Atlantin myrskykausi oli ennusteiden mukaisesti hyvin vilkas

Yhdysvaltalainen National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) on ilmoittanut, että äskettäin päättynyt vuoden 2010 myrskykausi oli Atlantilla yksi mittaushistorian vilkkaimmista. Pohjoisen Tyynenmeren itäosissa sen sijaan oli vähemmän myrskyjä kuin koskaan aiemmin satelliittiseurannan alkamisen jälkeen.


Kolme myrskyä jonossa Atlantilla vuoden 2010 syyskuussa (alkaen vasemmalta: Karl, Igor ja Julia). Kuva: NOAA.

Atlantilla muodostui yhteensä 19 nimettyä myrskyä. Tämä on mittaushistorian kolmanneksi suurin luku yhdessä vuosien 1887 ja 1995 kanssa. Näistä 12 kehittyi pyörremyrskyiksi, joka on mittaushistorian toiseksi suurin luku yhdessä vuoden 1969 kanssa. Vuoden 2010 myrskyistä viisi ylsi vähintään luokan 3 pyörremyrskyksi.

Nämä luvut ovat NOAA:n keväällä antamien ennusteiden rajoissa (14-23 nimettyä myrskyä, 8-14 pyörremyrskyä ja 3-7 voimakasta pyörremyrskyä). Keskimääräinen Atlantin myrskykausi tuottaa 11 nimettyä myrskyä, kuusi pyörremyrskyä ja kaksi voimakasta pyörremyrskyä.

Kuten usein muulloinkin, laaja-alaiset ilmastolliset ominaisuudet vaikuttivat tänä vuonna voimakkaasti pyörremyrskyjen syntyyn. Atlantin vedet olivat tänä vuonna ennätyslämpimät, mikä yhdistettynä Afrikasta tuleviin suotuisiin tuuliin ja La Niñan vaikutukseen suosi myrskyjen muodostumista. Vuoden 2010 myrskykausi jatkoi vilkkaiden myrskykausien sarjaa, joka alkoi vuonna 1995.

Myrskyjen kulkureitti kuitenkin määräytyy lyhytaikaisten sääprosessien toiminnasta. Tänä vuonna useiden myrskyjen reitti ei osunut Yhdysvaltoihin. Suihkuvirtauksen sijainti edisti lämpimiä ja kuivia olosuhteita Itä-Yhdysvalloissa, mikä toimi esteenä myrskyille ja piti monet niistä avomerellä.

”Kuten NOAA:n säätieteilijät ennustivat, Atlantin myrskykausi oli yksi aktiivisimmista mittaushistorian aikana, mutta onneksi useimmat myrskyt välttelivät Yhdysvaltoja. Siksi tätä myrskykautta voitaisiin sanoa lempeäksi jättiläiseksi”, sanoi tohtori Jack Hayes, NOAA:n kansallisen sääpalvelun johtaja.

Muut alueet Atlantilla eivät olleet yhtä onnekkaita. Pyörremyrsky Tomas toi runsaasti sadetta maanjäristyksen runtelemaan Haitiin. Itäistä Meksikoa ja Keski-Amerikkaa vaivasivat useat myrskyt (kuten Alex), jotka toivat rankkasateita sekä aiheuttivat mutavyöryjä ja kuolonuhreja vaatineita tulvia.

Vaikka La Niña voimistikin Atlantin myrskykautta, se myös ehkäisi myrskyjen muodostumista ja vahvistumista pohjoisen Tyynenmeren itäisillä alueilla. Kyseisen alueen seitsemästä nimetystä myrskystä tänä vuonna vain kolme kasvoi pyörremyrskyiksi ja kaksi niistä voimakkaiksi pyörremyrskyiksi. Tämä on pienin luku nimettyjä myrskyjä (edellinen pienin määrä oli kahdeksan vuonna 1977) ja vähiten pyörremyrskyjä (edellinen ennätys oli neljä vuosina 1969, 1970, 1977 ja 2007) satelliittiseurannan alkamisen jälkeen 1960-luvun puolivälissä. Keskimäärin pohjoisen Tyynenmeren itäosissa myrskykausi tuottaa 15 nimettyä myrskyä, yhdeksän pyörremyrskyä ja neljä voimakasta pyörremyrskyä.

Lähde: Extremely Active Atlantic Hurricane Season was a ’Gentle Giant’ for U.S. – NOAA:n tiedote

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: