilätäköt ja aerosolit yhdessä vaikuttavat säteilyyn vuosittain 1,1 W/(m2). Aerosolien vaikutus on suurimmillaan (8 W/(m2)) kesäkuussa Barentsinmerellä ja Karanmerellä. Sulavesilätäköt vaikuttavat eniten (10 W/(m2)) heinäkuussa alueilla, joilla on jäähyllyjä.

Tulevaisuudessa sulavesilätäköt näyttävät vaikuttavan aerosoleja enemmän. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuessa arktisten alueiden merijää tulee olemaan metrin ohuempaa, kuin se olisi ilman sulavesilätäkköjen ja aerosolien vaikutusta. Sen sijaan Etelämantereella sulavesilätäköt ja aerosolit näyttävät vaikuttavan merijään tilanteeseen vain vähän.

Lähde: Marika M. Holland, David A. Bailey, Bruce P. Briegleb, Bonnie Light, Elizabeth Hunke, Improved sea ice shortwave radiation physics in CCSM4: The impact of melt ponds and aerosols on Arctic sea ice, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/JCLI-D-11-00078.1. [tiivistelma, koko artikkeli]

Pohjavesien väheneminen on myös yksi osatekijä merenpinnan nousussa

Uuden tutkimuksen mukaan maailman pohjavesivarannot ovat pienentyneet 4500 kuutiokilometrillä vuoden 1900 jälkeen. Tämä vastaa 12,6 millimetrin nousua maailman merien keskimääräiseen pintaan. Tämä on yli kuusi prosenttia merien pinnan kokonaisnoususta. Pohjavesien hupeneminen on kiihtynyt merkittävästi noin vuoden 1950 jälkeen ja on ollut huipussaan viime vuosina, jolloin pohjavesivaranto on pienentynyt keskimäärin 145 kuutiokilometriä vuodessa, mikä on 13 prosenttia merenpinnan havaitusta 3,1 millimetrin vuotuisesta kokonaisnoususta.

Lähde: Konikow, L. F. (2011), Contribution of global groundwater depletion since 1900 to sea-level rise, Geophys. Res. Lett., 38, L17401, doi:10.1029/2011GL048604. [tiivistelma]

Euroopassa suurimmat lisäykset kuivuudessa ja kosteudessa tulevat tapahtumaan etelässä ja pohjoisessa

Päätöksenteon kannalta on tärkeää tietää, miten ilmasto-olosuhteet tulevat muuttumaan kuivuuden osalta tulevaisuudessa. Uudessa ilmastomalleja käyttäneessä tutkimuksessa on saatu tuloksia, joiden mukaan kuivuus tulee lisääntymään Euroopassa eniten eteläosissa, kun taas kosteus tulee lisääntymään eniten pohjoisosissa. Sekä etelässä että pohjoisessa muutokset ovat selkeitä je merkitseviä. Samoilla alueilla näyttäisi myös vuotuisen vaihtelun määrä kuivuusolosuhteissa lisääntyvän.

Lähde: Georg Heinrich, Andreas Gobiet, The future of dry and wet spells in Europe: A comprehensive study based on the ENSEMBLES regional climate models, International Journal of Climatology, DOI: 10.1002/joc.2421. [tiivistelma]

Uusi ilmastoherkkyyden arvio tukee aiempia

Uudessa tutkimuksessa on analysoitu merenpinnan lämpötiloja sekä ilmastopakotteita (kasvihuonekaasuja, maapallon albedo- ja ratamuutoksia sekä ilmakehässä olevaa pölyä) ja tehty niiden perusteella ilmastoherkkyysarvioita viimeisen 520000 vuoden ajalta. Tulokseksi saatu ilmastoherkkyyden arvio on yhdenmukainen aiempien arvioiden kanssa. Lisäksi tuktimuksen tuloksien perusteella näyttää siltä, että arktisten alueiden voimakkaampi lämpeneminen saattaa johtua pelkästään merijään albedomuutoksista. Jos se pitää paikkansa, niin silloin lämpenemisen voimistuminen arktisilla alueilla vähenee, kun arktisten alueiden merijääpeite häviää.

Lähde: Rohling, E. J., Medina-Elizalde, M., Shepherd, J. G., Siddall, M., Stanford, J. D., Sea surface and high-latitude temperature sensitivity to radiative forcing of climate over several glacial cycles, Journal of Climate 2011, doi: 10.1175/2011JCLI4078.1. [tiivistelmä]

Mauna Loan lämpötilamuutokset ovat yhteneviä kasvihuonekaasujen lämmitysvaikutuksien kanssa

Havaijilla sijaitseva tulivuori Mauna Loa on tunnettu sieltä tehdyistä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittauksista. Paikka on erinomainen globaalisti merkitsevien hiilidioksidipitoisuuden mittauksiin. Uudessa tutkimuksessa tutkitaan sitä mahdollisuutta, että Mauna Loa voisi olla hyvä paikka myös globaalisti merkitseville lämpötilamittauksille. Tutkimuksen analyysissä oli tunnin välein tehtyjä lämpötilamittauksia vuosien 1977 ja 2006 väliltä. Tutkimuksen tuloksien perusteella Mauna Loan lämpötila on noussut yöaikaan hyvin tasaisesti, kun taas päiväaikaan lämpötila on hiukan laskenut. Keskiarvona Mauna Loan lämpötila on noussut. Yöajan hallitseva asema kokonaismuutoksen määrittäjänä on sopusoinnussa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noususta odotettuun lämpötilan muutokseen. Tämä tulos viittaa siihen, että Mauna Loan lämpötilamuutokset saattavat olla globaalisti merkityksellisiä.

Lähde: Malamud, B. D., Turcotte, D. L., and Grimmond, C. S. B.: Temperature trends at the Mauna Loa observatory, Hawaii, Clim. Past, 7, 975-983, doi:10.5194/cp-7-975-2011, 2011. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Maakaasun käyttö hiilen sijasta ei viilennä ilmastoa

Hiilen käyttöä energianlähteenä voidaan korvata maakaasulla tavoitteena vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja sitä kautta hillitä ilmaston lämpenemistä. Uuden tutkimuksen mukaan jälkimmäinen tavoite ei kuitenkaan toteudu, vaan maakaasun käyttöön siirtyminen pikemminkin aiheuttaa enemmän lämpenemistä. Syynä tähän ovat metaanivuodot maakaasun tuotantoketjussa sekä viilentävien aerosolipäästöjen väheneminen.

Lähde: Tom M. L. Wigley, Coal to gas: the influence of methane leakage, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0217-3. [tiivistelmä]

Metsien käyttö bioenergialähteenä ei ole hiilineutraalia toimintaa

Pohjoiset metsät ovat houkutteleva kohde bioenergian tuotannolle. Uudessa tutkimuksessa kerrotaan, että tyypillisessä pohjoisen alueen metsässä kestää 70-120 vuotta, ennen kuin metsä on täysikasvuinen. Tämä aika huomioiden, ja jos oletetaan metsiä kaadettavan huomattavasti bioenergiaksi, seurauksena on metsän hiilivaraston asettuminen aiempaa alhaisemmalle tasolle, eikä metsien käyttö bioenergiaksi siten ole hiilineutraalia toimintaa. Tutkimuksessa arvioidaan, että kestää 190-340 vuotta ennen kuin bioenergiakäytön aiheuttama hiilivaje palautuu metsään.

Lähde: Bjart Holtsmark, Harvesting in boreal forests and the biofuel carbon debt, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-011-0222-6. [tiivistelmä]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: