Huokoseläinten hapan tulevaisuus

Välimeri on antanut lisää tietoa kasvavan hiilidioksidipitoisuuden vaikutuksista merien eliöstöön. Uuden tutkimuksen perusteella merien eliöstöä saattaa odottaa synkkä tulevaisuus kun merien happamuus nousee. Samanlainen merien pH:n aleneminen on voinut aiheuttaa massasukupuuttoja menneisyydessä.


Eri huokoseläinlajien kuoria. Kuva: Wikipedia.

Tutkijat Plymouthin yliopistosta Isosta-Britanniasta ja Santa Catarinan yliopistosta Brasiliasta tarkastelivat huokoseläimiksi kutsuttujen yksisoluisten eliöiden jäännöksiä hiilidioksidia päästävien merenalaisten tulivuoren purkausaukkojen ympäristössä Italiassa Napolin edustalla. Journal of the Geological Society -julkaisun syyskuun numerossa julkaistussa tutkimuksessa paljastui, että hiilidioksidipitoisuuden noustessa huokoseläinten monimuotoisuus väheni 24 lajista vain neljään lajiin.

”Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet 30 %:n monimuotoisuuden vähenemistä, mutta huokoseläimillä se on jopa suurempi”, sanoo tohtori Jason Hall-Spencer, yksi tutkimuksen tekijöistä. ”Käännekohta tapahtuu pH:n ollessa keskimäärin 7,8. Tämä on pH-taso, joka on ennustettu saavutettavan tämän vuosisadan lopulla.”

Hiilidioksidipitoisuuden kasvaminen happamoittaa meriä. Tämä vaikuttaa erityisen voimakkaasti eliöihin, joilla on kalsiumkarbonaattikuori, kuten huokoseläimillä.

”Huokoseläimien fossiileja on säilynyt paljon, minkä vuoksi päätimme tutkia niitä”, Hall-Spencer sanoo. ”Tiesimme tuloksien todennäköisesti osoittavan vähenemistä huokoseläinten monimuotoisuudessa, mutta emme odottaneet tällaista järisyttävää muutosta”.

Huokoseläinten fossiilit tallentavat menneisyyden tapahtumia. Erityisen kiinnostava menneisyyden tapahtuma on paleoseenin-eoseenin lämpöhuippu (PETM). PETM oli ajanjakso 55 miljoonaa vuotta sitten, jolloin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi nopeasti ja ilmasto lämpeni. PETM:n aikana merieliöstössä tapahtui paljon sukupuuttoja. Merien oletetaan myös happamoituneen PETM:n aikana.

”Se oli ajanjakso, jolloin merten ekologiassa tapahtui suuria muutoksia”, Hall-Spencer sanoo. ”Tämä luonnon laboratoriomme tarjoaa kurkistuksen merten tulevaisuuteen.

”Nämä ovat ensimmäiset hiilidioksidipurkausaukot, joita on käytetty merien happamoitumisen tutkimiseen. Niiden avulla voimme tarkkailla miten ekosysteemit reagoivat meren happamuuden muutoksiin. Voimme nähdä omin silmin, mitä lisääntyvä hiilidioksidipitoisuus tekee meren eliöyhteisöille”.

”Keskimääräisen pH-tason ollessa 7,8, kalsiumkarbonaattikuoriset eliöt alkavat kadota, ja kalsiumkarbonaattikuorettomat eliöt saavat vallan. Olemme menossa kohti tällaista tilannetta tämän vuosisadan aikana. Suuri huolenaihe minulle on se, että ellemme hillitse hiilidioksidipäästöjä, aiheutamme massasukupuuttoriskin, heikennämme rannikkovesiä ja edistämme myrkyllisten meduusojen ja levien leviämistä.”

Lähteet:
Lehdistötiedote, The Geological Society, Acidifying Oceans Spell Marine Biological Meltdown ’By End of Century’
B.B. Dias, M.B. Hart, C.W. Smart and J.M. Hall-Spencer, Modern seawater acidification: the response of foraminifera to high-CO2 conditions in the Mediterranean Sea, Journal of the Geological Society; September 2010; v. 167; no. 5; p. 843-846; DOI: 10.1144/0016-76492010-050. [tiivistelmä]

%d bloggaajaa tykkää tästä: