Pikku-uutiset (viimeisin 7.11.)

Tässä viestiketjussa julkaisemme lyhyitä tiedotuksia uusista tutkimuksista tai muista vastaavista aiheista, joista emme kirjoita pidempää uutisjuttua. Kehotamme kiinnostuneita seuraamaan oikeassa sivupalkissa olevaa ”Viimeisimmät kommentit” -kohtaa, jossa näkyvät myös tähän viestiketjuun laitetut kommentit.

Tiedote pikku-uutisten jatkosta (6.1.2011)

Pikku-uutisten nykyinen formaatti ei ole paras mahdollinen. Uudet uutiset tahtovat jäädä pimentoon. Edes kaikki Ilmastotiedon kirjoittajat eivät muistaneet pikku-uutisten olemassaoloa. Niitä silti luetaan jonkin verran tilastojemme mukaan ja lisäksi mielestämme on tarpeen tiedottaa myös monista tutkimuksista, joista emme rupea kirjoittamaan perusteellisempaa artikkelia (tämä johtuu usein siitä, että on muita artikkeleita työn alla ja siitä, että kyseisestä artikkelista ei löydy tarpeeksi tietoa perusteellisempaan artikkeliin). On siis järkevää edelleen jatkaa pikku-uutisten julkaisua.

Olemme kuitenkin päättäneet muuttaa pikku-uutisten julkaisuformaattia niin, että jatkossa pikku-uutisetkin julkaistaan erillisinä artikkeleina. Näin ne näkyvät paremmin ilmestyessään ja niihin on myös helpompi myöhemmin viitata, kun niille on oma sivu.

Mainokset

68 vastausta to “Pikku-uutiset (viimeisin 7.11.)”

  1. Ari Jokimäki Says:

    Uusi Daniel Murphyn tutkimus moittii Lindzenin ja Choin (2009) tutkimusta globaalien menetelmien käytöstä rajatulla alueella. Murphy myös sanoo esittävänsä paremman menetelmän pintalämpötilan ja uloslähtevän säteilyn välisen korrelaation määrittämiseksi.

    Lähde: Murphy, D. M. (2010), Constraining climate sensitivity with linear fits to outgoing radiation, Geophys. Res. Lett., 37, L09704, doi:10.1029/2010GL042911, [tiivistelmä].

  2. Ari Jokimäki Says:

    Heinle ja kumppanit ovat parannelleet menetelmiä tunnistaa pilvien tyyppi automaattisesti ja pääsevät jo melko hyviin tuloksiin. Silti parantamisen varaakin on vielä.

    Lähde: Heinle, A., Macke, A., and Srivastav, A.: Automatic cloud classification of whole sky images, Atmos. Meas. Tech., 3, 557-567, doi:10.5194/amt-3-557-2010, 2010, [tiivistelmä, koko artikkeli].

  3. Ari Jokimäki Says:

    Kosten ja kumppanit ovat tarkastelleet hiilidioksidin kulkeutumista järviin ja niistä pois. Järvet vapauttavat hiilidioksidia, mutta hiilidioksidia myös hautautuu järvien pohjasedimentteihin. Näitä ohjaavia tekijöitä ei tarkkaan tunneta, mutta lämpötilan on oletettu olevan yksi vaikuttava tekijä. Kosten ja kumppanit analysoivat 83 matalan järven hiilidioksidipitoisuutta ja huomasivat, että pitoisuudella on selvä vastaavuus lämpötilan kanssa. Kun järvi on lämmin, siinä on enemmän hiilidioksidia. Tutkijat olettavat tämän johtuvan orgaanisen hiilen mineralisoitumisesta, joka on lämpötilasta riippuva prosessi. Tämän tutkimuksen tulos viittaa siihen, että ilmaston lämmetessä järvet saattavat päästää enemmän hiilidioksidia ilmakehään ja siten voimistaa ilmastonmuutosta.

    Lähde: Kosten, S., F. Roland, D. M. L. Da Motta Marques, E. H. Van Nes, N. Mazzeo, L. da S. L. Sternberg, M. Scheffer, and J. J. Cole (2010), Climate-dependent CO2 emissions from lakes, Global Biogeochem. Cycles, 24, GB2007, doi:10.1029/2009GB003618. [tiivistelmä]

  4. Ari Jokimäki Says:

    Puiden vuosirenkaista myös lumipeitteen mittari

    Kiinalaiset tutkijat ovat kehittäneet menetelmän, jolla puiden vuosirenkaista voidaan tulkita edellisen talven lumipeitteen syvyyttä. Menetelmässä käytetään yhdistelmää vuosirenkaiden leveydestä ja hiilen isotoopin 13C mittauksia vuosirenkaan puumateriaalista. Menetelmä ei ole erityisen tarkka, mutta luultavasti käyttökelpoinen ainakin lumipeitteen pitkän ajan trendien kuvaamiseen.

    Lähde: Liu, Xiaohong, Liangju Zhao, Tuo Chen, Xuemei Shao, Qiao Liu, Shugui Hou, Dahe Qin and Wenling An, 2010, Combined tree-ring width and δ13C to reconstruct snowpack depth: a pilot study in the Gongga Mountain, west China, Theoretical and Applied Climatology, 0177-798X (Print) 1434-4483 (Online), DOI: 10.1007/s00704-010-0291-x, [tiivistelmä].

  5. Ari Jokimäki Says:

    Medialla tapana valita väärä vastapuoli

    Ilmastonmuutoksen yhteydessä mediassa on ollut tapana esittää myös ns. skeptisiä lausuntoja asioista uutisoinnin tasapainottamisen vuoksi. Uudessa tutkimuksessa Freudenberg ja Muselli ovat tarkastelleet asiaa Yhdysvaltojen julkisen median suhteen ja tulleet siihen johtopäätökseen, että ilmastonmuutoksen konsensusarviot (kuten IPCC:n esittämät) antavat todennäköisesti liian lievän kuvan ilmastonmuutoksen etenemisestä ja siksi median pitäisikin valita uutisointia tasapainottaviksi lausunnoiksi ilmastonmuutoksen etenemistä liioittelevia lausuntoja ilmastonmuutosta epäilevien lausuntojen sijasta. Tämä olisi Freudenberg in ja Musellin mielestä oikeampi tapa tasapainottaa uutisointi.

    Lähde: Freudenburg, William R. and Violetta Muselli, 2010, Global warming estimates, media expectations, and the asymmetry of scientific challenge, Global Environmental Change, article in press, doi:10.1016/j.gloenvcha.2010.04.003. [tiivistelmä]

  6. Ari Jokimäki Says:

    Pintalämpötilat ja maanalaiset lämpötilat kohtaavat todella tarkasti

    Davis ja kumppanit ovat tutkineet lämpötilojen kehittymistä Utahissa sijaitsevissa porausrei’issä vuosien 1978 ja 2007 välillä ja verranneet kehitystä pintalämpömittauksiin. Pintalämpömittauksista määriteltiin, kuinka maanalaisten lämpötilaprofiilien pitäisi kehittyä, jos oletetaan pintalämpötilan näkyvän maanalaisissa lämpötila mittauksissa. Pintalämpömittauksista määritetyt maanalaisen lämpötilaprofiilit vastasivat erittäin tarkasti mitattuja maanalaisia profiileja. Ne poikkesivat toisistaan enintään 0,03 °C.

    Lähde: Davis, M. G., R. N. Harris, and D. S. Chapman (2010), Repeat temperature measurements in boreholes from northwestern Utah link ground and air temperature changes at the decadal time scale, J. Geophys. Res., 115, B05203, doi:10.1029/2009JB006875. [tiivistelmä]

  7. Ari Jokimäki Says:

    Maailman joet ravinteiden kuljettajina

    Uudessa tutkimuksessa on selvitelty maailman jokien ravinteiden kuljetusta. Seitzinger ja kumppanit tutkivat asiaa mallin avulla. He tarkastelivat vuosien 1970-2000 tilannetta sekä neljää tulevaisuuden skenaarioa. Heidän tuloksien mukaan maailman joissa kulkevien ravinteiden määrä tulee pienenemään, joka osittain johtuu jokien patoamisesta vesivoiman käyttöön. Typpiravinteiden osalta tulevaisuuden määrittelee pitkälti maatalouden ravinteiden hallinta. Fosfaatin määrää joissa taas säätelee pääasiassa vedenpuhdistamoiden toiminta ja määrä. Vuosien 1970 ja 2000 välillä joissa kulkeutuneiden ravinteiden määrä kasvoi. Tästä puolet tapahtui Etelä-Aasian maissa.

    Lähde: Seitzinger, S. P., et al. (2010), Global river nutrient export: A scenario analysis of past and future trends, Global Biogeochem. Cycles, 24, GB0A08, doi:10.1029/2009GB003587. [tiivistelmä]

  8. Ari Jokimäki Says:

    Uusia menneen ilmaston mallinnusmenetelmiä

    Goosse ja kumppanit (yksi kirjoittajista on kuuluisa Michael Mann) ovat tutkineet menneen ilmaston mallintamista uusimpia data-assimilaatiomenetelmiä käyttäen. Data-assimilaatiossa ilmastomallin (tai säämallin) kulkua korjataan joka aika-askeleella havaintoihin perustuen. Goosse ja kumppanit käyttivät 56:ta hyvin kalibroitua pintalämpötilan proksisarjaa. Heidän mallinsa tuottavat hyvän kuvauksen pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilasta data-assimilaatiomenetelmää käytettäessä. Eri vaihtoehtoja kokeillen he huomaavat, että data-assimilaatiomenetelmää käyttäen malliajojen epävarmuus on pienempi kuin ilman data-assimilaatiomenetelmää. Heidän malliensa tuottamat menneen ilmaston rekonstruktiot täsmäävät hyvin lämpötilamittausten ja perinteisemmillä menetelmillä tuotettujen rekonstruktioiden kanssa. Heidän mukaansa tämä vahvistaa luottamusta sekä data-assimilaatiomenetelmään että perinteisiin tilastollisiin menetelmiin. He nimeävät ongelma-alueeksi Pohjois-Atlantin, jossa heidän malliajonsa eivät anna luotettavaa lopputulosta. He uskovat sen johtuvan alueen vähäisestä proksien määrästä.

    Lähde: Goosse, H., E. Crespin, A. de Montety, M. E. Mann, H. Renssen, and A. Timmermann (2010), Reconstructing surface temperature changes over the past 600 years using climate model simulations with data assimilation, J. Geophys. Res., 115, D09108, doi:10.1029/2009JD012737. [tiivistelmä]

  9. Ari Jokimäki Says:

    Etelä-korealainen tutkijaryhmä on etsinyt luonnollista selitystä ”viikonloppuefektille”, jossa sään vaihteluissa näkyy viikkosykli. Koska viikko on täysin ihmisen keksintö, on yleisesti oletettu viikonloppuefektin aiheutuvan ihmisen toimista. Tässä uudessa tutkimuksessa kuitenkin löydettiin mahdollinen luonnollinen selitys asiaan. Korkealla ilmakehässä esiintyy aaltoina eteneviä tuulia, ns. Rossby-aaltoja, jotka vaikuttavat säätilaan. Uudessa tutkimuksessa huomattiin, että kyseiset aallot aiheuttavat luonnollisen viikkoefektin, eli ne vaihtelevat seitsemän päivän sykleissä. Tutkijoiden mukaan Rossby-aaltojen aiheuttama viikkoefekti on paljon voimakkaampi kuin ihmisen aiheuttama viikkoefekti, joten Rossby-aaltojen vaikutus peittää ihmisen aiheuttaman vaikutuksen alleen. Tutkijat yrittivät poistaa mittauksistaan Rossby-aaltojen vaikutuksen ja tämän jälkeen mittauksissa näkyi edelleen viikkoefekti Pohjois-Amerikan yllä. Onko se sitten ihmisen aiheuttama vaikutus vai merkki heidän poistomenetelmänsä epätäydellisyydestä, se jää nähtäväksi.

    Lähde: Kim, K.-Y., R. J. Park, K.-R. Kim, and H. Na (2010), Weekend effect: Anthropogenic or natural?, Geophys. Res. Lett., 37, L09808, doi:10.1029/2010GL043233. [tiivistelmä]

  10. Ari Jokimäki Says:

    Meren pintalämpötilan mittauksien ja rekonstruktioiden yhdenmukaisuus

    Deser ja kumppanit ovat vertailleet merien pintalämpötilan mittaussarjoja ja rekonstruktioita 1900-luvulta. He havaitsevat, että mittaussarjat ja rekonstruktiot antavat yhdenmukaiset tulokset kaikkialla muualla paitsi itäisellä Tyynellä valtamerellä päiväntasaajan tienoilla. Muilla alueilla näkyy lämpenevä trendi lukuunottamatta Luoteis-Atlantia. Itäisellä Tyynellä valtamerellä päiväntasaajan tienoilla kaksi rekonstruktiota näyttää viilenemistä, kun mittaussarjat näyttävät lämpenemistä.

    Lähde: Deser, C., A. S. Phillips, and M. A. Alexander (2010), Twentieth century tropical sea surface temperature trends revisited, Geophys. Res. Lett., 37, L10701, doi:10.1029/2010GL043321. [tiivistelmä]

  11. Ari Jokimäki Says:

    Lämpötilaennätyksiä

    Huhtikuu oli maapallolla mittaushistorian lämpimin NASAn GISSin mittaussarjoissa. Lisäksi alkuvuosi, tammi-huhtikuu, oli myös mittaushistorian lämpimin. Aiemmin kirjoitimme, että Hansen ja kumppanit ennustivat 12 kuukauden keskiarvon saavuttavan ennätyslukeman lähikuukausina. Se on myös nyt tapahtunut.

    Climate Progress: NASA: Easily the hottest April — and hottest Jan-April — in temperature record

    Myös NOAAn mukaan huhtikuu ja tammi-huhtikuu olivat mittaushistorian lämpimimmät. NOAA ilmoittaa myös merien pinnan olleen lämpimimmät kuin mittaushistoriassa aikaisemmin huhtikuussa.

    NOAA: State of the Climate Global Analysis April 2010
    Climate Progress: NOAA: Hottest April and hottest Jan-April on record

  12. Ari Jokimäki Says:

    ENSOn ilmastovaikutus

    Compo ja Sardeshmukh ovat kehitelleet menetelmää poistaa ENSOn vaikutus erilaisista ilmastoon liittyvistä mittaussarjoista. ENSOlla on heidän mukaansa ollut melko voimakas vaikutus moneen asiaan. Jopa globaalissa pintalämpötilassa näkyy myös pitkäaikainen vaikutus niin, että ilman ENSOn vaikutusta 1900-luvun lämpeneminen olisi ollut hiukan heikompaa (ehkä noin 0,1 °C:n verran). Vaikutuksia on myös moneen muuhun asiaan – ENSOn vaikutus näkyy mm. myös muissa merissä kuin Tyynessä valtameressä. Mielenkiintoista on myös se, että ENSOn vaikutus on ollut voimakas 1880-1940 välisellä ajalla, mutta sen jälkeen vaikutus on ollut mitätön.

    Lähde: Compo, Gilbert P. and Prashant D. Sardeshmukh, Journal of Climate 2010; 23: 1957-1978, [tiivistelmä, koko artikkeli (n. 7 MB)]

  13. Ari Jokimäki Says:

    Ilmaston lämpeneminen näkyy myös Tanganjikajärvessä

    Tierney ja kumppanit ovat tutkineet Tanganjikajärven pintalämpötilan kehittymistä vuodesta 500 nykypäivään, eli noin 1500 vuoden ajalta. He kehittivät lämpötilaproksin järven sedimentteihin kertyneestä orgaanisesta aineksesta. Heidän tutkimuksensa mukaan viime vuosikymmeninä tapahtunut Tanganjikajärven lämpeneminen ylittää aiemman luonnollisen vaihtelun. Tutkijoiden mukaan nämä ennennäkemättömät lämpötilat johtuvat ihmisen aiheuttamasta ilmaston lämpenemisestä.

    Lähde: Tierney, Jessica E., Marc T Mayes, Natacha Meyer, Christopher Johnson, Peter W. Swarzenski, Andrew S. Cohen & James M. Russell, Late-twentieth-century warming in Lake Tanganyika unprecedented since AD 500, Nature Geoscience, Published online: 16 May 2010, doi:10.1038/ngeo865. [tiivistelmä]

  14. Ari Jokimäki Says:

    Tanganjikajärvestä kirjoitettiin myös Skeptical Sciencessa:
    http://www.skepticalscience.com/Unprecedented-Warming-in-Lake-Tanganyika-and-its-impact-on-humanity.html

  15. Ari Jokimäki Says:

    Puiden vuosirenkaat paljastavat lisää asioita

    Kress ja kumppanit ovat tutkineet hiilen ja hapen isotooppisuhteita puiden vuosirenkaista. He käyttivät tutkimuksessaan euroopanlehtikuusia Sveitsin Alpeilta n. 2100 metrin korkeudelta. Lämpötilan lisäksi he löysivät vuosirenkaista tietoa kosteudesta (hiilen isotoopeista) ja auringonpaisteen kestosta (hiilen isotoopeista). Näiden avulla he muodostivat mittaussarjan alueen kuivuudesta, joka kattaa vuodet 1650-2004. He löysivät erittäin kuivia kesiä 1700-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta ja koko 1900 luvulta.

    Lähde: Kress, A., M. Saurer, R. T. W. Siegwolf, D. C. Frank, J. Esper, and H. Bugmann (2010), A 350 year drought reconstruction from Alpine tree ring stable isotopes, Global Biogeochem. Cycles, 24, GB2011, doi:10.1029/2009GB003613. [tiivistelmä]

  16. Ari Jokimäki Says:

    Terveisiä 3 miljoonan vuoden takaiselta Tyyneltä valtamereltä

    Merenpohjan porausnäytteistä selviää, että Tyynellä valtamerellä vallitsi lämmin ajanjakso noin kolme miljoonaa vuotta sitten meren pintalämpötilan ollessa jopa yli 30 °C. Meren pintalämpötilan keskiarvo oli 27,8 °C ajanjaksolla 3,1 – 2,3 miljoonaa vuotta sitten. Merenpinnan lämpötila viileni 0,3 °C:n verran saman ajanjakson aikana. Merenpinnan lämpötila vaihteli noin 2 °C jääkausien ja niiden välisien lämpimämpien kausien välillä. Ilmasto vaihteli 41 tuhannen vuoden jaksoissa. Näyttää myös siltä, että ilmakehän kasvihuonekaasuilla oli merkittävä rooli tuon ajan merenpinnan muutoksien säätelijänä.

    Lähde: Medina-Elizalde, M., and D. W. Lea (2010), Late Pliocene equatorial Pacific, Paleoceanography, 25, PA2208, doi:10.1029/2009PA001780. [tiivistelmä]

  17. Ari Jokimäki Says:

    Khartumin kaupunkilämpösaareke

    Khartumin kaupunkialueella sijaitsevan lentokentän lämpötilamittauksia on vertailtu uudessa tutkimuksessa läheisen maaseutuaseman mittauksien kanssa vuosien 1941-2005 välillä. Kaupunkiasemalla havaittiin päivittäisen maksimi- ja minimilämpötilojen eron pienenneen huomattavasti. Maaseutuasemalla havaittiin päinvastainen muutos. Päivittäisen lämpötilaeron pieneneminen kaupungissa johtui minimilämpötilan nousemisesta ja tämän katsottiin johtuneen kaupunkilämpösaarekkeen voimistumisesta. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin myös päivän maksimilämpötilan pienenneen kaupunkialueella.

    Lähde: Elagib, Nadir Ahmed, Evolution of urban heat island in Khartoum, International Journal of Climatology, Published Online: 2 Jun 2010. [tiivistelmä]

  18. Ari Jokimäki Says:

    Ihmisperäisen hiilidioksidin mittausmenetelmistä

    Uudessa tutkimuksessa on vertailtu menetelmiä havaita ihmisen toimista peräisin olevaa hiilidioksidia kaupunkialueen ilmakehästä. Kyseisissä menetelmissä on perinteisesti käytetty hiilidioksidissa olevia hiilen isotooppeja 13C ja 14C sekä hapen isotooppia 18O. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi menetelmää, jossa käytetään hiilidioksidin ja hiilimonoksidin suhdetta. Näiden kahden suhde asettuu tiettyyn arvoon fossiilisia polttoaineita poltettaessa. Osoittautuu, että hiilidioksidin ja hiilimonoksidin suhde antoi eri tuloksia kuin 14C johtuen ilmeisesti fossiilisten polttoaineiden polton täydellisyysasteen vaihtelusta, joka aiheuttaa muutoksia hiilidioksidin ja hiilimonoksidin suhteeseen.

    Lähde: Djuricin, S., D. E. Pataki, and X. Xu (2010), A comparison of tracer methods for quantifying CO2 sources in an urban region, J. Geophys. Res., 115, D11303, doi:10.1029/2009JD012236. [tiivistelmä]

  19. Ari Jokimäki Says:

    Kaupunkilämpösaareke vaikuttaa kasveihin

    Joukko ruotsalaisia ja etelä-korealaisia tutkijoita on seurannut neljän Etelä-Koreassa kasvavan kasvilajin kukinta-aikoja ja miten kaupunkiympäristö vaikuttaa kukinta-aikoihin. Lajeja seurattiin eriasteisen kaupungistumisen ympäristöissä. Kukinnan alkamisen havaittiin olevan suorassa yhteydessä kaupungistumisen asteeseen. Tutkimuksessa havaittiin myös selvästi, että kaupunkilämpösaareke aikaisti tutkittujen lajien kukinta-aikoja muutamasta päivästä jopa viikkoihin viime vuosikymmenien aikana.

    Lähde: Jeong, Jee-Hoon, Chang-Hoi Ho, Hans W. Linderholm, Su-Jong Jeong, Deliang Chen, Yong-Sang Choi, Impact of urban warming on earlier spring flowering in Korea, International Journal of Climatology, Published Online: 4 Jun 2010, doi: 10.1002/joc.2178. [tiivistelmä]

  20. Ari Jokimäki Says:

    Lämpötilat päälaellaan Länsi-Grönlannissa

    Krawczyk ja kumppanit ovat analysoineet Länsi-Grönlannista otetusta jääkairanäytteestä meren pintalämpötilan kehitystä ajalta 1600-300 vuotta ennen vuotta 1950. He havaitsivat lämpötilojen olevan eri vaiheessa kuin Pohjois-Atlantilta muutoin määritetyt ilmaston tapahtumat. Tällaista väärävaiheisuutta on havaittu ennenkin. Kyseisessä näytteessä Rooman ja keskiajan lämpimät kaudet näyttäytyivät viileinä kun taas ”pimeiden aikojen kylmä kausi” ja pieni jääkausi näyttivät lämpimältä. Erityisesti keskiajan lämpökauden aikaan näyte antoi viileimmät pintalämpötilat ja pienen jääkauden aikaan lämpimimmät. Selitys on ilmeisesti jäätiköiden ja merijään sulamisvesien virtaaminen alueelle. Esimerkiksi keskiajan lämpökaudella merijään ja Grönlannin jäätiköiden sulaminen olisi voimistunut ja niiden sulamisvesistä olisi aiheutunut meren pinnan kylmeneminen.

    Lähde: Diana Krawczyk, Andrzej Witkowski, Matthias Moros, Jerry Lloyd, Antoon Kuijpers, and Agnieszka Kierzek, Late-Holocene diatom-inferred reconstruction of temperature variations of the West Greenland Current from Disko Bugt, central West Greenland, 2010, The Holocene 2010, doi:10.1177/0959683610371993. [tiivistelmä]

  21. Ari Jokimäki Says:

    Maapallon lämpötila edelleen korkealla

    NASAn GISSin maapallon pintalämpötila-analyysin mukaan tämän vuoden toukokuu oli mittaushistorian lämpimin yhdessä vuoden 1998 toukokuun kanssa. Koko alkukevät on ollut koko mittaushistorian lämpimin. Viimeiset 12 kuukautta ovat selvästi lämpimin 12 kuukauden jakso mittaushistoriassa.

    Lähde: Climate Progress: ”NASA: Easily the hottest spring — and Jan-May — in temperature record”

  22. Ari Jokimäki Says:

    Pilvien takaisinkytkentä alueellisessa mallissa

    Juuri julkaistussa tutkimuksessa on tarkasteltu pilvien reagointia ilmaston lämpenemiseen itäisen Tyynenmeren alueella. Ensin tarkasteltiin globaalien ilmastomallien toimintaa ja havaittiin niiden antavan toisistaan selvästi poikkeavia tuloksia. Sen jälkeen tutkittiin IPRC:n alueellisen ilmakehämallin (IPRC Regional Atmospheric Model, iRAM) toimintaa. Sen antamat tulokset sopivat hyvin havaintoihin. Tällä mallilla sitten simuloitiin tulevaa ilmastoa erilaisilla ilmaston lämpenemisskenaarioilla. Tuloksien perusteella alapilvien määrä vähenee alueella ilmaston lämmetessä. Tämä aiheuttaa positiivisen takaisinkytkennän ilmaston lämpenemiselle (eli lämmittää ilmastoa lisää). Alueellisen mallin antama positiivisen takaisinkytkennän suuruus oli suurempi kuin yhdenkään globaalin ilmastomallin antama tulos. Alueellisen mallin antamaa tulosta ei voi suoraan tulkita globaalissa mittakaavassa, mutta globaaleissa ilmastomalleissa pilvien takaisinkytkentä vastaa hyvin itäisen Tyynenmeren tilannetta, joten voi olla, että tämä tulos on suuntaa-antava myös globaalisti ja tämän tuloksen perusteella ilmastoherkkyys olisi nykyisten arvioiden haarukan yläosassa.

    Lähde: Axel Lauer, Kevin Hamilton, Yuqing Wang, Vaughan T. J. Phillips, and Ralf Bennartz, The impact of global warming on marine boundary layer clouds over the eastern Pacific – A regional model study, Journal of Climate 2010 ; e-View. [tiivistelmä]

  23. Ari Jokimäki Says:

    Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu plioseeniepookin (2,6 – 5,3 miljoonaa vuotta sitten) ilmastoa Kanadan arktiselta alueelta löytyneestä turvekerroksesta. Tutkittuna ajanjaksona ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli noin 390 ppmv, joka on lähes sama kuin nykyään. Silloin arktisella alueella oli kuitenkin noin 19 °C lämpimämpää kuin nykyään.

    Lähde: A.P. Ballantyne, D.R. Greenwood, J.S. Sinninghe Damsté, A.Z. Csank, J.J. Eberle and N. Rybczynski, Significantly warmer Arctic surface temperatures during the Pliocene indicated by multiple independent proxies, Geology, v. 38 no. 7 p. 603-606, doi: 10.1130/G30815.1. [tiivistelmä, koko artikkeli]

  24. Ari Jokimäki Says:

    Vuosi 2010 jatkaa lämpöennätysjahtia

    NOAA:n kuukausittainen raportti ilmaston tilasta kesäkuulta 2010 kertoo, että kesäkuu 2010 oli maapallon pinnalla (sekä meri- että maa-alueet huomioiden) lämpimin kesäkuu mittaushistorian aikana (edellinen ennätys oli vuoden 2005 kesäkuulla). Tämä jatkaa ennätyksellisen lämpimien kuukausien perättäistä sarjaa, joka alkoi maaliskuussa. Kyseessä oli myös 304. peräkkäinen kuukausi, jolloin globaali lämpötila on ollut korkeampi kuin 1900-luvun keskiarvo. Viimeksi globaali lämpötila on ollut alle 1900-luvun keskiarvon vuoden 1985 helmikuussa. Lisäksi alkuvuosi 2010 (tammikuu-kesäkuu) on ollut kaikista mittaushistorian alkuvuosista lämpimin maapallon pinnalla.

  25. Ari Jokimäki Says:

    Piilopäästöjä Texasin öljyjalostamoista

    Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä on tarkastellut Texasin öljynjalostamoiden kertaluonteisia päästöjä erikoistapauksien yhteydessä. Tälläisiä päästöjä tapahtuu jalostamoiden käynnistysten ja sulkemisten yhteydessä sekä huollon, vikatilanteiden ja oheiskaasun polttamisen yhteydessä. Päästöissä ilmakehään vapautuvia kemikaaleja ovat mm. bentseeni, typen oksidit, rikkidioksidi ja butadieeni. Huomionarvoista on se, että näitä päästöjä ei huomioida öljynjalostamoiden päästöjen sääntelyssä. Tutkijat tarkastelivat tietokantaa 3900:sta päästötapahtumasta ja havaitsivat näiden sääntelyn ohi menevien päästöjen olevan määrällisesti merkittäviä. Päästötapahtumien enemmistö tapahtuu kesäisin työviikon alussa aikaisin aamulla. Port Arthuria tutkittaessa tarkemmin kävi ilmi, että alueella olevien jalostamoiden kertaluonteiset päästöt olivat niin suuria, että ne vastasivat yhden jalostamon normaalitoiminnan aikaisia päästöjä. Tutkijat huomauttavat, että tällaisista päästöistä raportoimisessa on paljon epävarmuuksia ja lisäksi on mahdollista, että jotkut jalostamot ovat aliarvioineet kertaluonteisten päästöjen suuruutta.

    Lähde: Britney McCoy, Paul Fischbeck ja David Gerard, 2010, How Big Is Big? How Often Is Often? Characterizing Texas Petroleum Refining Upset Air Emissions, Atmospheric Environment, Article in Press. [tiivistelmä]

  26. Ari Jokimäki Says:

    Tutkimusta vesipulasta

    Suomalaiset ja hollantilaiset tutkijat ovat tarkastelleet maailman vesipulasta kärsivien alueiden esiintymistä viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana. Maailmassa alkoi esiintymään vesipulasta kärsiviä alueita noin vuoden 1900 paikkeilla, jolloin 2 % maailman väestöstä asui vesipulasta kärsivillä alueilla. Vuonna 1960 vastaava luku oli 9 %. Tämän jälkeen alueet ovat lisääntyneet voimakkaasti ja vuonna 2005 35 % maailman väestöstä asui vesipulasta kärsivillä alueilla. Tämän uuden tutkimuksen mukaan muutokset väestön määrässä ovat olleet tähän mennessä neljä kertaa tärkeämpiä vesipulaan vaikuttavia tekijöitä kuin ilmastonmuutoksen aiheuttama veden saatavuuden väheneminen.

    Lähde: Matti Kummu, Philip J. Ward, Hans de Moel and Olli Varis, 2010, Is physical water scarcity a new phenomenon? Global assessment of water shortage over the last two millennia, Environ. Res. Lett. 5 034006, doi: 10.1088/1748-9326/5/3/034006. [tiivistelmä]

  27. Ari Jokimäki Says:

    Altai-vuoriston jäätiköt sulavat

    Venäjällä on tutkittu Altai-vuoriston jäätiköiden pinta-alan muutoksia käyttäen vuodesta 1952 lähtien kerättyjä ilmasta otettuja valokuvia. Vuodesta 1952 havainnoitujen 126 pinta-alaltaan puolta neliökilometriä suuremman jäätikön pinta-ala pieneni noin 20 prosenttia vuoteen 2004 mennessä. Tutkijoiden mukaan pieneneminen on johtunut kesälämpötilojen nousemisesta. Tämän kehityksen odotetaan jatkuvan tulevaisuudessa, sillä sateisuudessa ei mallisimulaatioissa näy sellaisia muutoksia, että se kumoaisi nousevien kesälämpötilojen sulattavan vaikutuksen.

    Lähde: Shahgedanova, M., G. Nosenko, T. Khromova, and A. Muraveyev (2010), Glacier shrinkage and climatic change in the Russian Altai from the mid-20th century: An assessment using remote sensing and PRECIS regional climate model, J. Geophys. Res., 115, D16107, doi:10.1029/2009JD012976. [tiivistelmä]

  28. Ari Jokimäki Says:

    Keskiajan lämpökausi ja pieni jääkausi eriaikaisia eri paikoissa

    Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat tehneet uuden 2400 vuotta kattavan lämpötilarekonstruktion Yhdysvaltojen itärannikolla sijaitsevalta Chesapeake-lahdelta ja verranneet sitä muihin Pohjois-Atlantilta tehtyihin lämpötilarekonstruktioihin. He havaitsivat Chesapeake-lahden lämpötilojen olleen suurimmillaan vuosien 600 ja 950 välillä (tosin nykyaikaa ei tiivistelmässä mainita – heidän rekonstruktionsa ei ehkä ulotu aivan nykyaikaan), kun yleensä keskiajan lämpökausi on vuosien 950 ja 1100 välillä. Chesapeake-lahdella vallitsevat olosuhteet tuntuvat olleen päinvastaiset kuin Karibialla, jossa esimerkiksi vallitsi verrattain kuiva ilmasto samaan aikaan kuin Chesapeake-lahdella koettiin kostea pieni jääkausi vuosien 1650 ja 1800 välillä. Verrattaessa Chesapeake-lahden rekonstruktiota muihin Pohjois-Atlantin rekonstruktioihin, käy ilmi, että keskiajan lämpökausi ja pieni jääkausi vaikuttivat eri aikaan eri paikoissa.

    Lähde: T.M. Cronin, K. Hayo, R.C. Thunell, G.S. Dwyer, C. Saenger and D.A. Willard, 2010, The Medieval Climate Anomaly and Little Ice Age in Chesapeake Bay and the North Atlantic Ocean, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, Article in Press, Accepted Manuscript, doi:10.1016/j.palaeo.2010.08.009. [tiivistelmä]

  29. Ari Jokimäki Says:

    Kiinan hiilikaivoksien suuret metaanipäästöt

    Arvioiden mukaan Kiinan hiilikaivoksista pääsi metaania 20000 miljardia kuutiometriä vuonna 2008. Kiinan hiilikaivoksien metaanipäästöt ovat kuusinkertaiset Yhdysvaltojen hiilikaivoksien päästöihin verrattuna. Kiinan hiilikaivoksien metaanipäästöjen ympäristövaikutus on kuitenkin minimaalinen verrattuna fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöjen ympäristövaikutukseen. Kiinan hallitus on ryhtynyt toimiin metaanipäästöjen talteen keräämiseksi ja niiden hyödyntämiseksi. Vuonna 2008 hiilikaivoksista kerättiinkin talteen 7200 miljardia kuutiometriä metaania, josta hyötykäytettiin 32 %.

    Lähde: Yuan-Ping Cheng, Lei Wang and Xiao-Lei Zhang, 2010, Environmental impact of coal mine methane emissions and responding strategies in China, International Journal of Greenhouse Gas Control, Article in Press, Corrected Proof, doi:10.1016/j.ijggc.2010.07.007. [tiivistelmä]

  30. Ari Jokimäki Says:

    Ekosysteemillä vaikeuksia sopeutua tulevaan lämpötilanmuutokseen

    Eräs YK:n vaatimus ilmastonmuutoksen rajoittamiseen liittyen on se, että ilmasto ei saa lämmetä liian nopeasti, jotta ekosysteemi ehtii sopeutua muutokseen. Rachel Warren tutkijakollegoidensa kanssa ovat arvioineet tilannetta aiheesta julkaistujen tutkimuksien valossa. Heidän mukaansa näyttää siltä, että ellei lämpötilanmuutosta rajoiteta alle kahden celsiusasteen, ekosysteemi ei ehkä ehdi sopeutua muutokseen.

    Lähde: Rachel Warren, Jeff Price, Andreas Fischlin, Santiago de la Nava Santos and Guy Midgley, 2010, Increasing impacts of climate change upon ecosystems with increasing global mean temperature rise, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-010-9923-5. [tiivistelmä]

  31. Ari Jokimäki Says:

    Merijään kaksoisvaikutus

    Arktiset alueet ovat lämmenneet enemmän kuin globaali keskiarvo. Tämä johtuu osittain merijään vähenemisen aiheuttamasta lämpenemistä voimistavasta vaikutuksesta. Arkisten alueiden lämpeneminen on kuitenkin ollut voimakkainta loppusyksystä ja alkutalvesta, vaikka merijään vähenemisen vaikutus olisi pitänyt vaikuttaa voimakkaimmin kesällä ja alkusyksystä. Tämän pulmallisen tilanteen aiheuttajaksi on ehdotettu sitä, että meri luovuttaa lämpöä lopuusyksystä ja talvella. Todisteita selitykselle ei kuitenkaan ole vielä esitetty. Juuri julkaistussa tutkimuksessa on mitattu merestä ilmakehään kulkeutuvaa lämpövirtaa vuosien 1989 ja 2009 välillä. Lämpövirran havaittiin voimistuneen lokakuun ja tammikuun välisenä aikana ja lisäksi lämpövirran, pintalämpötilan ja merijään alueellisen jakauman muutokset sopivat toisiinsa huomattavan hyvin alueellisessa tarkastelussa. Tämä näyttäisi vahvistavan aikaisemman käsityksen siitä, että meri lämpenee kesällä ja alkusyksystä aiempaa enemmän kesäaikaisen merijään vähenemisen myötä, ja lämmennyt meri sitten luovuttaa enemmän lämpöä ilmakehään loppusyksystä ja alkutalvesta talviaikaisen merijään vähenemisen myötä. Tästä uudesta tutkimuksesta on aiemmin raportoitu tänä keväänä Nature-julkaisussa. Tämä uusi raportti on julkaistu Geophysical Research Letters -julkaisussa.

    Lähde: Screen, J. A., and I. Simmonds (2010), Increasing fall-winter energy loss from the Arctic Ocean and its role in Arctic temperature amplification, Geophys. Res. Lett., 37, L16707, doi:10.1029/2010GL044136. [tiivistelmä]

    Aiempi Nature-raportti: James A. Screen & Ian Simmonds, The central role of diminishing sea ice in recent Arctic temperature amplification, Nature 464, 1334-1337 (29 April 2010), doi:10.1038/nature09051. [tiivistelmä, koko teksti], Uutisraportit: Science Daily, ABC Science, physicsworld.com.

  32. Ari Jokimäki Says:

    Arktisen oskillaation muutokset ilmaston muuttuessa

    Arktinen oskillaatio vaikuttaa Suomessakin säähän ja ilmastoon. Meneillään olevan ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia on arvioitu uudessa tutkimuksessa ilmastomallin avulla. Tutkimuksen mukaan arktisen oskillaation vaikutusalue tulee siirtymään pohjoisnapaa kohti ilmastonmuutoksen edetessä. Muutos näyttäisi olevan suurempi Tyynenmeren alueella kuin Atlantin alueella.

    Lähde: Choi, D.-H., J.-S. Kug, W.-T. Kwon, F.-F. Jin, H.-J. Baek, and S.-K. Min (2010), Arctic Oscillation responses to greenhouse warming and role of synoptic eddy feedback, J. Geophys. Res., 115, D17103, doi:10.1029/2010JD014160. [tiivistelmä]

  33. Ari Jokimäki Says:

    Climategate vähensi TV-meteorologien uskoa ilmaston lämpenemiseen

    Niin sanotun ”climategaten” vaikutuksia amerikkalaisten TV-meteorologien mielipiteisiin on tutkittu. Osoittautui, että 42 % amerikkalaisista TV-meteorologeista sanoi ”climategaten” tehneen heidät varmemmiksi siitä, että ilmasto ei ole lämpenemässä. Tuloksia tarkemmin analysoitaessa kävi ilmi, että vastaajan poliittinen kanta, ennakkokäsitys asiaan ja sukupuoli vaikuttivat vastaukseen. Tutkimuksen johtopäätöksenä todetaan, että monet television säänennustajista katsoivat ”climategatea” enemmän poliittisista kuin meteorologisista lähtökohdista.

    Lähde: Edward Maibach, James Witte, Kristopher Wilson, Bulletin of the American Meteorological Society 2010, doi: 10.1175/2010BAMS3094.1. [tiivistelmä, koko artikkeli]

  34. jkarjaniemi Says:

    Miksi Ilmastotiedon uutisrepertuaariin eivät kuulu esimerkiksi seuraavat tutkimukset:

    -GRACE:n mittaama jäätiköiden kutistuminen vähenikin puoleen:
    http://www.nature.com/ngeo/journal/v3/n9/full/ngeo938.html

    -Lätkämaila rikki:
    http://www.e-publications.org/ims/submission/index.php/AOAS/user/submissionFile/6695?confirm=63ebfddf

    -Hotspot hukassa (Mckitrick et al)
    http://climateaudit.org/2010/08/09/mckitrick-et-al-2010-accepted-by-atmos-sci-lett/

    -Nopeat takaisinkytkennät ehkä negatiivisia
    http://www.drroyspencer.com/wp-content/uploads/Spencer-Braswell-JGR-2010.pdf

    Mielestäni olisi oleellista uutisoida kaikista alan tutkimustuloksista lopputuloksista riippumatta, jos antaa sivustolleen nimeksi ”Ilmastotieto”! Tähän parannusta odotellessa!

  35. Ari Jokimäki Says:

    Kiitos palautteesta. Ilmastouutissivullamme on sanottu: ”Huomautamme lukijoillemme, että vaikka julkaisemmekin ilmastoon liittyviä uutisia, meidän kauttamme ei saa kaikkea uutistarjontaa.” Tämä johtuu siitä, että meillä ei ole tarpeeksi resursseja toteuttaa täyttä uutistarjontaa (teemme tätä ilmaiseksi vapaa-ajalla).

    Lisäksi mainitsemistasi artikkeleista suurin osa on julkaistu, kun olimme kesälomilla. Jos haluaa esittää, että olemme uutisoinnissa epätasapuolisia, tai että valitsemme juttumme lopputuloksen perusteella, kehotan tutustumaan uutisartikkelivalikoimaamme ja arvioimaan, onko siellä ”skeptinen” näkökanta esitetty samassa mittakaavassa kuin se esittäytyy alan tieteellisissä julkaisuissa. Mainitsemasi tapaisia artikkeleita ilmestyy erittäin vähän verrattuna valtavirta-artikkeleihin. Jos olisimme uutisoineet kaikista mainitsemistasi artikkeleista, niin silloin meidän uutistarjontamme olisi epätasapainossa (liikaa skeptisiä artikkeleita verrattuna niiden osuuteen alan kirjallisuudessa). Huomautettakoon myös, että meiltä jää myös valtava määrä valtavirtateorioita tukevia artikkeleita uutisoimatta. RSS-lukijaani ilmestyy päivittäin kymmeniä uusia artikkeleita. Ehdin silloin tällöin kirjoittaa jutun yhdestä. Täytyy kuitenkin yrittää julkaista näitä pikku-uutisia enemmän.

    Olisi hienoa, jos voisimme tarjota enemmän uutisia, erityisesti kun uutisoitavaa ilmestyy jatkuvasti paljon. Toistaiseksi joudumme ikävä kyllä tyytymään olemaan täydentävä suomenkielinen uutispalvelu, josta ehkä saa uutisia sellaisista tutkimuksista, joista ei välttämättä muualla uutisoida. Itse esimerkiksi harvemmin alan kirjoittamaan Naturen tai Sciencen julkaisuista, koska niistä yleensä uutisoidaan muuallakin.

  36. Ari Jokimäki Says:

    Ilmastolla ja maapallon pyörimisnopeudella heikko yhteys

    Maapallon pyörimisnopeuden, maapallon ytimen impulssimomentin ja maapallon pintalämpötilan keskinäiset korrelaatiot ovat olleet tarkastelussa uudessa tutkimuksessa. Näiden kolmen välillä on olemassa korrelaatio vuoteen 1930 asti, mutta sitten korrelaatio häviää samaan aikaan kun ihmiskunnan vaikutus alkaa näkymään voimakkaasti. Kun ihmiskunnan vaikutus poistetaan, korrelaatio on olemassa kolmen suureen välillä myös vuoden 1930 jälkeen. Ihmiskunnan vaikutuksen poiston jälkeen korrelaatiossa esiintyy 78 vuoden jaksollinen vaihtelu. Tutkijoiden mukaan tämä tulos ”korostaa ihmiskunnan aiheuttaman lämpötilanmuutoksen todellisuutta, sen suuruutta ja ajallista kasvua”. Jäljelle jäävän jaksollisen vaihtelun aiheuttajaa olisi heidän mukaansa tutkittava. Heidän mukaansa pintalämpötila ei voi vaikuttaa pyörimisnopeuteen tai impulssimomenttiin, joten he ehdottavat korrelaation jaksollisuuden aiheuttajaksi maan magneettikenttää tai jonkun ilmastoon liittyvän prosessin epäsuoraa vaikutusta. Mikä aiheuttaja onkin, sen vaikutus on paljon pienempi kuin ihmiskunnan aiheuttaman voimistuneen kasvihuoneilmiön vaikutus.

    Lähde: Jean O. Dickey, Steven L. Marcus, and Olivier de Viron, Air temperature and anthropogenic forcing: Insights from the solid Earth, Journal of Climate 2010, doi: 10.1175/2010JCLI3500.1. [tiivistelmä]

  37. Ari Jokimäki Says:

    Ruotsalaisen jäätikön reaktio ilmastonmuutokseen

    Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan jäätikön, Storglaciärenin, muutoksia on tutkittu (pituus, pinta-ala, tilavuus). Storglaciären pieneni voimakkaasti 1960-luvulla, pieneneminen hidastui 1970 luvulla ja jäätikkö pysyi jokseenkin samankokoisena 1980- ja 1990-luvuilla. Tutkijoiden mukaan jäätikkö on ensin regoinut voimakkaasti ilmastonmuutokseen ja reaktio on sen jälkeen hidastunut. Jäätikkö oheni ensin koko alaltaan, mutta myöhempinä aikoina jäätikön yläosat alkoivat paksuuntua (jäätikkö on alueella, jossa vuoden keskilämpötila on nollan alapuolella).

    Lähde: Koblet, T., Gärtner-Roer, I., Zemp, M., Jansson, P., Thee, P., Haeberli, W., and Holmlund, P.: Reanalysis of multi-temporal aerial images of Storglaciären, Sweden (1959–99) – Part 1: Determination of length, area, and volume changes, The Cryosphere, 4, 333-343, doi:10.5194/tc-4-333-2010, 2010. [tiivistelmä, koko artikkeli]

    Artikkelin toinen osa: Zemp, M., Jansson, P., Holmlund, P., Gärtner-Roer, I., Koblet, T., Thee, P., and Haeberli, W.: Reanalysis of multi-temporal aerial images of Storglaciären, Sweden (1959–99) – Part 2: Comparison of glaciological and volumetric mass balances, The Cryosphere, 4, 345-357, doi:10.5194/tc-4-345-2010, 2010. [tiivistelmä, koko artikkeli]

    Storglaciärenin kuvia.

  38. Ari Jokimäki Says:

    Atlantin merivirran heikkeneminen menneisyyden ilmastonmuutoksissa

    Uudessa tutkimuksessa on saatu todisteita siitä, että viimeisen jääkauden jälkeisen lämpenemisjakson aikana pohjoisella pallonpuoliskolla oli kaksi viilenevää jaksoa, jotka johtuivat Atlantin merivirtojen heikkenemisestä. Merivirrat heikkenivät jäätiköiden sulaessa ja sulaveden valuessa Atlantiin. Viilenemisjaksot kestivät noin 150 vuotta ja ne tapahtuivat noin 8600 ja 8300 vuotta sitten.

    Lähde: Bamberg, A., Y. Rosenthal, A. Paul, D. Heslop, S. Mulitza, C. Rühlemann, and M. Schulz (2010), Reduced North Atlantic Central Water formation in response to early Holocene ice-sheet melting, Geophys. Res. Lett., 37, L17705, doi:10.1029/2010GL043878. [tiivistelmä]

  39. Ari Jokimäki Says:

    Uusi 200 vuoden lämpötilamittaussarja pohjoisesta

    Arktisten alueiden ja Atlantin rajalla olevilta alueilta on muodostettu uusi aikaisempia pitempi lämpötilamittaussarja. Sarja kattaa viimeiset 200 vuotta ja on 76 vuotta pitempi kuin aiemmat sarjat. Viimeisen kahdensadan vuoden aikana alueella on esiintynyt lämpötilan vaihteluita epäsäännöllisesti vuosikymmenien aikaskaalalla. Eräs tällainen esimerkki on varhain 1900-luvulla tapahtunut lämpenemisjakso.

    Lähde: Wood, K. R., J. E. Overland, T. Jónsson, and B. V. Smoliak (2010), Air temperature variations on the Atlantic-Arctic boundary since 1802, Geophys. Res. Lett., 37, L17708, doi:10.1029/2010GL044176. [tiivistelmä]

  40. Ari Jokimäki Says:

    Helteiden vaikutus miljoonakaupungissa

    Vuonna 2003 Euroopassa oli voimakas helleaalto. Helleaaltojen on todettu lisäävän kuolleisuutta ja Pariisissa onkin arvioitu 4867:n ihmisen kuolleen helteeseen liittyen. Uudessa tutkimuksessa esitetään satelliiteista mitatut lämpötilajakaumat Pariisin alueella vuonna 2003. Helleaalto näkyi erityisesti erittäin korkeina yölämpötiloina normaaliin kesään verrattuna. Kuolemantapauksia tapahtui eniten korkeimpien yölämpötilojen alueilla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin melkein viidensadan iäkkään asukkaan asuinpaikan lämpötiloja helleaallon aikana (siis jälkeenpäin silloin tehtyjen satelliittimittausten avulla). Puolet näistä olivat kesän aikana kuolleita henkilöitä ja toinen puoli toimi kontrolliryhmänä. Osoittautui, että yölämpötilojen ja kuolleisuuden välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys.

    Lähde: Bénédicte Dousset, Françoise Gourmelon, Karine Laaidi, Abdelkrim Zeghnoun, Emmanuel Giraudet, Philippe Bretin, Elena Mauri, Stéphanie Vandentorren, Satellite monitoring of summer heat waves in the Paris metropolitan area, International Journal of Climatology, 2010, DOI: 10.1002/joc.2222. [tiivistelmä]

  41. Ari Jokimäki Says:

    Kanadan itärannikolla lämpeneminen voimakkainta tuhanteen vuoteen

    Pohjois-Atlantilta, Kanadan itärannikolta, 400 metrin syvyydeltä tehdyn hapen isotoopin 18 rekonstruktion perusteella näyttää siltä, että 1900-luvun lämpeneminen oli voimakkainta tuhanteen vuoteen. Viime vuosisadan aikana kyseisen alueen lämpötila nousi noin 1,7 celsiusasteella ja samaan aikaan hapen isotoopin 18 poikkeama muuttui 0,4 promillea. Vastaavasti viimeisen vuosituhannen aikana hapen isotooppi oli muuten lähes vakioarvoinen. Siksi näyttää siltä, että viime vuosisadan lämpeneminen oli jotain mitä ei kyseisellä alueella ole koettu tuhanteen vuoteen.

    Lähde: Thibodeau, B., A. de Vernal, C. Hillaire-Marcel, and A. Mucci (2010), Twentieth century warming in deep waters of the Gulf of St. Lawrence: A unique feature of the last millennium, Geophys. Res. Lett., 37, L17604, doi:10.1029/2010GL044771. [tiivistelmä]

  42. Ari Jokimäki Says:

    Puiden reaktio lämpötilaan eriaikaista rannikolla ja sisämaassa

    Kanadan Labradorista on muodostettu puiden vuosirengaskronologioita eri paikoista. Näiden vastaavuutta lämpötilaan tutkittaessa kävi ilmi, että rannikolla sijaitsevien puiden vuosirenkaiden leveydet korreloivat heinäkuun lämpötilan kanssa. Rannikolta poispäin puiden vuosirenkaiden leveydet alkoivat korreloida parhaiten kes-heinäkuun lämpötilojen kanssa ja vielä kauemmas mennessä lopulta touko-, kesä- ja elokuun lämpötilojen kanssa. Muutos tapahtuu Labradorissa 330 kilometrin matkalla rannikolta.

    Lähde: Peter H. Nishimura and Colin P. Laroque, Observed continentality in radial growth–climate relationships in a twelve site network in western Labrador, Canada, Dendrochronologia, doi:10.1016/j.dendro.2010.08.003. [tiivistelmä]

  43. Ari Jokimäki Says:

    Meren väri saattaa vaikuttaa trooppisiin hirmumyrskyihin

    Uuden tutkimuksen mukaan meren väri vaikuttaa trooppisten hirmumyrskyjen syntymiseen. Meren väri vaikuttaa siihen, kuinka paljon auringonvaloa absorboituu mereen. Mereen absorboituvan auringonvalon määrä taas vaikuttaa meren pintalämpötilaan, joka vuorostaan vaikuttaa ilmakehän virtauksiin ja sitä kautta hirmumyrskyjen syntymiseen. Meren veden väriin vaikuttaa kasviplanktonin klorofylli. Tutkimuksessa verrattiin mallisimulaatioilla tilannetta, jossa on normaali havaintojen mukainen klorofyllimäärä tilanteeseen, jossa klorofylliä ei ole ollenkaan. Jälkimmäisessä tilanteessa hirmumyrskyjen määrä väheni kahdella kolmanneksella.

    Lähde: Gnanadesikan, A., K. Emanuel, G. A. Vecchi, W. G. Anderson, and R. Hallberg (2010), Geophys. Res. Lett., 37, L18802, doi:10.1029/2010GL044514. [tiivistelmä]

    Ocean’s Color Affects Hurricane Paths – ScienceDaily.

  44. Ari Jokimäki Says:

    Pilvisyys on lisääntynyt Etelämantereella

    Eräältä etelämantereen tutkimusasemalta tehdyistä pilvihavainnoista on julkaistu analyysi. Analyysiin sisällytettiin myös merijään havaintoja. Tutkittu ajanjakso oli 1960-2005. Kokonaispilvipeite oli kasvanut tuona aikana merkittävästi. Pilvien lisääntyminen oli voimakkainta talvella, mutta myös muina vuodenaikoina tapahtui pilvipeitteen lisääntymistä. Pilvipeitteen lisääntyminen näyttää liittyvän merijään vähenemiseen Antarktiksen niemimaan alueella. Merijään väheneminen alueella on voimakkaampaa kesäisin, mutta merijään ja pilvisyyden välinen suhde on silti tilastollisesti merkitsevä vain talvella. Pilvipeitteen lisääntymisen oletetaan liittyvän yläpilviin ja/tai keskikorkeudella oleviin pilviin, sillä alapilvien määrässä ei näy lisääntymistä. Alapilvissä päinvastoin näkyy äärimmäisen voimakkaiden pilvipeitteiden siirtymistä lievemmiksi pilvipeitteiksi. Tämän arvellaan viittaavan siihen, että merijään vähentyessä pilvien tyyppi on alkanut muuttumaan kerrospilvistä konvektiivisiksi pilviksi.

    Lähde: Amélie Kirchgäßner, An analysis of cloud observations from Vernadsky, Antarctica, International Journal of Climatology, Volume 30, Issue 10, pages 1431–1439, August 2010, DOI: 10.1002/joc.1998. [tiivistelmä]

  45. Ari Jokimäki Says:

    Kuivuutta kestävä ruoholaji

    Uudessa tutkimuksessa on seurattu kuivuuden vaikutuksia hiilen kiertoon ruohikkoa kasvavalla puoliaavikkoisella seudulla. Vuosin 2004 ja 2005 aluetta vaivasi voimakas kuivuus ja alue muuttui hiilidioksidilähteeksi ruohikon kuollessa kuivuuteen. Vuodesta 2007 lähtien alueen on vallannut uusi ruoholaji. Sen jälkeen alue muuttui jälleen hiilidioksidinieluksi. Vielä yllättävämpi käänne tapahtui vuonna 2009, kuna aluetta vaivasi jälleen kuivuus ja osoittautui, että uuden tulokaslajin vallitessa alue oli edelleen hiilidioksidinielu.

    Lähde: Scott, R. L., E. P. Hamerlynck, G. D. Jenerette, M. S. Moran, and G. A. Barron-Gafford (2010), Carbon dioxide exchange in a semidesert grassland through drought-induced vegetation change, J. Geophys. Res., 115, G03026, doi:10.1029/2010JG001348. [tiivistelmä]

  46. Ari Jokimäki Says:

    Sateisuus kasvanut korkeilla leveysasteilla ja vähentynyt hiukan muualla

    Merestä otetuista näytteistä on määritelty merien suolaisuus maailmanlaajuisesti vuosien 1970 ja 2005 välillä. Merien suolaisuuden perusteella voidaan arvioida sateisuuden ja haihtumisen välisen erotuksen muutoksia. Sateisuuden ja haihtumisen välinen erotus pieneni tutkitulla aikavälillä noin 3 % matalilla leveysasteilla ja suureni korkeilla leveysasteilla sekä pohjoisessa että etelässä. Pohjoisessa muutos oli noin 7 % ja Etelaisellä jäämerellä muutos oli noin 16 %. Vastaavanlainen sateisuuden lisääntyminen korkeilla leveysasteilla ja vähentyminen matalilla leveysasteilla on nähty myös aiemmissa mittauksissa. Tulokset viittaavat siihen, että maapallon vedenkierto on voimistunut.

    Lähde: Helm, K. P., N. L. Bindoff, and J. A. Church (2010), Changes in the global hydrological-cycle inferred from ocean salinity, Geophys. Res. Lett., 37, L18701, doi:10.1029/2010GL044222. [tiivistelmä]

  47. Ari Jokimäki Says:

    Pekingin aerosolien olemus

    Äskettäin julkaistussa tutkimuksessa on selvitetty Pekingin ilmassa olevien aerosolien olemusta massaspektrometrin avulla. Mittauksia tehtiin vuoden 2008 olympialaisten aikana. Keskimäärin kuutiometrissä ilmaa havaittiin olevan noin 63 grammaa aerosoleja. Tästä orgaanisia aineita oli noin 38 %, sulfaattia noin 27 %, ammoniakkia noin 16 %, nitraattia myös noin 16 %, nokea noin 3 % ja kloridia noin 1 %. Orgaanisista aineista hiilivetyjä oli noin 18 %, ruuanlaittoon liittyviä aerosoleja noin 24 % ja hapetettuja orgaanisia aerosoleja oli noin 57 %.

    Lähde: Huang, X.-F., He, L.-Y., Hu, M., Canagaratna, M. R., Sun, Y., Zhang, Q., Zhu, T., Xue, L., Zeng, L.-W., Liu, X.-G., Zhang, Y.-H., Jayne, J. T., Ng, N. L., and Worsnop, D. R.: Highly time-resolved chemical characterization of atmospheric submicron particles during 2008 Beijing Olympic Games using an Aerodyne High-Resolution Aerosol Mass Spectrometer, Atmos. Chem. Phys., 10, 8933-8945, doi:10.5194/acp-10-8933-2010, 2010. [tiivistelmä, koko artikkeli]

  48. Ari Jokimäki Says:

    Triaskauden hiilidioksidikriisit

    Permikauden lopulla (noin 250 miljoonaa vuotta sitten) tapahtui suurin tunnettu eliöiden joukkosukupuutto. Lisäksi sitä seurasi eliöstön epätavallisen hidas toipuminen. Tämän hitaan toipumisen syyt ovat olleet kiistanalaisia. On arveltu, että hidas toipuminen on johtunut poikkeuksellisen laajasta joukkosukupuutosta, tai että toipumista ovat hidastaneet ympäristölliset tekijät. Uudessa tutkimuksessa on saatu uusia havaintoja Kaakkois-Australiasta, Sydneyn alueen maaperän kerrostumista. Havaintojen perusteella permikauden lopussa ja triaskauden alussa esiintyi viisi peräkkäistä piikkiä ilmakehän hiilidioksidipitoisuudessa ja samaan aikaan niiden kanssa esiintyi voimakasta kemiallista rapautumista. Näiden ”hiilidioksidikriisien” aikana kyseisellä alueella vallitsi epätavallisen lämmin ja kostea ilmasto. Yleinen ilmasto tuohon aikaan oli kuitenkin viileä, kuiva ja hiilidioksidiakin oli ilmakehässä yleensä vähän. Tutkimuksessa ehdotetaan, että mainitut hiilidioksidikriisit voisivat olla syy eliöstön hitaaseen toipumiseen joukkosukupuutosta.

    Lähde: Retallack, G.J., Sheldon, N.D., Carr, P.F., Fanning, M., Thompson, C.A., Williams, M.L., Jones, B.G., and Hutton, A., Multiple Early Triassic greenhouse crises impeded recovery from Late Permian mass extinction, Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, doi:10.1016/j.palaeo.2010.09.022. [tiivistelmä]

  49. Ari Jokimäki Says:

    Noen säteilyvaikutuksista Kiinassa

    Kiinan alueelta on arvioitu noen suoran säteilypakotteen arvoa ilmastomallin avulla. Aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna tulokset olivat reilusti suurempia. Noen suora säteilypakote olisi niin ollen suurempi kuin aiemmin arvioitu ja tästä seuraisi myös se, että aerosolien suoran säteilypakotteen kokonaisarvo ei olisi niin voimakkaasti negatiivinen kuin aiemmissa tutkimuksissa.

    Lähde: Bingliang Zhuang, Fei Jiang, Tijian Wang, Shu Li and Bin Zhu, Investigation on the direct radiative effect of fossil fuel black-carbon aerosol over China, Theoretical and Applied Climatology, DOI: 10.1007/s00704-010-0341-4. [tiivistelmä]

  50. Ari Jokimäki Says:

    Tutkimusta Grönlannin jäätikön menneistä vaihteluista

    Grönlannin jäätikön kokonaisuuteen kuuluvien valumajäätiköiden voimakkaat vaihtelut viime vuosikymmenen aikana ovat vaikeuttaneet Grönlannin jäätikön tulevaisuudessa tapahtuvien muutosten arviointia. Arviointi olisi helpompaa, jos meillä olisi tietoa jäätikön reunojen vaihteluista tuhansia vuosia ajassa taaksepäin. Grönlannin jäätikkö on kuitenkin ollut holoseenin (ajanjakso, joka alkoi noin 11500 vuotta sitten ja jatkuu edelleen) aikana yleisesti nykyistä pienempi, joten normaalisti käytetyt maaperän merkit jäätikön vaihteluista ovat piilossa jäätikön alla. Uudessa tutkimuksessa on tehty rekonstruktio holoseenin aikaisista jäätikön reunan vaihteluista käyttäen jäätikön nykyisen reunan lähellä sijaitsevien järvien pohjien sedimenteistä löytyvää tietoa. Tuloksien mukaan jäätikkö pieneni noin 7300 vuotta sitten ja oli pienimmillään noin 6000-5000 vuotta sitten. Nykyistä pienempi jäätikkö oli vielä ainakin 2300 vuotta sitten joissakin osissa ja 400 vuotta sitten joissakin osissa tutkittua aluetta.

    Lähde: J.P. Briner, H.A.M. Stewart, N.E. Young, W. Philipps and S. Losee, Using proglacial-threshold lakes to constrain fluctuations of the Jakobshavn Isbræ ice margin, western Greenland, during the Holocene, 2010, Quaternary Science Reviews, doi:10.1016/j.quascirev.2010.09.005. [tiivistelmä]

  51. Ari Jokimäki Says:

    Kasvillissuuden korkeus metaanipäästöjen indikaattorina

    Uudessa tutkimuksessa raportoidaan Alaskan tundralta mitattuja metaanipäästöjä. Vuonna 2007 mittaukset osoittivat, että metaanipäästöt kasvavat eksponentiaalisesti maaperän kosteuden kasvaessa. Hyvin kostean maaperän päästöissä oli kuitenkin voimakasta vaihtelua, joka näytti selittyvän kasvillisuuden korkeudella. Vuonna 2008 tehtiin lisää mittauksia märältä maaperältä lisätodisteiden saamiseksi. Kasvillisuuden korkeuden muutokset näyttivät vastaavan hyvin metaanipäästöjen muutoksia. Metaanipäästöt näyttivät kasvavan eksponentiaalisesti kasvillisuuden korkeuden kasvaessa. Tämän ehdotetaan liittyvän korkeiden kasvien laajempaan juuristoon verrattuna matalampiin kasveihin.

    Lähde: von Fischer, J. C., R. C. Rhew, G. M. Ames, B. K. Fosdick, and P. E. von Fischer (2010), Vegetation height and other controls of spatial variability in methane emissions from the Arctic coastal tundra at Barrow, Alaska, J. Geophys. Res., 115, G00I03, doi:10.1029/2009JG001283. [tiivistelmä, koko artikkeli]

  52. Ari Jokimäki Says:

    Montako eri ilmastomallia tarvitaan?

    Tulevaisuuden ilmaston arviointi perustuu nykyään yleensä monien eri mallien tuottamille tuloksille. Uudessa tutkimuksessa on arvioitu, paljonko eri malleja itse asiassa tarvitaan, eli mikä on tehollinen mallien määrä. Osoittautuu, että nykyään käytössä olevien mallien määrä (tässä tutkimuksessa käytettiin 24:ää mallia) on suurempi kuin tehollinen mallien määrä. Mallien määrän lisääminen tehollisen mallien määrän yli tuottaa vain vähän uutta tietoa (ja uuden tiedon määrä vähenee joka mallin lisäyksellä). Tuloksena oleva tehollinen mallien määrä on 9 tai 7,5 kahdella eri menetelmällä määritettynä. Tropiikissa tilanne on hiukan monimutkaisempi ja siellä tarvitaankin pari mallia enemmän.

    Lähde: Christopher Pennell and Thomas Reichler, On the Effective Number of Climate Models, Journal of Climate 2010, doi: 10.1175/2010JCLI3814.1. [tiivistelmä, koko artikkeli]

  53. Ari Jokimäki Says:

    Miten pitkälle paikallisen säteilypakotteen vaikutus leviää?

    Uudessa tutkimuksessa on selvitetty sitä, miten pitkälle maanpinnan tasossa paikallisen säteilypakotteen vaikutus ulottuu. Tutkimuksessa kehitettiin menetelmä analysoida asiaa ja menetelmää sovellettiin paikallisen aerosolipakotteen simuloinnissa ilmastomalleilla. Tutkimuksessa havaittiin, että arktisilla alueilla ja eteläisen pallonpuoliskon eteläisimmissä osissa paikallinen pakote näkyy pintalämpötiloissa melko heikosti. Tropiikissa paikallinen pakote näkyi selvästi pintalämpötiloissa ja sen vaikutus levisi selvänä jopa 4500 kilometrin päähän joka suuntaan. Etelä-pohjoissuunnassa vaikutus on kuitenkin hiukan pienempi – noin 3500 km, kun taas länsi-itäsuunnassa vaikutus leviää ainakin 12000 kilometrin päähän. Mallien eroista huolimatta pakotteen vaikutuksen leviäminen oli kaikissa suunnilleen yhtä laaja.

    Lähde: Shindell, D., M. Schulz, Y. Ming, T. Takemura, G. Faluvegi, and V. Ramaswamy (2010), Spatial scales of climate response to inhomogeneous radiative forcing, J. Geophys. Res., 115, D19110, doi:10.1029/2010JD014108. [tiivistelmä]

  54. Ari Jokimäki Says:

    Grönlannin osuus merenpinnan noususta

    Grönlannin jäätikköön on jäätyneenä vettä tarpeeksi nostamaan globaalia merenpintaa noin seitsemän metriä. Viime aikoina olemme saaneet uutisia tutkimuksista, joiden mukaan Grönlannin jäätikkö menettää massaansa kiihtyvällä tahdilla sekä sulamisesta että jäävuorien irtoamisesta johtuen. Uudessa tutkimuksessa on arvioitu jäätikkömallia apuna käyttäen Grönlannin jäätikön vaikutus globaaliin merenpintaan vuoteen 2100 mennessä. Tuloksien mukaan Grönlannin jäätikkö nostaa globaalia merenpintaa 0-17 cm vuoteen 2100 mennessä. Arvio sisältää epävarmuudet ilmastomallien ennusteissa, kasvihuonekaasuskenaarioissa, jäätikön massahävikissä ja jäätikkömallinnuksessa.

    Lähde: Rune G. Graversen, Sybren Drijfhout, Wilco Hazeleger, Roderik van de Wal, Richard Bintanja and Michiel Helsen, Greenland’s contribution to global sea-level rise by the end of the 21st century, Climate Dynamics, DOI: 10.1007/s00382-010-0918-8. [tiivistelmä]

  55. Ari Jokimäki Says:

    Kaupunkien alla muhii käyttökelpoista lämpöä

    Kaupunkien lämpösaareke ja ilmaston lämpeneminen ovat lämmittäneet kaupunkien alla olevaa maata ja siellä olevaa pohjavettä. Uudessa tutkimuksessa on arvioitu, kuinka paljon siellä oikeastaan on lämpöä. Tutkimuksen yhteydessä tehtiin pohjaveden lämpötilan mittauksia Saksan Kölnin ja Kanadan Winnipegin alla. Näiden mittauksien yhteydessä havaittiin pohjavesien lämmenneen jopa viidellä celsiusasteella. Jos esimerkiksi Kölnin alla olevan pohjaveden lämpötilaa laskettaisiin kahdella celsiusasteella, siitä saataisiin geotermistä energiaa kaksi ja puoli kertaa koko kaupungin tarvitseman lämpöenergian verran. Lisäksi arvioitiin, että sellaisten kaupunkien kuin Shanghai ja Tokio alla voi olla potentiaalista lämpöenergiaa jopa useiden vuosikymmenien lämmitystarpeeseen.

    Lähde: Ke Zhu, Philipp Blum, Grant Ferguson, Klaus-Dieter Balke and Peter Bayer, The geothermal potential of urban heat islands, Environmental Research Letters, 2010, Volume 5, Number 4, doi: 10.1088/1748-9326/5/4/044002. [tiivistelmä]

  56. Ari Jokimäki Says:

    Mannerjään vaikutus merenpinnan nousuun mitattu ensimmäistä kertaa

    Uudessa tutkimuksessa raportoidaan ensimmäisistä mannerjään ja -veden osuuden mittauksista maailman merien pinnan nousuun. Tutkimuksessa käytettiin GRACE-satelliittia maa-alueiden ja merien välisen massanvaihdon mittauksiin. Mittauksien mukaan mantereilta tuleva vesi jään sulamisesta ja vedenkierron muutoksista johtuen aiheuttaa maailman merien pintaan nousun, joka on suuruudeltaan 1,0 ± 0,4 millimetriä vuodessa. Kun jään ja veden vaikutukset erotetaan toisistaan, käy ilmi, että jään sulaminen aiheuttaa yksinään edellä mainitun globaalin merenpinnan nousun. Vedenkierron muutokset taas ovat hallitsevia paikallisissa merenpinnan muutoksissa useilla rannikkoalueilla.

    Lähde: Riva, R. E. M., J. L. Bamber, D. A. Lavallée, and B. Wouters (2010), Sea-level fingerprint of continental water and ice mass change from GRACE, Geophys. Res. Lett., 37, L19605, doi:10.1029/2010GL044770. [tiivistelmä]

  57. Ari Jokimäki Says:

    Tappoiko geomagnetismi Neandertalin ihmiset?

    Syyt Neandertalin ihmisten sukupuuttoon ovat vielä epäselviä. Kahta asiaa on pidetty yleisesti päällimmäisinä syinä: Nykyihmisen ilmaantuminen kilpailijaksi ja nopeasti muuttuneet ilmastolliset olot. Neandertalin ihmiset kuitenkin kohtasivat monia suuria ilmastonmuutoksia, eikä nykyihmisten ja Neandertalin ihmisten populaatioiden päällekkyyden kestosta ole varmaa tietoa. Niinpä olemassa olevat selitykset ovat tällä hetkellä epätyydyttäviä. Uusi tutkimus tarjoaa uuden mahdollisen selityksen asiaan. Samaan aikaan Neandertalin ihmisten sukupuuton kanssa tapahtui kaksi merkittävää geomagneettista tapahtumaa: Laschampin ja Mono Laken tapahtumat. Kyseiset tapahtumat olivat suurimmat Nenadertalin ihmisten 250 000 vuoden historian aikana. Tapahtumien aikana maapallon magneettikenttä heikkeni voimakkaasti ja magnetosfäärin suojaava vaikutus väheni. Avaruudesta pääsi enemmän energeettisiä hiukkasia maan pinnalle. Aurinkoon liittyvä korkeaenergisten protonien virta voimistui maan ilmakehässä, mikä aiheutti otsonin voimakasta vähenemistä jopa leveysasteilla 40-45 astetta. Tämän takia Auringon ultraviolettisäteily voimistui huomattavasti joissakin osissa maapalloa, mukaan lukien ainakin 15-20 % Euroopasta. Tämä olisi aiheuttanut merkittäviä vaikutuksia ihmispopulaatioiden terveydelle. Kyseisen tutkimuksen tekijät ehdottavat, että kyseiset tapahtumat olisivat yksi syy Neandertalin ihmisten populaation vähenemiseen.

    Lähde: Jean-Pierre Valet and Hélène Valladas, The Laschamp-Mono lake geomagnetic events and the extinction of Neanderthal: A causal link or a coincidence?, Quaternary Science Reviews, 2010, doi:10.1016/j.quascirev.2010.09.010. [tiivistelmä]

  58. Ari Jokimäki Says:

    Ilmaston lämpeneminen hallitsee meren ja ilmakehän lämmönvaihtoa

    Uudessa tutkimuksessa on mitattu meren ja ilmakehän välinen lämpövuo vuosien 1984 ja 2004 välillä. Tutkimusalueena oli Atlantin ja Tyynen valtameren pohjoisosat. Suurimmassa osassa tutkittua aluetta nettolämpövuo meni ilmakehästä mereen. Paikoittain oli kuitenkin alueita, joissa nettolämpövuo meni merestä ilmakehään. Havaitut lämpövuon muutokset liittyivät merenpinnan latentin lämmön muutoksiin, jotka johtuvat meren pintalämpötilan muutoksista, jotka taas johtuvat ilmaston lämpenemisestä. Alueilla, joissa nettolämpövuo meni ilmakehän suuntaan, lämpövuon muutokset olivat myös yhdistettävissä ilmaston lämpenemiseen, sillä siellä latentin lämmön muutokset johtuivat ilmaston lämpenemisen aiheuttamista muutoksista ilmakehän kosteusolosuhteissa.

    Lähde: Gen Li, Baohua Ren, Jianqiu Zheng and Chengyun Yang, Net air–sea surface heat flux during 1984–2004 over the North Pacific and North Atlantic oceans (10°N–50°N): annual mean climatology and trend, 2010, Theoretical and Applied Climatology, DOI: 10.1007/s00704-010-0351-2. [tiivistelmä]

  59. Ari Jokimäki Says:

    Euroopan biodiversiteetti kärsii ilmastonmuutoksesta

    Uudessa tutkimuksessa on tarkasteltu eliöiden esiintymisalueiden muutoksia ja lajikirjon vaihtumista Euroopassa ilmastonmuutoksen edetessä. Tutkimuksessa käytettiin ympäristö- ja ilmastomalleja. Tuloksien perusteella ilmaston lämmetessä lajien vaihtuminen lisääntyy ja lajien vakaa esiintymisalue pienenee. Suurimmat muutokset ovat odotettavissa Pohjois-Euroopassa, missä vuonna 2100 jopa 35 % lajeista on aiemmin alueella esiintymättömiä lajeja, sekä Etelä-Euroopassa, missä 25 % nykyisistä lajeista ei enää ole vuonna 2100. Lajien vakaa esiintymisalue vähenee eniten Välimeren alueella.

    Lähde: Rob Alkemade, Michel Bakkenes and Bas Eickhout, Towards a general relationship between climate change and biodiversity: an example for plant species in Europe, Regional Environmental Change, DOI: 10.1007/s10113-010-0161-1. [tiivistelmä]

  60. Ari Jokimäki Says:

    Kryo-hydrologinen lämpeneminen helpottaa Grönlannin sulamista

    Kryo-hydrologinen (KH) lämpeneminen tarkoittaa sitä, että jäätikön pinnalla oleva sula vesi lämmittää jäätä, jolloin jää tietysti sulaa lisää. Uudessa tutkimuksessa on käytetty jäätiköiden lämpömallia, johon oli sisällytetty KH-lämpeneminen, tilanteen arviointiin. KH-lämpeneminen vaikuttaa merkittävällä tavalla jäätiköiden sulamisen aikaskaalaan. Tuloksien mukaan jäätiköiden lämpövaste on vuosista kymmeniin vuosiin, kun sen perinteisesti on arvioitu olevan sadoista vuosista tuhansiin vuosiin. Perinteisissä arvioissa lämmön on ajateltu siirtyvän johtumalla jään läpi. Tutkimuksessa todetaan, että KH-lämpeneminen näyttäisi jo olevan tapahtumassa Grönlannin länsirannikolla. Lämpötilan noustessa jään viskositeetti pienenee ja silloin jään virtaus nopeutuu.

    Lähde: Phillips, T., H. Rajaram, and K. Steffen (2010), Cryo-hydrologic warming: A potential mechanism for rapid thermal response of ice sheets, Geophys. Res. Lett., 37, L20503, doi:10.1029/2010GL044397. [tiivistelmä]

  61. Ari Jokimäki Says:

    Valaat pohjoisten merien lämpötilojen mittaajina

    Laidre ja kumppanit ovat varustaneet valaita lämpötilanmittauslaitteistoilla ja rekisteröineet valaiden uintiretkiltä mitattuja lämpötiloja. Tutkimuspaikkana oli Baffininlahti, joka on Grönlannin lounaispuolella sijaitseva merialue (eikä siis varsinainen lahti). Tutkimuksessa käytettiin sarvivalaita (Monodon monoceros), joille laitettiin satelliittien avulla kommunikoivat lämpötilan mittauslaitteistot. Valaiden sukellellessa lämpötilaa mitattiin jatkuvasti. Tuloksena olevat lämpötilan mittaukset täsmäsivät hyvin vertailumittausten kanssa. Tutkimuksen tärkein tulos on se, että valaiden avulla voidaan mitata merien lämpötiloja. Niiden avulla pystytään mittaamaan lämpötiloja esimerkiksi muuten vaikeapääsyisistä paikoista, kuten paksun merijään alla olevista meristä. Lisäksi sarvivalaat sukeltavat päivittäin monta kertaa yli 1700 metrin syvyyksiin, joten niiden avulla saadaan mitattua lämpötiloja melko syvältä.

    Lähde: Laidre, K. L., M. P. Heide-Jørgensen, W. Ermold, and M. Steele (2010), Narwhals document continued warming of southern Baffin Bay, J. Geophys. Res., 115, C10049, doi:10.1029/2009JC005820. [tiivistelmä]

  62. Ari Jokimäki Says:

    Uusi havainto alapilvien positiivisesta takaisinkytkennästä

    Uudessa tutkimuksessa on selvitetty alapilvien määrän muuttumista meren pintalämpötilan muuttuessa. Kyseessä on siis nykyään paljon epävarmuutta tulevaisuuden lämpenemisennusteisiin aiheuttava pilvien takaisinkytkentä. Tutkimuksessa käytetty data on melko lyhyeltä, viiden vuoden aikaväliltä (2000-2005). Tutkimuksen data on peräisin CERESin (Clouds and the Earth’s Radiant Energy System) mittauksista sekä ECMWF:n meteorologisesta analyysistä. Tutkimuksessa havaittiin, että alapilvien määrä vähenee, kun meren pintalämpötila lisääntyy. Tutkimuksessa tarkastettiin myös onko ilmakehässä tapahtuvien virtausten muutoksilla tekemistä pilvien muutosten kanssa, mutta niin ei tuntunut olevan. Alapilvien määrän väheneminen näyttikin olevan positiivinen takaisinkytkentä meren pinnan lämpenemiselle.

    Lähde: Zachary A. Eitzen, Kuan-Man Xu, and Takmeng Wong, An Estimate of Low Cloud Feedbacks from Variations of Cloud Radiative and Physical Properties with Sea Surface Temperature on Interannual Time Scales, Journal of Climate 2010, doi: 10.1175/2010JCLI3670.1. [tiivistelmä]

  63. Ari Jokimäki Says:

    Troposfäärin kosteuden väheneminen paljastaa pinnan lämpenemisen

    Radiosondien kosteusmittauksia on analysoitu uudessa tutkimuksessa. Yleensä on odotettavissa, että troposfäärin kosteus lisääntyy, kun maapallon pinta lämpenee. Aiemmissa havainnoissa on myös nähty tropopaussin nousevan korkeammalle ilmaston lämmetessä. Nämä molemmat asiat näkyvät myös tässä uudessa tutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa löytyi kuitenkin yllättävä seikka. Ylemmästä troposfääristä löytyi nopea ja voimakas pudotus kosteuden määrässä syksyllä 2001. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun tropopaussi nousi äkkiä ylemmäs ja viileni troposfäärin laajetessa voimakkaasti pinnan lämpenemisen johdosta. Niinpä tässä tapauksessa hetkellinen kosteuden väheneminen olikin merkki pinnan lämpenemisestä.

    Lähde: Van Malderen, R., and H. De Backer (2010), A drop in upper tropospheric humidity in autumn 2001, as derived from radiosonde measurements at Uccle, Belgium, J. Geophys. Res., 115, D20114, doi:10.1029/2009JD013587. [tiivistelmä]

  64. Ari Jokimäki Says:

    Suuri metaanipurkaus merenpohjasta Japanin lähellä

    Metaaniklatraattia on suuret määrät merien pohjissa mannerlaattojen reunojen alueilla. Tällä hetkellä on epäselvää, pysyykö metaani siellä vai vapautuuko se mereen ja ilmakehään. Uudessa tutkimuksessa selviteltiin asiaa koeporauksien ja seismisten kuvien avulla merenpohjasta Japanin lounaispuolella. Meren pohjasta löytyi merkkejä painaumasta. Painauman lähempi tutkimus osoitti, että paikalta oli geologisessa mielessä hiljattain (n. 40 000 – 50 000 vuotta sitten) purkautunut suuri määrä metaania (noin 150 miljardia kuutiometriä). Tutkijat arvelevat, että merenpohja on hiljalleen kulunut esimerkiksi pohjan merivirtausten vaikutuksesta ja metaania on päässyt vapautumaan hiukan. Tämän ensimmäisen metaanipurkauksen vaikutus merenpohjassa olisi sitten liipaissut lisää metaania purkautumaan. Tutkimuksen tuloksien perusteella merenpohjan virtaukset metaanialueilla saattavat aiheuttaa useiden neliökilometrien laajuisten alueiden muuttumisen epävakaaksi aiheuttaen lopulta suuria metaanipurkauksia. LISÄYS: Sain juuri tiedon, että ”hiljattain” tässä tapauksessa tarkoittaa noin 40 000 – 50 000 vuotta sitten. Artikkelin tiivistelmä oli hiukan harhaanjohtava tässä mielessä. Yllä olevaa tekstiä on muokattu hieman tämän perusteella.

    Lähde: N.L. Bangs, M.J. Hornbach, G.F. Moore, and J.-O. Park, Massive methane release triggered by seafloor erosion offshore southwestern Japan, Geology, v. 38 no. 11 p. 1019-1022, 2010, doi: 10.1130/G31491.1. [tiivistelmä]

  65. Ari Jokimäki Says:

    Ei jälkeäkään keskiajan lämpökaudesta Itä-Antarktiksella

    Uudessa tutkimuksessa on vedetty yhteen olemassa olevat mittaussarjat holoseenin aikaisesta lämpötilan kehityksestä Itä-Antarktiksen rannikolla. Tutkimuksessa löytyy kaksi lämmintä jaksoa. Holoseenin alkuvaiheessa esiintyvä lämpöjakso (noin 11500-9000 vuotta sitten) näkyy useimmissa mittaussarjoissa melko samanaikaisesti. Melko hyvin näkyy myös lämmin jakso noin 4700-1000 vuotta sitten, mutta sen ajoitus poikkeaa eri sarjoissa enemmän toisistaan. Pohjoisen pallonpuoliskon mittaussarjoissa näkyvää keskiajan lämpökautta (MWP) ei Itä-Antarktiksen rannikon sarjoissa näy ollenkaan. Niin sanottu pieni jääkausikin näkyy vain hyvin heikosti.

    Lähde: Verleyen, E., et al. (2010), Post-glacial regional climate variability along the East Antarctic coastal margin – evidence from shallow marine and coastal terrestrial records, Earth-Science Reviews, doi:10.1016/j.earscirev.2010.10.006. [tiivistelmä]

  66. Ari Jokimäki Says:

    Auringon säteilyn voimistuminen maapallon pinnalla johtuu saasteiden vähenemisestä?

    Havaintojen mukaan Auringon säteily on lisääntynyt maapallon pinnalla viime vuosikymmeninä alkaen noin vuodesta 1990. Uudessa tutkimuksessa on analysoitu havaintoja aerosoleista ja pilvistä globaalisti. Tarkoituksena oli selvittää, onko jompikumpi muuttunut samaan aikaan säteilyn lisääntymisen kanssa. Tuloksien mukaan pilvien muutokset eivät satu samaan aikaan säteilyn lisääntymisen kanssa, mutta ilmakehän aerosolien optinen syvyys alkoi pienetä 1990-luvun alussa. Tämä näyttäisi johtuneen muutoksista ilmansaasteiden määrässä.

    Lähde: Cermak, J., M. Wild, R. Knutti, M. I. Mishchenko, and A. K. Heidinger (2010), Consistency of global satellite-derived aerosol and cloud data sets with recent brightening observations, Geophys. Res. Lett., 37, L21704, doi:10.1029/2010GL044632. [tiivistelmä]

  67. Hallinnoija Says:

    Tiedote pikku-uutisten jatkosta

    Pikku-uutisten nykyinen formaatti ei ole paras mahdollinen. Uudet uutiset tahtovat jäädä pimentoon. Edes kaikki Ilmastotiedon kirjoittajat eivät muistaneet pikku-uutisten olemassaoloa. Niitä silti luetaan jonkin verran tilastojemme mukaan ja lisäksi mielestämme on tarpeen tiedottaa myös monista tutkimuksista, joista emme rupea kirjoittamaan perusteellisempaa artikkelia (tämä johtuu usein siitä, että on muita artikkeleita työn alla ja siitä, että kyseisestä artikkelista ei löydy tarpeeksi tietoa perusteellisempaan artikkeliin). On siis järkevää edelleen jatkaa pikku-uutisten julkaisua.

    Olemme kuitenkin päättäneet muuttaa pikku-uutisten julkaisuformaattia niin, että jatkossa pikku-uutisetkin julkaistaan erillisinä artikkeleina. Näin ne näkyvät paremmin ilmestyessään ja niihin on myös helpompi myöhemmin viitata, kun niille on oma sivu.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: