Uusi sulamisennätys Grönlannin jäätiköllä

Uusi tutkimus osoittaa, että vuonna 2010 tehtiin uusi sulamisennätys Grönlannin jäätiköllä, jonka odotetaan olevan tärkeä tekijä ennustetussa merenpinnan nousussa tulevina vuosikymmeninä.

”Tämä kulunut sulamiskausi oli poikkeuksellinen, kun sulaminen venyi joissakin paikoissa jopa 50 päivää keskimääräistä pitemmäksi,” sanoo tohtori Marco Tedesco, joka on New Yorkissa sijaitsevan Cryosphere Processes Laboratoryn johtaja ja joka johtaa Grönlannin jäätikön sulamiseen vaikuttavia tekijöitä tutkivaa projektia.

”Vuonna 2010 sulaminen alkoi poikkeuksellisen aikaisin huhtikuun lopussa ja loppui melko myöhään syyskuun puolessa välissä.”

Tutkimusta sponsoroi WWF, Yhdysvaltojen kansallinen tiedesäätö (NSF) ja NASA. Tutkimuksessa tarkasteltiin pintalämpötilan poikkeamia Grönlannin jäätikön pinnan päällä ja seurattiin sulamista mittauksilla satelliteista ja maan päältä sekä malleilla.

Äskettäin Environmental Research Letters -lehdessä julkaistussa artikkelissa Marco Tedesco ja kumppanit mainitsevat, että vuonna 2010 kesälämpötilat olivat 3 celsiusastetta keskimääräistä korkeammat. Lisäksi lunta satoi vähän. Grönlannin pääkaupungissa Nuukissa oli vuonna 1873 alkaneen mittaushistorian lämpimin kevät ja kesä. Jää paljastui lumen alta keskimääräistä aikaisemmin ja oli lumeton aikaisempia vuosia kauemmin, mikä vaikutti syntyneeseen sulamisennätykseen.

”Paljas jää on paljon tummempää kuin lumi ja imee enemmän Auringon säteilyä,” tohtori Tedesco sanoi. ”Muita jään sulamiseen vaikuttavia takaisinkytkentöjä, joita tarkastelemme, ovat jäätikön pinnalla olevien järvien vaikutus jään pintaan, jään pinnalle laskeutuneen pölyn ja noen vaikutus sekä sulamisvesien vaikutus jäätikön merta kohti tapahtuvaan virtaukseen.”

WWF:n ilmastoasiantuntija tohtori Martin Sommerkorn sanoi: ”Merenpinnan odotetaan nousevan yli metrin vuoteen 2100 mennessä, mikä suurimmaksi osaksi johtuu jäätiköiden sulamisesta. Eikä se lopu siihen – mitä pidempään odotamme kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamisessa, sitä enemmän sulamista tapahtuu ja veden pinta jatkaa nousuaan.”

Lähde: M Tedesco, X Fettweis, M R van den Broeke, R S W van de Wal, C J P P Smeets, W J van de Berg, M C Serreze and J E Box, The role of albedo and accumulation in the 2010 melting record in Greenland, Environmental Research Letters, Volume 6, Number 1, doi: 10.1088/1748-9326/6/1/014005. [tiivistelmä, lehdistötiedote]

Mainokset

10 vastausta to “Uusi sulamisennätys Grönlannin jäätiköllä”

  1. Jyri_ Says:

    Mielenkiintoista olisi tietää miten lämpö ja sulaminen on vaikuttanut jäätikön vakauteen.
    Ovatko moulinit kaivaneet jään reikäjuustoksi?
    Nopeutuiko jäätikköjen virtaus mereen?
    Onko jää pehmeämpää kuin aiemmin?
    Nousiko sulamisraja ylöspäin – jäätiköt kun ovat kilometrien korkuisia?
    Ja lopulta, kun kehitys jatkuu voiko jäätikkö joiltain osin romahtaa/liukua/revetä mereen jollain aikavälillä?
    3C ja 50 vrk lisää sulamisaikaa ovat isoja lukuja, varmasti vaikutuksiakin on ollut.
    Jos nuo luvut tuplataan (merijää sulaa ja albedo, napapyörre jne. ovat olleet lämpötiloja nostamassa, kehitys jatkunee aika todennäköisesti edelleen), voiko vaikutuksia jäätikköinin mallintaa jo?
    Myös viime syksy ja alkutalvi ovat olleet kai ennätyslämpimiä Grönlannissa, mutta tutkimuksen aikaväli ei tainnut näin tuoreisiin ilmiöihin ulottua?

  2. Ari Jokimäki Says:

    Kaivelen tuosta tutkimusartikkelista hiukan tietoja kunhan ehdin, mutta tässä Grönlannin lämpötilojen asiantuntijan, Jason Boxin (joka myös on yksi yllä mainitun tutkimusartikkelin kirjoittajista), tuore kirjoitus aiheesta:

    ”Record setting 2010 Greenland temperatures and long term trends”
    http://www.meltfactor.org/blog/?p=294

  3. Ari Jokimäki Says:

    Eipä tuolta artikkelista paljon vastauksia kysymyksiisi löydy. Sulamisrajasta sanotaan seuraavaa:

    ”From Figure 3c, the net annual surface height change for the years 2004, 2007 and 2008 is close to 0 m (indicating that the position of the ELA was close to the station elevation), contrasting with the years of 2005 and 2006 when the net surface height change was ~ 0.3 – 0.4 m (indicating that the station was above the ELA for those years).”

    (Tuossa ELA tulee sanoista Equilibrium Line Altitude, joka on raja, jonka alapuolella lumi sulaa kesällä, mutta sen yläpuolella ei.)

    Kyseisellä asemalla tapahtui vuonna 2010 seuraavaa:

    The surface height data clearly indicate that accumulation for 2010 at the S9 station was only about 0.6 m (vs. the 2003 – 2009 average of ~ 1.05 m) and the surface height value recorded at the end of August was – 0.7 m (vs. the 2003 – 2009 average of ~ -0.05 m), below any value previously recorded. The total change in surface height was ~1.3 m, the highest loss over the past twenty years.

  4. Esko Pettay Says:

    Tuo S9 asema on 1500 metrin korkeudella. Ainakin viime kesänä sulaminen ulottui Etelä-Grönlannissa 2500m käyrän yläpuolisillekin alueille. Myös vuonna 2007 sulamisalue ulottui korkealle. Niin korkealla sulaminen on toki vähäistä.

    Olen keskustellut muutamien jäätikkötutkijoiden kanssa (mm. Mauri S. Pelto, professor of environmental science at Nichols College in Dudley, Massachusetts and director of the North Cascades Glacier Climate Project). Riskiä laajemmasta jäätikön kertaromahduksesta ei kuulemma ole, mutta jäätiköiden virtauksen kiihtyminen on toki mahdollista.
    Grönlannin Länsirannikon sulamislampien ja moulinien määrä on (ja sen näkee itsekin satelliittikuvista) kasvanut tarkkailujakson aikana selvästi.

  5. Ari Jokimäki Says:

    Käsittääkseni yllämainittu Mauri Pelto pitää blogia ”From a glaciers perspective”, jossa on paljon kuvia ja tietoja yksittäisistä jäätiköistä:

    http://glacierchange.wordpress.com/

  6. Jyri_ Says:

    Albedo ja muut ”tarkastelussa” olleet asiat ovat tietysti mielenkiintoisia, mutta jäätikköön vaikuttaa varmuudella moni muukin asia kuin ”tasainen sulaminen auringon lämmittäessä ja albedon hiljalleen muuttuessa”, jota edellä on tutkittu.
    Nämä muut asiat ovatkin sitten vaikeammin mallinnettavissa eikä nykyisillä mittaustuloksilla ole niitä arvioitaessa suurtakaan arvoa, mutta se ei tietenkään tarkoita ettei niitä tulisi huomioida.
    1. Maanjäristykset: jäätikkö siis menettää massaa ja paine maankuorta vasten vähenee, mikä aiheuttaa maannousua ja siitä johtuvia maanjäristyksiä. Ne ovatkin jo selvästi lisääntyneet. Mikähän on niiden vaikutus jäätikköön? tuskin ainakaan vakautta lisäävä.
    2. Valuvan veden voima: jos sulamista tapahtuu jo yli 2000 metrin korkeudessa, siellä sulavalla vedellä on valtavasti energiaa sen valuessa kohti jäätikön pohjaa ja merta. Jos pudottaa tonnin säkin vettä 2000 metrin korkeudesta niin aika paukku maassa syntyy. Kuutio vettä tuo alas tullessaan paljon jäätä mukanaan. Vesi kaivertaa jäähän hetkessä, jopa päivissä, isoja kanjoneita ja moulineita. Kanjoni voi olla pari kilometriä syvä jolloin se toimii ilmastointikanavana, johtaa kylmää ilmaa pois jäätiköltä ja tuo lämmintä mereltä. Kanjonin pohjalla, matalalla kun aurinko kalliota lämmittää, on varmaankin huomattavan lämmintä verrattuna parin kilometrin korkuiseen jäätikön pintaan. Kanjonissa voi olla kova tuuli!
    3. Sateisuuden muutokset lämpötilan noustessa: nyt sataa pääasiassa lunta, jatkossa enemmän vettä. Lumi kasvattaa jäätikköä, vesi sulattaa – muutos on suurin juuri nollarajalla ja sulamiskausihan venyi normaalista lähes parilla kuukaudella.
    Kun pohjoinen merijää sulaa se muuttaa matalapaineiden kiertoa, lisäksi lisääntyvä haihdunta ja lämpö tuonee rankkoja kesäsateita Grönlantiin. Jäätikölle satanut lämmin vesi puree siihen kuin kuuma veitsi voihin.
    4. Sulava jää on likaista, jopa mustaa, kuten aina keväisin näemme. 1800-luvun teollistumisen aikana varsinkin Brittien päästöt olivat massiivisia, niitä kulkeutui mm. Grönlantiin ja noki hautautui jäähän. Sulaminen tuo nämäkin vanhat saasteet pinnalle muiden pölyhiukkasten ohella.
    5. Metsäpalot (vrt. Venäjän palot kesällä 2010) voivat tuoda suuria nokilaskeutumia napa-alueelle ja laskea albedoa hetkessä merkittävästikin.
    6. Jos jossain kuitenkin ”poikkeusolosuhteista johtuen” joskus romahtaa, jään valtava liike-energia voi sysätä stabiilejakin jäätikköjä merta kohti.

    Nythän asiaa taas tutkitaan:
    http://www.co2-raportti.fi/?heading=Arktisten-alueiden-ilmastonmuutosta-tutkitaan&page=ilmastouutisia&news_id=2867

    Hyvä tietysti tutkia, mutta jos lähtököhta on:
    ”Uudessa Ilmatieteen laitoksen koordinoimassa hankkeessa keskitytään yhteen lyhytikäiseen yhdisteeseen, mustaan hiileen,” eli noki on lyhytikäistä? eikä muita muuttujia huomioida? niin en paljon tuolta tutkimukselta odota. Jäätikkö kun säilöö noet tehokkaasti ja jäätikköhän on yksi kokonaisuus niin kauan kun jäätä on.

    Em. seikoissa ei periaatteessa liene mitään ihmeellistä, näin käy kun lämpenee, kun sade muuttuu lumesta vedeksi jne. Periaate tiedetään ilman lisätutkimuksiakin, silti ”tipping point” tulee taatusti yllättäen. Jossain vaiheessa jäätikkö enemmän tai vähemmän romahtaa mikä lisää lisäromahdusten todennäköisyyttä, sulamista jne.

    Esko kertoi ettei, asiantuntijoiden mukaan, riskiä ”laajemmasta” kertaromahduksesta ole. En yllättyisi jos riski kuitenkin tunnistettaisiin jo lähivuosina kun sulaminen mitä ilmeisemmin jatkuu ja kiihtyy. Näemme varmasti ainakin aiempaa rajumpia ”pikkuromahduksia”.

  7. Esko Pettay Says:

    Jäätikkötutkijat tosiaan kertovat siitä, kuinka valtavalla voimalla sulamisvedet iskeytyvät jäätikön pohjalla olevaan kallioperään rapauttaen sitä. Kyseessä voi olla satojen metrien pudotus ja se kyllä syö kallioperää.

    Lumisateiden muuttuminen vedeksi on todella huolestuttava asia ja sitä on jo tapahtunut. Kun Jäämeren jääpeite vähenee ja lämpötila nousee, niin vesisateiden luulisi lisääntyvän.

    Maankohoaminen Grönlannissa on jo nyt kiihtynyt ja sen ennustetaan kiihtyvän huimasti jään massan edelleen vähentyessä.

    Mutta Grönlannin mannerjäätikkö on kyllä sen verran hyvin vuorten muodostaman maljan sisällä, että ei sieltä mitään suuria massoja kerrallaan pääse murtumaan. Ei silti, yllätyksiä tulee varmasti…

  8. mspelto Says:

    Do not forget that lots of large glaciers exists and persist and do not fall apart in warm environments such as Iceland, southeast Alaska or southern Norway. Glaciers develop good drainage systems, the drainage system does not weaken the surrounding ice or lead to collapse of any kind. This is true even on the smallest glaciers. This is not like the ice on Lake Kallavesi. That has water above freezing below it and still takes considerable melt conditions to breakdown even this thin veneer of ice.

  9. Jyri_ Says:

    Esko kirjoitti: ”Mutta Grönlannin mannerjäätikkö on kyllä sen verran hyvin vuorten muodostaman maljan sisällä, että ei sieltä mitään suuria massoja kerrallaan pääse murtumaan. ” pitää paikkansa Etelä-Grönlannin osalta (vain pari muutamien kilometrien levyistä aukkoa vuorijonossa), ja etelässähän sulaminen on toistaiseksi ollut voimakkainta.
    Pohjois-Grönlannissa vuorijonoja ei kuitenkaan ole valumista/romahtamista estämässä. Kun pysyvä pohjoinen merijää menetetään, sulaminen pääsee pohjoisessakin kunnolla käyntiin, viime vuosina se on vasta ”alkanut”.
    Tähän voi kulua vuosia tai vuosikymmeniä, mutta sitten jäätikön valuminen ”kertarysäyksellä” mereen voi olla mahdollista sateen, maanjäristyksen tms. vauhdittamana juuri tuon valtavan saaren pohjoisosissa.
    Virtaava vesi rapauttaa paitsi kalliota myös tietysti jäätä, sitä tietysti paljon nopeammin. Mannerjää muuttuu moulinien lisääntyessä enenevässä määrin haperoksi ”reikäjuustoksi”.
    Muuten Eskon kanssa samoilla linjoilla :-), jos tästä nyt jotain positiivista voi löytää.

    mspelto on tietysti oikeassa, toisaalta ilmastohistoria tuntee suuria ja äkillisiä jäätikköjärvien purkauksia, joista ehkä tunnetuin on USAn ja Kanadan suurien järvien alueella olleen valtavan jäätikköjärven purkautuminen Atlantiin jääkauden lopussa. Vastaavaa voi tapahtua myös Grönlannissa, ei noin iso jäätikkö ilman kovaa rytinää häviä. Sula vesi antaa jäätiköille kovaakin kyytiä myös Islannissa tulivuoren purkautuessa jäätikön alla – Grönlannissa mittakaava on tietysti isompi mm. rankkasateen sattuessa.

  10. Kaj Luukko Says:

    Länsi-Antarctika voipi olla Grönlantia arvaamattomampi. Sen alla oleva maanpinta on merenpinnan alapuolella, eli vesi pääsee syömään sitä pinnan alta. Kun tähän yhdistetään muualta aiheutuva merenpinnan nousu, seuraukset voivat olla vähintäänkin mielenkiintoisia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: