Ilmansaasteiden vaikutukset vähentyneet, mutta ilmaston lämpeneminen muuttaa olosuhteita

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]
Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus, Helsingin yliopisto, Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos, Metsäntutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tiedottavat 2.4.2014

Hämeenlinnan Evolla sijaitsevan Valkea-Kotisen järven ja sen lähiympäristön ilmansaasteiden laskeumat ovat vähentyneet ja ympäristön tila on parantunut 25 vuoden aikana. Samaan aikaan ilmaston lämpeneminen on jo muuttanut alueen ekosysteemien toimintaa. Suomessa ainutlaatuisten ja kansainvälisesti merkittävien tutkimustulosten tuottamiseen ovat osallistuneet useat tutkimuslaitokset, yliopistot ja alueelliset viranomaiset.


Kuva: Kotisen aarniometsää Evolla. Kuva Jorma Keskitalo.

Ilmansaasteiden päästörajoituksilla on ollut vaikutusta

Kansainvälisten päästörajoitussopimusten vaikutuksesta happamoittava rikkilaskeuma on vähentynyt alueella noin 70 prosenttia 1980-luvun lopulta lähtien. Myös useiden myrkyllisten raskasmetallien laskeuma on pienentynyt. Ilmakehän typpilaskeuma ei sen sijaan ole vähentynyt vastaavalla tavalla. Laskeumakuormituksen väheneminen näkyy alueen ympäristön tilan parantumisena. Valkea-Kotisen järvi on toipumassa happamoitumisesta ja useiden raskasmetallien pitoisuudet ovat pienentyneet.Ympäristön toipuminen on kuitenkin hidasta. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jussi Vuorenmaan mukaan ”tilanteen edelleen parantaminen vaatii ilman epäpuhtauspäästöjen vähentämistä myös jatkossa”. Varoittavana esimerkkinä on typpilaskeuma. Ilmatieteen laitoksen dosentti Tuija Ruoho-Airolan mukaan ”viimeisten vuosien tulokset antavat ennakkovaroituksen typpilaskeuman kääntymisestä nousuun”.  Geologi Tarja Hatakka Geologian tutkimuslaitokselta korostaa, että ”typpilaskeuman muutokset heijastuvat pohjaveden nitraattipitoisuuksiin viiden vuoden viiveellä lähistöllä sijaitsevassa pohjavesimuodostumassa”. Tämä siitä huolimatta, että ”puut ja muu kasvillisuus pidättävät tehokkaasti laskeuman typen”, kuten vanhempi tutkija Liisa Ukonmaanaho Metsäntutkimuslaitokselta kertoo.

Tutkimusryhmän mukaan ”ilmastonmuutos voi lisätä maaperään vuosikymmenien saatossa varastoituneiden epäpuhtauksien huuhtoutumista vesistöihin, vaikka kuormitus on monien epäpuhtauksien osalta vähentynyt”.

Lämpötilat kohoavat ja lumipeite hupenee

Samaan aikaan ilmasto on muuttumassa. Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhän mukaan ”vuoden keskilämpötila on kohonnut 50 vuoden aikana noin 0,4 astetta vuosikymmenessä.  Etenkin keväät ovat lämmenneet, ja alle nolla-asteisten päivien määrä pienentynyt. Kahdenkymmenen vuoden päästä lämpötilan arvioidaan olevan Hämeessä 1–2 astetta korkeampi kuin vertailujaksolla 1971–2000 eli muutos tulee olemaan samansuuntainen kuin koko Suomessa”. Hänen mukaansa myös ”talvilämpötilat kohoavat niin paljon, että muutos erottuu luontaisesta vaihtelusta”.

Myös vuotuiset sademäärät kasvavat. Ennusteen mukaan ne kasvavat talvella suhteellisesti enemmän kuin kesällä, vaikka kesäsateet ovat jatkossakin talvisateita runsaampia. Lumena tulevan sateen osuus vähenee ja lumipeite hupenee.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo luonnossa

Pitkäaikaistutkimuksen tuloksista selviää, että ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo Valkea-Kotisen alueella. Ilman lämpötilan nousu on lyhentänyt Valkea-Kotisen järven jääpeitteistä aikaa kahdenkymmenen vuoden aikana noin kuukauden eli 1,5 päivää vuotta kohden. Samalla järven pintakerroksen lämpötila on noussut ja valuma-alueelta huuhtoutuvan orgaanisen aineen määrä on lisääntynyt. Muutokset vaikuttavat vesiekosysteemin toimintaan.

”Veden tummuminen vaikuttaa lämpötilaolosuhteisiin ja valaistuksen heikentyminen pienentää järven perustuotantoa ja eläinplanktonin määrää”, kertoo professori Lauri Arvola Helsingin yliopistosta. ”Tämän seurauksena pienten ahventen kasvu on hidastunut”, lisää erikoistutkija Martti Rask Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.

Orgaanisen aineen määrä vähenee tulevaisuudessa?

Mallinnuskokeet ennustavat, että ilman lämpötilan nousu johtaa maaperän kuivumiseen ja valuma-alueelta huuhtoutuvan orgaanisen aineen määrän vähenemiseen. Ilmastonmuutoksen todennäköisyysjakaumien perusteella arvioitiin, että ”jään aikaisempi sulaminen keväällä mahdollistaa järven lämpötilakerrostumisen jo huhtikuussa eli noin kolme viikkoa aikaisemmin kuin nyt”, kertoo erikoistutkija Maria Holmberg Suomen ympäristökeskuksesta.

Valkea-Kotinen on merkittävä tutkimusalue

Valkea-Kotisen tutkimustulokset palvelevat laajasti suomalaista ja kansainvälistä ympäristötutkimusta. ”Luonnontilaisena säilyneitä pitkäaikaisia ympäristöntutkimusalueita on koko maailmassa vähän. Esimerkiksi ilmaston muuttumisen vaikutuksia arvioitaessa näiden alueiden tutkimusarvo kasvaa, mitä enemmän aineistoa karttuu”,toteaa professori Martin Forsius Suomen ympäristökeskuksesta.

Valkea-Kotisen järvi valuma-alueineen kuuluu YK:n Euroopan talouskomission alaiseen ympäristön yhdennetyn seurannan ohjelmaan (UNECE ICP Integrated Monitoring), jossa seurataan ja ennustetaan ilmansaasteiden ja ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutuksia maa- ja vesiekosysteemeihin. Metsäalue kuuluu myös YK:n Euroopan talouskomission alaiseen metsäekosysteemin intensiiviseurantaohjelmaan (UNECE ICP Forests).

Alue on myös osa Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkostoa (FinLTSER). Maaliskuussa 2014 julkaistu Boreal Environment Research lehden erikoisnumero BER 19(A) kokoaa Valkea-Kotisen alueen pitkäaikaistutkimuksen tulokset yhteen. Tutkimuslaitosten, yliopistojen ja ympäristöministeriön ohella useat Suomen Akatemian tutkimushankkeet (mm. PRODOC-hanke) sekä Euroopan unionin Life + -ohjelman VACCIA-hanke ovat rahoittaneet Valkea-Kotisen alueen tutkimuksia.

Tutkimus verkossa

Integrated Monitoring in the Valkea-Kotinen Catchment during 1990–2009: Abiotic and Biotic Responses to Changes in Air Pollution and Climate
Hämeen ympäristö muutoksessa – Kaksikymmentä vuotta huippututkimusta Valkea-Kotisen alueella

Lisätietoja:

Ympäristön yhdennetty seuranta
Professori Martin Forsius, Suomen ympäristökeskus
puh. 0295 251 118, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Valkea-Kotisen tutkimusalue
Hydrobiologi Petri Horppila, Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus (ELY)
puh. 0295 025182, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi

Professori Lauri Arvola, Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema
puh. 050 357 3079, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Ilmastoskenaariot
Erikoistutkija Kirsti Jylhä, Ilmatieteen laitos
puh. 029 539 4125, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Ilmakuormitus
Dosentti Tuija Ruoho-Airola, Ilmatieteen laitos
puh. 050 347 1773, etunimi.sukunimi@fmi.fi

Pintaveden laatu
Erikoistutkija Jussi Vuorenmaa, Suomen ympäristökeskus
puh. 0295 251 753, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Pohjaveden laatu
Geologi Tarja Hatakka, Geologian tutkimuskeskus
puh. 029 503 2186, etunimi.sukunimi@gtk.fi

Metsien tila
Vanhempi tutkija Liisa Ukonmaanaho, Metsäntutkimuslaitos
puh. 040 801 5115, etunimi.sukunimi@metla.fi

Eliöyhteisöt
Professori Lauri Arvola, Helsingin yliopisto, Lammin biologinen asema
puh. 050 357 3079, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Dosentti Martti Rask, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
puh. 0295 327 422, etunimi.sukunimi@rktl.fi

Valuma-aluemallinnus
Erikoistutkija Maria Holmberg, Suomen ympäristökeskus
puh. 0295 251 181, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Linkit

UNECE ICP Integrated Monitoring

UNECE ICP Forest

Suomen pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkosto (FinLTSER)

Maaliskuu suurimmassa osassa maata poikkeuksellisen lauha

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Maaliskuu oli koko maassa tavanomaista lauhempi. Näin lauha maaliskuu toistuu keskimäärin pari kertaa vuosisadassa.


Kuva: Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitoksen mukaan maaliskuun keskilämpötila vaihteli Ahvenanmaan ja lounaisrannikon runsaasta 2 asteesta Käsivarren Lapin vajaaseen -6 asteeseen. Poikkeama oli suurin maan keskiosassa, jossa oli runsaat neljä astetta tavanomaista lämpimämpää. Maan eteläosassa ja Lapissa poikkeama oli 3…4 astetta, pohjoisimmassa Lapissa vajaat kolme astetta.

Kuukausi oli poikkeuksellisen lauha kahdella ensimmäisellä viikolla ja jälleen viimeisellä viikolla, mutta kolmannella viikolla oli tavanomaista kylmempää. Kuukauden ylin lämpötila oli 13,5 astetta, ja se mitattiin Jomalassa Ahvenanmaalla. Kuukauden alin lämpötila, -34,3 astetta, mitattiin puolestaan Enontekiön Kilpisjärvellä 18. päivänä. Terminen kevät oli alkanut kuukauden loppuun mennessä maan eteläosassa ja paikoin maan keskiosassa.

Kuukauden sademäärä oli suurimmassa osassa maata 20 ja 40 millimetrin välillä. Runsaammin satoi ainoastaan Ahvenanmaalla ja Käsivarren Lapissa. Käsivarren Lapissa oli jopa poikkeuksellisen sateista. Sen sijaan paikoin maan itäosassa ja osassa Pohjois-Lappia jäätiin alle puoleen tavanomaisesta sademäärästä. Yksittäisistä havaintoasemista sateisinta oli Enontekiön Kilpisjärvellä, jossa satoi 192,8 mm, mikä on ylivoimaisesti suurin maaliskuun kokonaissademäärä, joka Suomessa on mitattu. Kilpisjärvellä mitattiin myös suurin maaliskuussa mitattu vuorokautinen sademäärä, kun 14. päivänä satoi peräti 42,5 mm. Myös vähäsateisin havaintoasema löytyy Enontekiöstä, kun Näkkälässä satoi vain 9,8 mm.

Lumitilanne erikoinen

Kuukauden päättyessä lumitilanne oli kahdessa mielessä ajankohtaan nähden erikoinen. Toisaalta lumeton alue ulottui aina Pohjois-Karjalasta Oulun tienoille ulottuvalle linjalle saakka, mikä on ajankohtaan nähden poikkeuksellista. Toisaalta taas Käsivarren Lapissa lunta oli poikkeuksellisen paljon.

Eniten lunta oli Kilpisjärvellä, jossa sitä oli 145 cm. Kuukauden suurin lumensyvyys 156 cm mitattiin siellä 25. päivänä. Suurempia lumensyvyyksiä on mitattu maaliskuussa ainoastaan vuonna 1997, ja silloin mitattiin Kilpisjärvellä maaliskuun lumensyvyysennätys 180 cm.

Lisätietoja:

Maaliskuun säätilastoista

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (4,01 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

IPCC:n uusin raportti: Ilmastonmuutos aiheuttaa riskejä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnille

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Kuva: SYKE.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n viidennen arviointiraportin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevä osa on hyväksytty IPCC:n kokouksessa Yokohamassa Japanissa. Raportin keskeinen sanoma on, että ilmastonmuutos aiheuttaa vakavia riskejä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnille kaikkialla maailmassa. Havaitut vaikutukset koskevat niin ihmisten terveyttä, maa- ja meriekosysteemejä, vesivaroja kuin ihmisten elinkeinoja napa-alueilta tropiikkiin, pieniltä saarilta mantereille. Eniten kärsivät köyhät maat, joiden sopeutumiskyky on heikko.

”Yrityksistä huolimatta kasvihuonekaasujen päästöt kasvavat maailmanlaajuisesti ja ilmasto tulee muuttumaan. Meidän tulee vahvistaa suomalaisen yhteiskunnan kykyä hallita ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ja sopeutua ilmastonmuutokseen”, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriöstä korostaa.

Suomen ympäristökeskuksen professori Tim Carter on yksi johtavista kirjoittajista nyt julkistettavassa raportissa. Hän toivoo, että päätöksentekijät ottavat tutkijoiden tuottaman tiedon vakavasti: ”Jos riittäviin päästövähennystoimiin ei ryhdytä, taustalla väijyy pelko siitä, että jotkut muutokset vievät meidät sellaisen kynnyksen yli, ettei kehitystä enää voi kääntää. Tällainen kynnys voisi olla esimerkiksi Grönlannin jäätiköiden peruuttamaton sulamiskehitys.”

Euroopassa jäätiköt kutistuvat ja ikirouta sulaa


Kuva: SYKE.

”Euroopassa ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin. Alppien ja muiden vuoristojen jäätiköt kutistuvat ja laajeneva osa ikiroudasta sulaa. Metsien kasvu kiihtyy pohjoisella havumetsävyöhykkeellä, myös Suomessa, ja metsien eliölajeista osa runsastuu, osa taantuu. Metsäpaloriski kasvaa Etelä-Euroopassa”, Tim Carter luettelee alueellisia vaikutuksia.

Suomessa ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat heikentää vesistöjen vedenlaatua, kun maa on sulana pitempiä aikoja syksyllä ja talvella. Vesiensuojelussa joudutaan sopeutumaan valunnan, eroosion ja ravinnekuormituksen lisääntymiseen. Tästä seuraa haasteita erityisesti maatalouden vesiensuojelulle. Eläinlajistossa Suomen ilmaston lämpeneminen näkyy jo esimerkiksi lintujen aikaistuneena kevätmuuttona ja myöhentyneenä syysmuuttona.

Ruuasta arvioidaan tulevan pulaa

Tulevaisuuden arvioidut viljelykasvien sadot eivät riitä ruokkimaan maailmaa vuonna 2050. ”Ilmasto on jo muuttunut ja muutokset ovat vaikuttaneet viljelykasvien satoihin. Havaitut vaikutukset ovat olleet paikallisia, ja silloin pääasiassa kielteisiä. Suurimmat vaikutukset ovat liittyneet sään ääri-ilmiöihin, kuten rankkasateisiin, kuumiin hellejaksoihin ja kuivuuteen.”

”Yleensä ottaen sadot ja ruoantuotanto henkeä kohti ovat kohentuneet viimeisten 40 vuoden aikana. Tähän on vaikuttanut viljelykulttuurin ja teknologian kehitys: paremmat lannoitteet, paremmat kasvilajikkeet ja tehokkaampi tuotanto. Ilmastonmuutos tuo mukanaan lisää äärioloja, kuivuutta, kuumuutta ja rankkasateita. Pohjoisille alueille lämpenevä ilmasto tuo aluksi myös hyötyjä mm. pitenevän kasvukauden mukana”, vanhempi tutkija Kaija Hakala maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta (MTT) kertoo.

Maailmanlaajuiset muutokset vakavia ja laaja-alaisia

Lämpeneminen, happamoituminen ja happikato muuttavat valtamerien elämää. Planktonin, kalojen ja selkärangattomien yhteisöt ovat siirtyneet pohjoisemmaksi veden lämpenemisen myötä. Pohjoisilla merialueilla merieliöiden monimuotoisuus ja kalojen biomassa ovat kasvaneet. Veden lämpeneminen on muuttanut suurten avomerellä elävien kalalajien esiintymisalueita. Meri- ja rannikkoekosysteemien muuttuessa niiden monimuotoisuus sekä niistä saatavat tuotteet ja palvelut heikkenevät. Rannikkoalueiden elinkeinot, erityisesti trooppisten ja arktisten alueiden kalastajayhteisöt, kärsivät.


Kuva: SYKE.

Merenpinnan nousu, rannikkotulvat ja hyökyaallot aiheuttavat hengenvaaraa ja loukkaantumisriskejä sekä haittaavat elinkeinoja alavilla ranta-alueilla ja pienissä saarivaltioissa. Näistä kärsivät varsinkin köyhät väestöryhmät. Tulvat aiheuttavat vakavia haittoja kaupunkiväestölle joillakin alueilla.

Maaseutuelinkeinot vaikeutuvat ja ansiotulot niistä alenevat juoma- ja keinokasteluveden riittämättömän saatavuuden ja maanviljelyn tuottavuuden heikkenemisen takia. Nämä ongelmat ovat erityisen vakavia kuivien alueiden pääomaköyhille maanviljelijöille.

Sään ääri-ilmiöt hankaloittavat yhteiskunnan tärkeitä peruspalveluja, kuten veden ja sähkön saantia, terveys- ja pelastuspalveluja. Kuolleisuus, sairastavuus sekä muut haitat lisääntyvät hellejaksojen aikana varsinkin kaupunkien haavoittuvissa väestöryhmissä sekä ulkona työskentelevien keskuudessa.

Sopeutumista tarvitaan hillinnän rinnalla

Valtiot eri puolilla maailmaa ovat alkaneet kehittää sopeutumissuunnitelmia ja – strategioita. Suomi on ollut tässä edelläkävijä ja Suomen uudistetusta sopeutumisstrategiasta kerätään tällä hetkellä laajasti lausuntoja. Euroopassa on EU:n sopeutumisstrategian myötä sisällytetty sopeutumisen suunnittelua mm. rannikkoalueiden ja vesistöjen käyttöön ja hoitoon sekä luonnonkatastrofien riskienhallintaan.

”Sopeudumme tällä hetkellä lähinnä menneisiin tapahtumiin kun meidän pitäisi jo valmistautua tulevaisuuden uhkiin. On kuitenkin hyvä, että hallitukset, yritykset ja yhteisöt hankkivat kokemusta sopeutumisesta ja tämän kokemuksen avulla voimme auttaa yhteiskuntia sopeutumaan muutoksiin entistäkin paremmin ja kunnianhimoisemmin”, IPCC työryhmän II varapuheenjohtaja Chris Field sanoo.

IPCC kokoaa tietoa päätöksenteon tueksi

IPCC:n viides arviointiraportti koostuu nyt julkistetun raportin ohella ilmaston tilaa käsittelevästä raportista, joka julkistettiin viime syyskuussa Tukholmassa, sekä ilmastonmuutoksen hillintää käsittelevästä raportista, joka viimeistellään Berliinissä 7.-11.4. Kaikkien osaraporttien yhteenveto valmistuu syksyllä 2014.

IPCC on hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change), jonka ovat kutsuneet koolle Maailman ilmatieteen järjestö WMO ja YK:n ympäristöohjelma UNEP. Paneelin tavoitteena on tukea ilmastopoliittista päätöksentekoa. Sen tehtäviin kuuluu mm. arvioida ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia koskevaa tieteellistä tietämystä sekä erilaisia muutoksia rajoittavia toimenpiteitä. Raportin tekoon osallistui vuosina 2010–2013 noin 831 kirjoittajaa, joista viisi oli Suomesta.

Lisätietoja:

Professori Mikael Hildén, Suomen ympäristökeskus (SYKE) p. 0295 251 173
Tutkimusprofessori Tim Carter (englanniksi), SYKE p. 0295 251 094
Vanhempi tutkija Kaija Hakala, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) p. 0295 317 169
Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio maa- ja metsätalousministeriö p. 0295 162 184

Keskustelu Twitterissä: #ilmastoraportti

Suomen IPCC-kokousedustajat Yokohaman kokouksessa:

Ylitarkastaja Pirkko Heikinheimo, ympäristöministeriö p. 0295 250 078
Erikoissuunnittelija Jaana Kaipainen, maa- ja metsätalousministeriö p. 0295 162 270

Vapaasti hyödynnettävää suomenkielistä infografiikkaa raportin tuloksista:
www.ilmasto-opas.fi/ipcc

Laaja suomalaistutkimus ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomessa:
VACCIA

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC:
http://www.ipcc.ch/
Facebook https://www.facebook.com/IPCCNews
Twitter https://twitter.com/ipcc_ch

Ilmastonmuutosennusteet alkavat toteutua pohjoisilla linnuilla

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Ruokaileva taviokuurna. Kuva Jorma Tenovuo.

Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon tuoreen tutkimuksen mukaan pohjoisten lintulajien levinneisyysalue on supistunut keskimäärin 27 prosenttia 1970–1980-luvuilta vuosiin 2006–2010 verrattuna. Havaittu levinneisyysmuutos on ilmastonmuutosennusteiden mukainen, sillä aiempien tutkimusten mukaan pohjoisten lintulajien levinneisyysalueen on ennustettu pienenevän 74–84 prosenttia vuoteen 2080 mennessä.

Pohjoiset lajit ovat vaarassa hävitä ilmaston lämpenemisen vuoksi, koska Jäämeri estää lajien siirtymisen pohjoisemmaksi. Pohjoisten metsien linnut, kuten taviokuurna, ja soiden lajit, kuten jänkäkurppa, ovat vaarassa hävitä, sillä niillä ei ole pesiviä populaatioita Jäämeren arktisilla saarilla. Metsänrajan nousu puolestaan uhkaa tunturikankaiden lajeja, kuten kiirunaa ja keräkurmitsaa. Linnustollisesti poikkeuksellisen monipuolisten palsa- ja aapasoiden kuivuminen taas uhkaa soiden lajistoa, erityisesti punakuiria ja jänkäsirriäistä.

Aiemmin julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin 27 metsien, soiden ja tuntureiden lintulajien kannankehityksen muutoksia. Tutkimuksen perusteella näille lintulajeille ilmastollisesti suotuisa levinneisyysalue pieneni keskimäärin 74 prosenttia lievemmän ilmastoennusteen ja 84 prosenttia voimakkaamman ennusteen perusteella vuoteen 2080 mennessä.

Lintuseurannat todentavat jo tapahtuneet muutokset

Suomen lintuatlaskartoituksen tuloksia 1970–1980 -luvuilta verrattiin vuosien 2006–2010 seurantatuloksiin. Vertailussa kävi ilmi, että muutos on ollut nopea: vuosiin 2006–2010 pohjoisten lintulajien levinneisyys on supistunut keskimäärin 27 prosenttia. Yksittäisten lajien välillä on kuitenkin suuria eroja, sillä 21 lajilla levinneisyysalue supistui tai siirtyi pohjoisemmaksi ja viidellä lajilla ei todettu merkitseviä muutoksia levinneisyysalueessa tai levinneisyysalue siirtyi etelämmäksi. Yhdellä lajilla, tilhellä, levinneisyysalue laajentui vastoin ennusteita, mikä saattaa liittyä tilhen suosimien pihlajanmarjojen satojen runsastumiseen.

Tulokset osoittavat, että havaitut levinneisyysmuutokset ovat keskimäärin samansuuntaisia kuin ennustetut lajien levinneisyyden muutokset, jotka perustuvat kansainvälisiin ilmastonmuutosskenaarioihin. ”Yksittäisten lajien välillä on kuitenkin vaihtelua vasteessa ilmastonmuutokseen, sillä eri lajien ja niiden ympäristön väliset vuorovaikutussuhteet myös muuttuvat ilmaston muuttuessa”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.

Julkaisu: Virkkala, R., Heikkinen, R.K., Lehikoinen, A., Valkama, J. 2014: Matching trends between recent distributional changes of northern-boreal birds and species-climate model predictions. – Biological Conservation 172:124-127.

Aiempi julkaisu: Virkkala, R., Heikkinen, R. K., Leikola, L. & Luoto, M. 2008: Projected large-scale range reductions of northern-boreal land bird species due to climate change. – Biological Conservation 141: 1343-1353

Lisätietoja:

Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0400 148 668, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Intendentti Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus, puh. 050 318 2340, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Tulevaisuudessa Suomen luonnonsuojeluverkko riittämätön metsien lintulajistolle

Jorma Tenovuon lintukuvia (kuvien käytöstä on sovittava kuvaajan kanssa)

Kansliapäällikkö Arto Räty vuoden sää-, ilmasto- ja merivaikuttaja

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Arto Rädyn toiminta huomioitiin Maailman ilmatieteen päivän kunniaksi järjestyssä juhlaseminaarissa.


Kuva: Veikko Somerpuro, Ilmatieteen laitos.

Ilmatieteen laitos on myöntänyt vuoden 2014 sää-, ilmasto- ja merivaikuttajan tunnustuksen puolustusministeriön kansliapäällikölle ja Turvallisuuskomitean puheenjohtajalle, kenraaliluutnantti Arto Rädylle. – Ilmastonmuutoksen edetessä arktiseen alueeseen kohdistuu yhä suurempi taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen huomio. Arto Rädyn johdolla puolustusministeriössä on seurattu tiiviisti arktisen alueen kehitystä ja he ovat antaneet tärkeän panoksensa Suomessa käytävään arktista aluetta koskevaan keskusteluun, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas kertoi valintaperusteista. – Arto Räty on myös edistänyt merkittävästi sää-, meri- ja ilmastotietojen ja –palveluiden hyödyntämistä puolustusvoimissa.

– Olen hyvin ilahtunut ja kiitollinen saamastani tunnustuksesta, joka kertoo mielestäni ennen kaikkea Ilmatieteen laitoksen, puolustushallinnon sekä kaikkien suomalaisten turvallisuustoimijoiden saumattomasta yhteistyöstä, Arto Räty sanoi kiitospuheessaan. – Puolustushallinnon toiminta perustuu 24/7-valmiuteen ja toimintakykyyn. Kumppanuus Ilmatieteen laitoksen kanssa on meille erittäin tärkeää ja se kertoo Ilmatieteen laitoksen merkittävästä roolista turvallisuusviranomaisena. Yhteiskunnan muuttuessa yhä sääherkemmäksi myös tarve uusille, yhä kehittyneemmille sääpalveluille kasvaa.

Arto Räty toi puheessaan esiin myös ilmastonmuutoksen ja arktisen alueen kehityksen. – Ilmastonmuutos ei ole enää ainoastaan ympäristökysymys, vaan sillä on selkeä yhteys maailmanlaajuisiin kriiseihin ja tapahtumiin. Kun ilmastonmuutoksen vaikutukset nivoutuvat muihin ympäristöongelmiin kuten saasteisiin tai kuivuuteen, riski konflikteihin kasvaa. Kansainvälisen yhteisön täytyy tehdä tiivistä yhteistyötä näiden ongelmien ratkaisemiseksi, Räty sanoi.

Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti arktisella alueella, jossa arktisen merijään väheneminen todennäköisesti lisää meriliikennettä ja luonnonvarojen hyödyntämistä. – Seuraavien vuosikymmenten aikana Arktiselle alueelle tarvitaan suuria investointeja ja yhteistyötä, jotta siellä voidaan toimia turvallisesti, Räty huomauttaa. – Suomella on ainutlaatuista osaamista, jota voidaan hyödyntää arktisen alueen toiminnan kehittämisessä kestävällä tavalla.

Ilmatieteen laitos myönsi vuoden sää-, ilmasto- ja merivaikuttajan tunnustuksen ensimmäisen kerran vuonna 2013 eli 175. juhlavuotenaan. Tunnustuksen tarkoituksena on korostaa säävaikutusten, ilmastonmuutoksen ja merten merkitystä yhteiskunnassa ja kunnioittaa näiden teemojen eteen aktiivisesti toimineiden työtä. Ilmastonmuutoksen, lisääntyvien sään ääri-ilmiöiden ja kasvavan yhteiskunnan sääherkkyyden edessä tarvitaan sekä kansainvälisesti että kansallisesti aktiivisia toimijoita ja eri toimialojen välistä yhteistyötä. Ensimmäisen sää-, meri- ja ilmastovaikuttajan tunnustuksen sai presidentti Tarja Halonen.

Lisätietoja:

Pääjohtaja Petteri Taalas, petteri.taalas@fmi.fi

Kestäväksi määritelty metsäenergia ei täytä EU:n päästövaatimusta

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Kuva: Anna Repo, SYKE.

Metsien hakkuutähteistä tuotettu energia voi vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä merkittävästi Euroopan eri maissa. Päästövähennykset jäävät kuitenkin pienemmiksi kuin EU:n uusiutuvalle energialle kaavailema 60 %:n raja. Tällä epäsuhdalla voi olla merkittäviä vaikutuksia ilmastopolitiikkaan.

EU on määrittelemässä omia erityisiä kasvihuonekaasupäästöihin perustuvia kestävyyskriteereitään kiinteille biopolttoaineille. Näiden kriteereiden on ennakoitu edellyttävän 60 %:n päästövähennystä vaihtoehtoiseen fossiiliseen polttoaineeseen verrattuna.

Uudessa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka suuriin päästövähennyksiin metsien hakkuutähteistä tuotetulla energialla voidaan päästä, jos tähteitä käytetään aiemmin metsätalouden kannalta kestäväksi arvioitu määrä Euroopan eri maissa. Näissä metsätalouden kestävyysarvioissa huomioitiin erilaisia ympäristöön, teknologioihin ja yhteiskuntaan liittyviä näkökulmia.

Tutkimuksen mukaan useimmissa Euroopan maissa hakkuutähde-energiaa on käytettävä 60–80 vuotta ennen kuin saavutetaan EU:n kaavailema 60 %:n päästövähennysraja. Päästövähennysten viive johtuu metsien hiilinielun heikkenemisestä hakkuutähteiden korjuun seurauksena (epäsuorat maankäyttöön liittyvät päästöt). Viiveestä huolimatta hakkuutähteillä voidaan saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä jo aiemmin. Esimerkiksi vuoteen 2035 mennessä päästöt vähenevät 25-50 %, jos tähteet käytetään lämmöntuotantoon. Sähköntuotannossa päästöt vähenevät 0-30 %. Saavutettavat päästövähennykset vaihtelevat maasta toiseen.

Erolla päästövähennysten ja EU:n kaavaileman rajan välillä voi olla merkittäviä seurauksia. Se voi vähentää kiinnostusta metsien hakkuutähteiden käyttöä kohtaan, vaikka tähteet ovat tärkeä uusiutuvan energian lähde monissa Euroopan maissa. Ero voi houkutella kehittämään vääristäviä laskentasääntöjä metsien hakkuutähteistä tuotetun energian päästöille. Puutteelliset laskentasäännöt johtaisivat harhaan ja aidosti vähäpäätöisiä ja ilmastoystävällisiä hakkuutähteisiin perustuvia energiantuotantotapoja voisi jäädä kehittämättä.

Tutkimusartikkeli

Repo, A., Böttcher, H., Kindermann, G. & Liski, J. Sustainability of forest bioenergy in Europe: land-use-related carbon dioxide emissions of forest harvest residues. Global Change Biology Bioenergy (Early View). DOI: 10.1111/gcbb.12179.

Lisätietoja:

Anna Repo, tutkija, p. 0295 251 555
Jari Liski, tutkimusprofessori, p. 040 748 5088

SYKE varoittaa: Järvijäät erittäin heikkoja maan etelä- ja keskiosassa

[Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tiedote:]


Kuva: Eija Putkuri, SYKE.

SYKE varoittaa maan etelä- ja keskiosassa ajankohtaan nähden erittäin ohuista jäistä. Jäällä ei kannata enää liikkua etenkään ajoneuvoilla. Paikoin jäät ovat ennätyksellisen ohuita maaliskuun loppupuolelle. Viime päivien kylmät sääjaksot eivät enää ole vahvistaneet jäitä, mutta ovat hidastaneet hieman ohenemista. Keväällä monikymmensenttinen jää voi kuitenkin pettää alla puikkoonnuttuaan auringonsäteilyn vaikutuksesta.

Maan etelä- ja keskiosassa järvijäät alkoivat heikentyä tänä talvena selvästi tavallista aiemmin, jo helmikuun loppupuolella. Viimeisen 10 päivän aikana jäät ovat ohentuneet maan etelä- ja keskiosassa muutamilla senteillä. Jäänpaksuus oli 20.3. mittauksissa maan eteläosassa pääosin 15−25 cm eli vain puolet keskimääräisestä. Maan keskiosassa jäät vaihtelivat 20 ja 40 cm välillä.

Maan pohjoisosassa järvijäät ovat vielä kestäviä ja monin paikoin ne ovat vielä paksuuntuneet. Lapin järvissä jäätä on pääosin 50−65 cm, Kilpisjärvellä jopa 89 cm. Lapissa lukemat ovat keskiarvon tuntumassa tai hieman sitä pienempiä.

Jäiden haurastuminen kiihtyy keväällä erityisesti sen jälkeen kun jäällä ei ole enää lunta ja auringonsäteily pääsee pureutumaan jäähän. Keväällä monikymmensenttinen jää voi pettää alla, jos jääkiteiden rajapinnat ovat sulaneet eli jää on puikkoontunut. Jos aamun pakkasilla jää tuntuu kestävälle, voi se kuitenkin pettää iltapäivällä auringon lämmittäessä.

Seuraa vesitilannetta

• Vesitilanne ja ennusteet > www.ymparisto.fi/vesitilanne

Lisätietoja:

Hydrologi Johanna Korhonen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 302, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Hydrologi Heidi Sjöblom, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 650, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Viestintäasiantuntija Katri Haatainen, Suomen ympäristökeskus, puh. 0295 251 135, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: