Intiaanien arkistot kertovat sääkatastrofeista

Pohjois-Amerikan tasankointiaanit ovat kirjanneet menneitä säätapahtumia kalentereihinsa. Kirjatut tapahtumat kuvaavat yleensä poikkeuksellisia sääolosuhteita ja niistä aiheutuneita katastrofeja. Tiedoista on hyötyä sään ja ilmaston tutkimukselle.

Pohjois-Amerikan Suurien tasankojen tasankointiaanit ovat pitäneet ”talvikalentereita” ehkä jopa 1600-luvulta lähtien. Näissä kalentereissa kirjataan yhden talvijakson, eli noin vuoden, aikana tapahtuneet tärkeät asiat, kuten taistelut, päälliköiden kuolemat ja kulkutaudit. Näiden lisäksi kalentereihin on kirjattu luonnontapahtumia, kuten äärimmäisiä sääolosuhteita.

Siouxeihin kuuluvat lakotat ovat tehneet luultavasti eniten talvikalentereita, mutta niitä ovat tehneet myös mustajalat, kiowat ja mandanit. Lakotat kutsuvat kalenteria nimellä waniyetu wówapi. Waniyetu tarkoittaa talven aikaa ja wówapi muistiin pantavaa, laskettavaa tai luettavaa. Waniyetu tosin tarkoittaa myös koko vuotta, joten kalenterin tapahtumat ovat voineet tapahtua milloin tahansa vuoden aikana. Poikkeuksena kiowat ovat merkinneet kalenteriin talven ja kesän erikseen.

Jokaiselle talvijaksolle annetaan kalenterissa nimi jakson aikana tapahtuneen merkittävän asian mukaan. Kalenteriin piirretään myös kuva esittämään kyseistä talvijaksoa. Talvijakso 1821 – 1822 esimerkiksi on Battiste Goodin kalenterissa merkitty ohi lentävän äänekkään tähden jaksoksi. Tämä viittaa tuolloin nähtyyn kirkkaaseen meteoriin, joka merkittiin moneen kalenteriin.

Talvikalenterissa talvijakso alkaa ensilumesta ja jatkuu seuraavan vuoden ensilumeen. Kalenterin ”vuosi” on siis kestoltaan vaihteleva. Jokaisen talvijakson lopussa päätetään mennyttä jaksoa kuvaava tapahtuma ja siitä piirretään kalenteriin kuva, jonka avulla kyseinen jakso muistetaan.

Talvikalentereita on tutkittu aiemmin esimerkiksi historian ja lääketieteen (kulkutaudit) näkökulmista. Toistaiseksi kalentereita ei ole tutkittu järjestelmällisesti sään ja ilmaston kannalta. Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa niin on tehty.

Tutkimuksessa talvikalentereista muodostettiin sää- ja ilmastotapahtumien kronologia. Monet kronologian tapahtumista oli kirjattu vain yhteen kalenteriin varsinkin arkiston vanhemmassa päässä. Kalentereissa kuvatut tapahtumat pyrittiin varmistamaan sääparametrien mittausarkistoista ja rekonstruktioista sekä muiden aikalaisten kirjoituksista. Tutkimusartikkelissa kuvataan joitakin yksittäisiä tapahtumia tarkemmin.

Talvijakson 1788 – 1789 nimi on ”monet varikset kuolivat”. Tämä viittaa kylmiin olosuhteisiin, joissa lintuja kuoli paljon. Tämä tapahtuma on kirjattu moneen talvikalenteriin. Aikalaisten kirjoituksista käy ilmi, että tuolloin oli pari ankaraa talvea peräkkäisinä vuosina.

Talvijaksolle 1825 – 1826 on annettu nimeksi ”he hukkuivat”. Tämä on kirjattu moneen kalenteriin. Tuolloin Missourijoessa ollut jääpato murtui ja ehkä satoja ihmisiä hukkui nopeasti nousevan veden vallatessa heidän kylänsä.

Yksi harvoista kesän sääolosuhteiden kuvauksista tapahtui vuonna 1855. Kyseinen kesä nimettiin ”istuvaksi kesäksi”. Kesä oli silloin kuuma ja kuiva. Ruoho kuivui ja hevoset nälkiintyivät niin pahasti, ettei niillä voinut enää ratsastaa. Niinpä tuona kesänä istuskeltiin paljon. Puiden vuosirengassarjat viittaavat siihen, että kesä 1855 saattoi olla yksi kuivimmista viimeisen 500 vuoden aikana kyseisellä alueella.

Myös talvi vuonna 1855 sai huomiota osakseen talvikalentereissa. Silloin oli paljon lunta ja talvi nimettiin kekseliäästi ”paljon lunta talveksi”. Talvikausi 1865 – 1866 oli myös hyvin luminen. Tuolloin runsaslumisilla talvilla oli usein ikäviä seurauksia ja tämä talvi saikin nimekseen ”kaikki hevoset kuolivat”.

Sään ja ilmaston tutkimuksen kannalta intiaanien talvikalenterit sisältävät tärkeää tietoa erityisesti äärimmäisten sääolosuhteiden esiintymisajoista. Tapahtumien ajoitus on yleisesti ottaen hyvä, vaikka joidenkin tapahtumien osalta onkin ristiriitaisuuksia eri kalenterien välillä. On myös tapahtumia, joiden olisi pitänyt kirjautua kalentereihin, mutta niistä ei ole merkintöjä. Esimerkiksi tulivuori Tamboran purkauksen (vuonna 1815) jälkeisestä kylmästä säästä ei ole merkintöjä. Toisaalta on olemassa todisteita siitä, ettei Tamboran purkaus välttämättä vaikuttanut paljoa Pohjois-Amerikan Suurilla tasangoilla.

Lähde: Matthew D. Therrell, Makayla J. Trotter, Waniyetu Wówapi: Native American Records of Weather and Climate, Bulletin of the American Meteorological Society 2011. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Lisätietoa:
Lakota Winter Counts – an online exhibit (verkkonäyttely intiaanien talvikalentereista).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: