Antarktiksen jäätiköiden menneisyyden tutkimuksia

Kahdessa uudessa tutkimuksessa valotetaan Antarktiksen jäätiköiden menneisyyttä. Toisen tutkimuksen mukaan Länsi-Antarktiksen jäätikkö on luultavasti pysynyt koossa ainakin 200 000 vuotta ja toisen tutkimuksen mukaan Antarktiksen niemimaalla ei todennäköisesti ollut kasvillisuutta plioseenikaudella ainakaan merkittävässä määrin. Tutkimustulokset saattavat myös auttaa Antarktiksen tulevaisuuden arvioinnissa.

Fogwill ja muut ovat tutkineet Länsi-Antarktiksen jäätiköltä (West Antarctic Ice Sheet, WAIS) jäämoreenin ikämäärityksiä. Jäämoreenien iän perusteella moreeni ja siihen liittyvä jäätikön pinta ovat pysyneet paikallaan jäätikön läpi pistävän vuorenhuipun kyljessä ainakin edellisen jääkauden ja sitä edeltäneen lämpimän jakson ajan. Tämä viittaa siihen, että Länsi-Antarktiksen jäätikön keskikupu on pysynyt koossa ainakin 200 000 vuotta ja ehkä jopa 400 000 vuotta, vaikka jäätikkö on kokenut paksuusvaihteluita.

Jos tämä havainto saa vahvistuksen, se parantaa nykyistä tietoutta Länsi-Antarktiksen jäätikön herkkyydestä ilmaston muutoksille. Se myös auttaisi tarkentamaan ilmastomallien ennustuksia jäätikön tulevaisuudesta.

Salzmann ja muut ovat tutkineet plioseenin aikaisia todisteita Antarktiksen eliölajeista. Erityisesti heitä kiinnosti kasvillisuuden mahdollinen läsnäolo Antarktiksella tuohon aikaan. Kasvillisuuden läsnäolo Antarktiksella lämpiminä ja suurien kasvihuonekaasupitoisuuksien aikakausina on merkittävä kysymys Antarktiksen jäätiköiden vakauden tutkimuksen kannalta.

Tutkimuksessa etsittiin Antarktiksen niemimaan James Rossin saaren sedimenttien diamiktiitista kasvien siitepölyn ja panssarilevien itiöiden kertymiä. Diamiktiitin ikä määritettiin argon- ja strontium- menetelmillä aineksen seasta löytyneistä simpukankuorista ja laavakivestä. Sedimenteistä löytyneiden hyvin säilyneiden simpukankuorien perusteella sedimentit olivat todennäköisesti muodostuneet plioseenin lämpimämmässä vaiheessa jääkausien välissä ja olivat sitten yhdistyneet diamiktiitiksi jääkauden alkaessa ja jäätikön vallatessa alueen.

Sedimenttien analyysissä ei löytynyt yhtään kasvien siitepölyä tai itiöitä, mitkä viittaisivat kasvillisuuden läsnäoloon. Sedimenteistä löytyneen eliöstön perusteella myöhäisellä neogeenikaudella alueen ilmasto on saattanut olla suunnilleen nykyisen kaltainen, mutta joidenkin jääkausien välisenä aikana meren pintalämpötila on saattanut olla selvästi lämpimämpi.

Kasvien siitepölyn ja itiöiden puuttumista tutkituista sedimenteistä ei voida pitää todisteena siitä, ettei alueella ole ollut kasvillisuutta. Tutkimuksessa esitettyjen muiden geologisten ja eliöstöön liittyvien todisteiden valossa kasvillisuuden puuttuminen alueelta plioseenin aikana on kuitenkin todennäköistä. Tämä johtopäätös sopii aiempien tutkimuksien antamaan tietoon Antarktiksen niemimaan pysyvästä jääpeitteestä koko myöhäisen neogeenikauden aikana.

Lähteet:

Christopher J. Fogwill, Andrew S. Hein, Michael J. Bentley, and David E. Sugden, 2011, Do blue-ice moraines in the Heritage Range show the West Antarctic ice sheet survived the last interglacial?, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, doi:10.1016/j.palaeo.2011.01.027. [tiivistelmä]

Ulrich Salzmann, James B. Riding, Anna E. Nelson, and John L. Smellie, 2011, How likely was a green Antarctic Peninsula during warm Pliocene interglacials? A critical reassessment based on new palynofloras from James Ross Island, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, doi:10.1016/j.palaeo.2011.01.028. [tiivistelmä]

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: