Tiibetin ylängöllä kasvukausi lyhenee ilmaston lämmetessä

Maapallon lämpenemisen on havaittu yleisesti aikaistavan kasvien toimintaa keväällä, mutta tilanne ei ehkä ole aivan niin yksinkertainen. Uudessa tutkimuksessa havaittiin Tiibetin ylängön kasvien kasvukauden viivästyvän keväällä ja joidenkin kasvukausi myös loppui aikaisemmin. Tutkitun alueen kasvukausi siis lyheni ilmaston lämpenemisen myötä.


Arokasvien kasvukauden alkamisen (yllä) ja loppumisen (alla) muutokset Tiibetin ylängöllä vuosien 1982 ja 2006 välillä.

Ilmastonmuutos on vaikuttanut useimpien kasvien keväisen toiminnan ajoitukseen maapallon leudoilla ja kylmillä alueilla. Monien tutkimusten mukaan lämpeneminen on aiheuttanut kasvien keväisen toiminnan aikaistumisen. Tämä on havaittu suurimmassa osassa tutkituista lajeista.

Kaikissa tutkimuksissa on kuitenkin ollut myös lajeja, joilla keväinen toiminta ei ole aikaistunut. Muutamalla prosentilla lajeista se on jopa viivästynyt. Joillakin lajeilla havaittu viivästyminen ei johtunut paikallisesta viilenemisestä, vaan myös viivästyneiden lajien elinalueella havaittiin lämpenemistä. Näyttää siis siltä, että reaktio ilmastonmuutokseen ei ole kaikilla lajeilla samanlainen.

Useimmilla leutojen alueiden lajeilla kevään toiminnan ajoitus määräytyy talven kylmyyden ja kevään lämmön perusteella. Kylmän talven alueella kehittyneet (monivuotiset) kasvilajit pysäyttävät talvella kasvunsa välttääkseen pakkasvauriot ja jatkavat keväällä sään lämmettyä kasvuaan. Tästä on oletettavissa, että kevätaikainen lämpeneminen johtaa kasvun uudelleenkäynnistymisen aikaistumiseen. Toisaalta talven lämpeneminen taas saattaa johtaa kasvun uudelleenkäynnistymisen myöhästymiseen, koska lämpimänä talvena kasvien jäähtymisvaatimukset eivät täyty niin hyvin kuin kylminä talvina, joihin kasvit ovat tottuneet.

Toistaiseksi havainnoissa suurin osa lajeista on aikaistanut keväistä toimintaansa, joten kevään lämpenemisen vaikutus näyttäisi toistaiseksi olevan voimakkaampi kuin talven lämpenemisen vaikutus. On kuitenkin lajeja, jotka ovat erityisen herkkiä lämpötilan muutoksille. Sellaisia ovat esimerkiksi korkealla elävät lajit. Sellaisilla lajeilla talven lämpenemisen vaikutus saattaisi näkyä paremmin erityisesti hyvin voimakkaasti lämmenneillä alueilla.

Hyvin pohjoisilla alueilla lämpeneminen on ollut voimakasta ja sieltä onkin saatu todisteita keväisen toiminnan viivästymisestä. Siellä havaittiin kasvien ensin aikaistavan toimintaansa (vuosien 1982 ja 1991 välillä), mutta sitten keväinen toiminta alkoi viivästyä (vuosien 1993 ja 2004 välillä).

Tiibetin ylänkö on paikka, jossa myös on tapahtunut erityisen voimakasta lämpenemistä. Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu Tiibetin ylängön niitty- ja arokasvien kasvukauden alkamisen, loppumisen ja pituuden suhdetta lämpötilanmuutoksiin. Tutkimus tehtiin satelliittikuvien perusteella vuosien 1982 ja 2006 välillä. Lisäksi käytettävissä oli joitakin paikan päällä tehtyjä havaintosarjoja, joiden avulla satelliittihavaintojen järkevyyttä voitiin tarkastaa.

Sekä niitty- että arokasveilla kasvukauden alku aikaistui 1980-luvun alusta 1990-luvun puoliväliin saakka, mutta sen jälkeen kasvukauden alkaminen alkoi viivästyä melko nopeasti. Viivästymistä jatkui aina tutkimuksen loppuun saakka. Koko tällä aikavälillä Tiibetin ylänkö lämpeni melko tasaisesti. Havaintoaineiston tarkempi analysointi osoitti, että toukokuun ja kesäkuun lämpeneminen aikaisti kasvukauden alkamista, mutta lokakuun ja maaliskuun välinen lämpeneminen viivästytti kasvukauden alkamista.

Kasvukauden loppumisessa ei näkynyt niittykasveilla mitään erityistä muutosta tutkittuna ajanjaksona. Arokasveilla sen sijaan kasvukauden loppuminen aikaistui melko tasaisesti. Niittykasveilla syyskuun lämpötila näytti ratkaisevan kasvukauden loppumisajankohdan. Arokasveilla kasvukauden loppuminen näyttäisi riippuvan talven ja heinä-elokuun lämpötiloista.

Näiden muutosten nettovaikutus kasvukauden pituuteen oli lyheneminen. Arokasvien kasvukausi lyheni noin yhdellä kuukaudella ja niittykasvien kasvukausi lyheni noin kolmella viikolla. Näyttäisi siis siltä, että Tiibetin ylängöllä kasvillisuus ei hyötyisi ilmaston lämpenemisestä, vaan pikemminkin päinvastoin. Tämä johtuu luultavasti siitä, että ne ovat sopeutuneet elämään kylmemmissä olosuhteissa.

Lähde: Haiying Yu, Eike Luedeling, and Jianchu Xu, Winter and spring warming result in delayed spring phenology on the Tibetan Plateau, PNAS December 21, 2010 vol. 107 no. 51 22151-22156, doi: 10.1073/pnas.1012490107. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: