Sininen hiili – merten mahdollisuus estää ilmastonmuutosta

Mangrovemetsät, marskimaat ja meriruohikot sitovat jopa viisi kertaa niin paljon hiiltä kuin trooppiset metsät. Niihin sitoutuu vuosittain jopa puolet maapallon kaiken liikenteen hiilidioksidipäästöistä. Vuosittain kuitenkin tuhotaan 2-7 prosenttia näistä hiilinieluista, mikä on seitsenkertainen tuhoutumisnopeus vain 50 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.

Mangrovekasveille tyypillisiä ovat pönkkäjuuret, jotka antavat tukea liejuisella alustalla. (c) doris oberfrank-list - Fotolia.com

Eliöihin sitoutuneesta biologisesta hiilestä eli ns. vihreästä hiilestä yli puolet (55 %) on merieliöiden sitomaa. Tästä vesieliöiden sitomasta hiilestä käytetään nimeä sininen hiili. Kaikkiaan noin 93 % maapallon hiilidioksidista on sitoutunut meriin.

Mangrovemetsien, marskimaiden (rantakosteikkojen) ja meriruohikoiden sedimentteihin eli pohjakerrostumiin on sitoutunut 50-70 % merten sedimentteihin varastoituneesta hiilestä, vaikka kyseiset ekosysteemit vastaavat vain 0,05 prosenttia maakasvillisuuden biomassasta. Ne kuuluvatkin maapallon tehokkaimpiin hiilinieluihin. Niihin sitoutuu vuosittain jopa puolet maapallon kaiken liikenteen hiilidioksidipäästöistä. Merten hiilinieluihin sitoutunut hiili voi pysyä poissa kierrosta jopa vuosituhansia, kun maaekosysteemeihin sitoutunut hiili pysyy kiertokulun ulkopuolella usein korkeintaan vuosikymmeniä tai vuosisatoja.

Samanaikaisesti on meneillään kaksi ilmastonmuutosta edistävää tapahtumaa: hiilidioksidipäästöt lisääntyvät ja luonnon ekosysteemien kyky sitoa hiilidioksidia vähenee ekosysteemien tuhoamisen seurauksena. Tämä meri- ja maaekosysteemien sitomiskyvyn heikentyminen vastaa 2-3 kertaa koko maapallon liikenteen vuotuisia päästöjä.

Mangrovemetsät viihtyvät maan ja meren rajalla, jossa vesi on suolaista ja matalaa. Myös marskimaat ja meriruohikot menestyvät vastaavissa olosuhteissa. Näiden rannikkoekosysteemien merkityksenä on pidetty niiden kauneutta, kykyä suodattaa saasteita ja tärkeyttä kalanpoikasten elinpaikkoina. Rannikot muodostavat vain seitsemän prosenttia valtamerten pinta-alasta, mutta noin puolet kalastusalueista sijaitsee juuri rannikkovesillä. Ne tarjoavat oleellisen osan noin kolmen miljardin ihmisen ravinnosta ja vähiten kehittyneissä maissa 50 prosenttia noin 400 miljoonan ihmisen eläinperäisestä proteiinista. Rannikkoekosysteemit myös suojelevat rantaa myrskyjen vaikutuksilta. Vähemmän tunnettua on niiden kyky sitoa valtavia määriä hiiltä – jopa viisinkertaisesti trooppisiin metsiin sitoutuva määrä.

Koska näihin rannikkoekosysteemeihin on sitoutunut paljon hiiltä, niiden tuhoamisen seurauksena voi vapautua suuria määriä hiilidioksidia. Niitä tuhotaan ns. akvakulttuurin eli vesiviljelyn (vesieliöiden kasvattaminen meri-, murto ja sisävesissä), maatalouden, puutavaran tuotannon ja rantarakentamisen takia.

Ihmistoiminta on tähän mennessä tuhonnut yli 35 prosenttia mangroven, 30 prosenttia meriruohikoiden ja 20 prosenttia marskimaiden alueista. Merten pinta-alasta ne kattavat vain alle 0,5 prosenttia ja niitä tuhotaan 3-4 kertaa nopeammin kuin trooppisia metsiä. Näiden tuhojen estäminen voisi olla merkittävä keino ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Kaliforniassa Sacramento-San Joaquin -jokisuiston alueella on viimeisimmän sadan vuoden aikana ojitettu 1800 neliökilometriä kosteikkoja, minkä seurauksena on laskelmien mukaan vapautunut kaksi miljardia tonnia kasveihin ja maaperään tuhansien vuosien aikana kertynyttä hiilidioksidia. Tuhotun jokisuiston alueelta vapautuu edelleen vuosittain 10-15 miljoonaa tonnia hiilidioksidia, mikä vastaa noin kolmea prosenttia Kalifornian kasvihuonekaasupäästöistä.

Maailmanlaajuisestikin rannikkoekosysteemien hävittäminen saattaa vastata 1-3 prosenttia teollisuuden kasvihuonekaasupäästöistä. Rannikkoekosysteemejä on silti tutkittu hyvin vähän, koska niistä ei ole helppoa kerätä tietoa kaukokartoituksen avulla. Esimerkiksi metsien sisältämän hiilimäärän arviointiin käytetyt satelliitit eivät pysty keräämään tietoa vedenpinnan alta. Suurin osa sinisestä hiilestä on kuitenkin sitoutunut juuri pohjasedimentteihin.

Mangrovekosteikkojen säilyminen riippuu paljolti paikallisten pienyhteisöjen taloudesta. Näitä rantaekosysteemejä muutetaan usein katkarapuviljelmiksi tai riisipelloiksi. Vaihtoehtoisesti yhteisöille voisi maksaa korvausta siitä, että rannikkoekosysteemit säilytetään luonnontilaisina hiilen sitojina. Yrityksetkin voisivat käynnistää niiden suojeluhankkeita.

Erityisen tärkeää rantaekosysteemien säilyttäminen olisi Korallikolmiossa, jolla tarkoitetaan Kaakkois-Aasian ja Pohjois-Australian välistä valtamerialuetta. Siellä sijaitsevat esimerkiksi Indonesia, Filippiinit, Malesia, Itä-Timor, Papua-Uusi-Guinea ja Salomosaaret. Myös Bangladeshissa ja Kiinassa rannikkoekosysteemejä tuhotaan hälyttävällä vauhdilla.

Kaakkois-Aasiassa jopa 90 prosenttia 1940-luvulla esiintyneistä mangrovekosteikoista on tuhoutunut. Vuosittain tuhoutuu 2-7 prosenttia maapallon sinisistä hiilinieluista, mikä on seitsenkertainen tuhoutumisnopeus vain 50 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.

Jos rannikkoekosysteemien tuhoutuminen saataisiin pysäytettyä ja jos jo tuhottuja ekosysteemejä pystyttäisiin ennallistamaan, niiden avulla olisi mahdollista sitoa jopa 3-7 prosenttia maapallon fossiilisten polttoaineiden nykytasoisista päästöistä seuraavien kahden vuosikymmenen aikana. Näin saavutettaisiin yli kymmenen prosenttia niistä päästövähennyksistä, jotka vaaditaan pitämään ilmakehään hiilidioksidipitoisuus alle 450 ppm:n (tilavuuden miljoonasosan) tasolla ja maailmanlaajuinen lämpötilan kohoaminen noin kahdessa asteessa. Tämä vastaa yli puolta siitä, mikä on mahdollista saavuttaa sademetsien hakkaamista vähentämällä.

Lähteet:

Boyd, Robynne: Blue Carbon: An Oceanic Opportunity to Fight Climate Change. Scientific American. March 10, 2011.  

Nellemann, C., Corcoran, E., Duarte, C. M., Valdés, L., De Young, C., Fonseca, L., Grimsditch, G. (Eds): Blue Carbon. A Rapid Response Assessment. United Nations Environment Programme, GRID-Arendal. 2009.  

Aiempi uutisemme aiheesta:

Sopeutuvatko rantakosteikot merenpinnan nousuun?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: