Skeptical Science -suomennos: Tieteellinen opas ilmastoskeptismiin

“Tieteellinen skeptisyys on hyvä asia. Skeptisyys itse asiassa kuuluu tieteen luonteeseen. Aito skeptisyys merkitsee kaiken todistusaineiston huomioonottamista ennen lopullisen johtopäätöksen tekemistä. ‘Ilmastoskeptismiä’ lähemmin tarkastellessamme huomaamme kuitenkin, että todisteita käytetään valikoiden halutun johtopäätöksen perustelemiseksi. Muut todisteet hylätään. Tämä ei ole skeptisyyttä, vaan tieteen ja faktojen ylenkatsomista.

Tässä oppaassa tarkastellaan todisteita ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta, sekä sitä, miten ilmastoskeptikoiden väittämät voivat johtaa harhaan esittämällä vain valikoituja todisteita ottamatta kokonaisuutta huomioon.”

Lataa opas tästä.


(Alkuperäinen teksti: John CookSkeptical Science)

Väitteitä metaanista

Maaseudun Tulevaisuus julkaisi äskettäin Eelis Pulkkisen mielipidekirjoituksen, jossa esitettiin väitteitä metaaniin liittyen. Kirjoituksessa on valitettavasti asiavirheitä. Selvittelemme tässä joitakin niistä.

”Metaani hajoaa UV-säteilyn vaikutuksesta, ja sen elinikä ilmakehässä on vain noin kymmenen vuotta. Silti sen ilmakehää lämmittävä vaikutus on joidenkin mukaan 25 kertaa suurempi kuin hiilidioksidilla.”

Tässä sitä ei suoranaisesti väitetä, mutta näyttää siltä, että Pulkkinen vihjaisi, ettei metaanilla ehkä olisikaan niin voimakas lämmitysvaikutus kuin yleisesti väitetään, koska se on vain kymmenen vuotta ilmakehässä. Metaanin voimakkuutta kasvihuonekaasuna ja ilmaston lämmittäjänä voidaan ilmaista monella tavalla. Kasvihuonekaasuna metaani on periaatteessa voimakkaampi kuin hiilidioksidi, koska metaanin molekyyli on monimutkaisempi kuin hiilidioksidin molekyyli. Tällaiset asiat tunnetaan hyvin, sillä niitä kyetään mittaamaan laboratorioissa (ja on myös mitattu). Toisaalta metaanin pitoisuus ilmakehässä on tällä hetkellä niin pieni, että hiilidioksidin kasvihuonevaikutus on siksi tällä hetkellä kokonaisuudessaan voimakkaampi.

Metaanin ja muiden kasvihuonekaasujen lämmityspotentiaalin (global warming potential) määritteleminen tapahtuu kuitenkin eri tavalla. Lämmityspotentiaalin määrityksessä otetaan huomioon se, että kuinka kauan kyseinen kaasu pysyy ilmakehässä. Lisäksi lämmityspotentiaali määritetään tietyn mittaiselle ajalle (esimerkiksi 20, 50 tai 100 vuodelle). Tämän takia ilmakehästä nopeasti poistuvilla kaasuilla on voimakas lämmityspotentiaali lyhyen ajan lämmityspotentiaalin määrityksissä, mutta pienempi lämmityspotentiaali pitemmälle ajalle. Pulkkisen esittämä lukuarvo 25 pätee metaanille, kun lämmityspotentiaali määritetään 100 vuoden ajalle. Metaanin lämmityspotentiaali on 72, jos se määritetään 20 vuoden ajalle. Pulkkisen maininta metaanin lyhyestä ajasta ilmakehässä on siis periaatteessa merkityksetön, koska se otetaan huomioon jo lämmityspotentiaalin määrityksessä. On kuitenkin syytä tiedostaa, että metaanin ilmakehässäpysymisajan määrittelyyn sisältyy epävarmoja tekijöitä, mikä aiheuttaa epävarmuutta myös lämmityspotentiaalin määritykseen.

”Ilmakehän metaanipitoisuus nousi poikkeuksellisen paljon vuonna 2007.”

Tämä väite on periaatteessa oikein, mutta tarkastelemme kuitenkin tilannetta, jottei kenellekään tule sellaista käsitystä, että vuoden 2007 metaanipitoisuuden nousu olisi ollut peräti ennätyksellinen. Ilmakehän metaanipitoisuuden mittauksia löytyy CDIAC-sivustosta. Otetaanpa sieltä esimerkiksi AGAGE-projektin data. Sieltä löytyy kuukausittaisia keskiarvoja viideltä mittausasemalta (Cape Grim – Tasmania, Mace Head – Irlanti, Ragged Point – Barbados, Cape Matatula – Samoa ja Trinidad Head – Kalifornia) ja vuosilta 1993 – 2010. Asemien kuukausikeskiarvot näyttävät tältä:

Liukuva yhden vuoden keskiarvo näyttää tältä:

Tässä huomataan sellainen mielenkiintoinen asia, että pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsevilla Mace Headin ja Kalifornian mittausasemilla metaanipitoisuus on ollut melkein sama ja näistä viidestä asemasta korkein. Eteläisen pallonpuoliskon mittausasemien (Samoa ja Cape Grim) metaanipitoisuudet ovat taas olleet alhaisimmat. Näiden keskellä on lähellä päiväntasaajaa sijaitseva Barbados. Metaanipitoisuus näyttääkin lisääntyvän etelästä pohjoiseen (mikä johtunee siitä, että pohjoisella pallonpuoliskolla tapahtuu enemmän metaanipäästöjä).

Jotta ei kuitenkaan harhauduttaisi varsinaisesta asiasta liikaa, tässä liukuva vuotuinen muutos (kyseisen vuoden keskiarvosta vähennetään edellisen vuoden keskiarvo) kyseisillä mittausasemilla:

Huomaamme, että korkein piikki on 1998 kohdalla. Vuonna 2007 muutos oli myös melko voimakas – toiseksi suurin tällä aikavälillä, eli voidaan sanoa vuoden 2007 metaanipitoisuuden nousun olleen melko poikkeuksellinen ainakin tällä lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna. Myös vuonna 2003 metaanipitoisuus nousi melko paljon. Vuosi 2007 oli metaanin kannalta kuitenkin vielä merkittävämpi siinä, että silloin noin kymmenen vuotta kestäneen tasaisen vaiheen jälkeen ilmakehän metaanipitoisuus lähti taas nousuun. Tämä nähdään myös yllä esitetyissä kuvaajissa. Erityisesti eteläisen pallonpuoliskon mittausasemilla tasainen vaihe on merkittävän tasainen.

”Metaanipitoisuuden määritys ilmakehässä ennen esiteollista aikaa ei ole ollut mahdollista, koska sitä ei silloin tarkkaan tunnettu.

Tästä syystä metaanipitoisuuden kaksinkertaistuminen noin 200 vuoden aikana on lähinnä tuulesta temmattu väite.”

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Metaanipitoisuuden määritys ennen esiteollista aikaa on mahdollista jääkairanäytteistä ja tämä määritys on myös tehty. Yllämainitulta sivustolta löytyy myös jääkairanäytteistä mitattuja metaanipitoisuuksia. Tässä niistä kooste:

Kuvassa on esitetty jääkairanäytteiden metaanipitoisuudet vuodesta 1000 lähtien Grönlannista (Greenland) ja Etelämantereelta. Vertailun vuoksi on esitetty metaanipitoisuuden mittaukset kahdelta mittausasemalta (Cape Grim ja Etelämanner). Esiteollisella ajalla metaanipitoisuus näyttää olleen noin 700 tilavuuden miljardisosaa ja siitä se on noussut yli 1600 miljardisosaan. Näin on siis mittauksien avulla nähty metaanipitoisuuden nousseen esiteollisesta ajasta yli kaksinkertaiseksi (noin 2,3-kertaiseksi) ja Pulkkisen oma väite tuulesta temmatusta väitteestä näyttäisi olevan tuulesta temmattu.

Pulkkinen puuttuu vielä lämpötilakehitykseen:

”Lähellä maanpintaa olevan ilman lämpötiloja on mitattu Helsingissä ajalla 1829–2011 ja Sodankylässä välillä 1895–2011. Mittauksen alku sijoittuu Pienenjääkauden lopulle, ja siitä on loivasti nouseva keskilämpötilojen trendi nykypäivään. Mitään lämpötilan äkillistä kohoamista ei ole havaittavissa.”

Heikki Nevanlinna on täällä Ilmastotiedossa julkaistussa kirjoituksessa osoittanut, että ainakin Helsingissä näkyy lämpötilan äkillinen nousu, joka alkaa vuoden 1980 tienoilla. Sodankylässäkin lämpeneminen näkyy ainakin CO2-raportin ja Kaj Luukon mukaan.

Pulkkinen esittää paljon muitakin korjaamista vaativia väitteitä, mutta niihin emme puutu tässä sen tarkemmin. Viittaamme kuitenkin aiempaan kirjoitukseemme aiheesta lisätiedon lähteenä.

“Mitä CRU-sähköpostit meille kertovat?”

(Alkuperäinen teksti: John CookSkeptical Science)

Skeptinen argumentti…

“Climategate” – CRU-sähköpostit viittaavat salaliittoon

Hakkerit ovat murtautuneet East Anglian yliopiston ilmaston tutkimusyksikön (Climatic Research Unit, CRU) tietokantaan ja laittaneet varastamansa tiedostot Internetiin. Nämä 1079 sähköpostia ja 72 dokumenttia näyttävät antavan todisteita skandaalista, johon liittyy ihmisen aiheuttaman lämpenemisen teoriaa kannattavia tiedemiehiä. Sähköposteissa näkyy todisteita salaliittojen muodostamisesta, lämpenemisdatan liioittelusta, mahdollisesti kiusallisten tietojen laittomasta hävittämisestä, järjestelmällisestä tietojen julkistamisen vastustamisesta, datan manipuloinnista, julkisuudessa itse esitettyjen väitteiden heikkouksien myöntämisestä yksityisesti ja paljon muuta. (Andrew Bolt, Herald Sun)

Mitä tiede sanoo…

Vaikka osaa esitetystä yksityisestä kirjeenvaihdosta ei voida kehua, eniten “vihjailevien” sähköpostien asiantunteva arviointi paljastaa teknisiä keskusteluja vertaisarvioidun kirjallisuuden hyvin tuntemista tekniikoista. Kun keskitytään muutamaan vihjailevaan sähköpostiin, se vain kääntää huomion pois ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen osoittavasta laajasta havaintomateriaalista.

Lue koko teksti >>>

“Grönlanti oli vihreä”

(Alkuperäinen teksti: John CookSkeptical Science)

Skeptinen argumentti…

“Vuoden 2003 tutkimukseen osallistunut Sallie Baliunas viittaa keskiaikaisiin viikinkitaruihin esimerkkinä poikkeuksellisesta lämpenemisestä noin 1003 jkr. “Viikingit perustivat siirtokuntia Grönlantiin toisen vuosituhannen alussa, mutta ne katosivat useita satoja vuosia myöhemmin kun ilmasto jälleen viileni,” hän toteaa.” (William Cromie)

Mitä tiede sanoo…

Grönlannin jäätikkö on vähintään 400.000 vuotta vanha. Grönlanti on saattanut olla paikoitellen nykyistä ”vihreämpi”, mutta se ei johtunut maailmanlaajuisesta ilmiöstä.

Lue koko teksti >>>

“1934 on mittaushistorian lämpimin vuosi”

(Alkuperäinen teksti: John CookSkeptical Science)

Skeptinen argumentti…

“Elokuussa 2007 Steve McIntyre huomasi outoja epäjatkuvuuksia Yhdysvaltain lämpötilatilastoissa vuoden 2000 tammikuun paikkeilla. McIntyre ilmoitti havainnosta NASA:lle joka myönsi ongelman virheeksi, mikä korjattaisiin seuraavien tietojen päivittämisen yhteydessä. Lämpimin vuosi tilastojen mukaan Yhdysvalloissa on nyt 1934. Vuosi 1998 (tiedotusvälineiden pitkään toitottama ennätysvuosi) siirtyy toiselle sijalle.” (Daily Tech).

Mitä tiede sanoo…

1934 on tilastojen mukaan lämpimin vuosi USA:ssa, joka kattaa ainoastaan 2 % maapallon pinta-alasta. NASA:n tilastoissa lämpimin vuosi maailmanlaajuisesti on 2005.

Lue koko teksti >>>

Vuosi Climategaten jälkeen

Blogissa SkepticalScience Stephan Lewandowsky kertaa lyhyesti tapahtumat vuosi sitten alkaneen Climategate-kohun jälkeen:

Muistatteko “Climategaten”, tasan vuosi sitten varastetun tutkijoiden yksityisen kirjeenvaihdon, jonka jotkut kolumnistit ennakoivat (suunnilleen 132. kerran) olevan “viimeinen naula ilmastonmuutoksen arkkuun”? Muistatteko IPCC:n “virheet”, jotka olivat mediassa vähän myöhemmin? “Amatsongate”, “Himalajagate”, ja niin edelleen? Mitä “climategatelle” tapahtui? Tapahtui seuraavaa:

Lue koko teksti >>>

Vähemmällä huomiolle ovat jääneet ne yhteensä kuusi tutkimusta, joissa ilmastotutkijoita kohtaan esitetyt väärinkäytössyytteet on selvitetty ja todettu aiheettomiksi. John Cook kirjoittaa tästä toisessa artikkelissa:

Climategate-polemiikki on yritys siirtää huomio pois tieteestä. Tämä on yleinen taktiikka, kun pyrkimyksenä on kieltää tieteellinen yksimielisyys ja saada se näyttämään salaliitolta. Merkkejä mistään salaliitosta ei kuitenkaan ole. Sähköposteihin liittyvien tutkijoiden toimia on tutkittu useissa riippumattomissa selvityksissä. Kaikki ovat todenneet tutkijat syyttömiksi väärinkäytöksiin:

Tekstistä löytyy linkit Climategate-raportteihin sekä lyhyet yhteenvedon suomeksi.

Lue koko teksti >>>

NODC – päivitys merien lämpösisältöön

Hiljattain kirjoitimme NODC:n merien lämpösisällön datasta. Mainitsimme pari ongelmallista seikkaa, jotkä näyttivät osoittavan, että NODC:n dataan perustuvat väitteet merien viilenemisestä vuoden 2003 (tai 2004) jälkeen ovat perusteettomia. Jäimme odottamaan datan päivityksiä ennen mahdollisia kannanottoja vuoden 2003 jälkeiseen tilanteeseen.


NODC:n merien lämpösisällön päivityksen vaikutus edelliseen versioon verrattuna.

Nyt NODC on julkaissut päivityksen dataansa. Tuloksena oleva tilanne 2000-luvun alkuvuosien jälkeen ei näytä viilenemistä, ellei haluta käyttää kirsikanpoimintamenetelmää ja keskittyä kolmen kuukauden keskiarvoihin alkaen noin vuoden 2004 tienoilla olevasta korkeasta piikistä.

Korjaukset on kuvattu täällä. Korjauksien vaikutukset edelliseen versioon verrattuna on myös esitetty (katso erityisesti PDF-tiedoston sivu 10). Huomattavia eroja on 2000-luvulla, mutta myös lämmin vaihe vuosien 1975 ja 1985 välillä näyttää tasoittuneen hieman. Yleisesti näyttää siltä, että viime vuosikymmenien aikainen lämpeneminen etenee tässä versiossa tasaisemmin kuin aikaisemmassa versiossa.

Sivulla 11 nähdään, kuinka erot aiheutuvat suurimmaksi osaksi eteläisellä pallonpuoliskolla. Sivu 13 esittää, että eteläisen pallonpuoliskon lämpötilaprofiileja on lisätty runsaasti juuri vuosien 2003 ja 2004 välillä. Silloin lisättiin melkein 4000 lämpötilaprofiilia ja käytännöllisesti katsoen kaikki niistä olivat Argo-poijuja. Sivu 14 esittää datan lisäykset edelliseen versioon verrattuna.

Korjauksissa on kolme pääteemaa:

1. Datan lisäykset ja muutokset laadunvalvontaan – tämä sisältää Argon ongelmat.
2. Perusklimatologian muutokset.
3. XBT-vääristymien korjaukset.

Kirjoittaja ei tunne toista kohtaa tarpeeksi hyvin kommentoidakseen sitä. XBT-vääristymistä on julkaistu uusia tutkimusartikkeleita jatkuvana virtana – juuri tällä viikolla julkaistiin Good (2010). Goodin tiivistelmää lukiessa jää sellainen vaikutelma, että XBT-vääristymiin liittyen on vielä paljon työtä tehtävänä.

Kohta 1 on se, josta kirjoitimme aiemmin. NODC sanoo, että kohtaan 1 kuuluu sekä NODC:n omia korjauksia että alkuperäisten toimittajien korjauksia (mukaan lukien Argo). Argosta he sanovat:

Argo-yhteisössä on tehty huomattavaa laadunvalvontaa lämpötilaprofiilipoijuille liittyen pääasiassa paineen poikkeamiin.

Sivulla 15 esitetään Argo- ja XBT-muutokset edellisen dataversion jälkeen. Lämpötilaprofiilimuutoksia on melko paljon. Korjausten esittely päätetään kysymyksellä:

Liittyvätkö laadunvalvonnan eroavaisuudet Argon viivästetyn moodin laadunvalvontaan, NODC:ssä tapahtuvaan datan käsittelyyn vai molempiin?

Yksi ihmetyksen aihe tässä vaiheessa on se, onko kaikki Argon korjaukset nyt tehty? Viimeksi tarkistimme tilanteen Argon verkkosivuilta, missä sanottiin korjauksien valmistuvan vuoden 2010 loppuun mennessä. Onko siis Argon verkkosivuilla nyt uutta tietoa aiheesta? Ei ole. Näyttää siltä, että Argo ei ole vielä tiedottanut tilanteensa muutoksesta tai kaikki korjaukset eivät ole vielä valmiina. Näyttää siis siltä, huomioiden että uusia XBT-korjauksiakin tulee vielä koko ajan, että meidän täytyy vielä odotella hiukan lisää – tilanne ei ole vielä selvä.

“Pluto lämpenee”

(Alkuperäinen teksti: John CookSkeptical Science)

Skeptinen argumentti…

“Joidenkin mielestä planeettamme kärsii kuumeesta. Nyt tutkijat kertovat meille, että Mars on myös kokemassa omaa ilmaston lämpenemistään: Marsin lämpenemistä. Näyttää siltä, että tutkijat ovat huomanneet viime aikoina aika monen aurinkokuntamme planeetan lämmenneen hiukan Pluto mukaan lukien. Minä ihmettelen mikä on näille AURINKOkuntamme planeetoille, kääpiöplaneetoille ja kuille yhteistä. Hmmmm. AURINKOkunta. Hmmmm. Aurinko? Ihmettelenpä vaan.”
(lähde: Fred Thompson)

Mitä tiede sanoo…

Pluton ilmastonmuutos viimeisen 14 vuoden aikana on todennäköisesti vuodenaikoihin liittyvä tapahtuma. Pluto kokee vuodenaikavaihteluita, koska sillä on elliptinen kiertorata (jonka Pluto kiertää 250 Maan vuodessa). Pluton lämpeneminen ei voi aiheutua Auringon vaihteluista, koska Auringon säteilyssä ei ole ollut oikeastaan ollenkaan pitkän ajan trendiä viimeisen 50 vuoden aikana ja lisäksi auringonvalo on Plutossa 900 kertaa heikompaa kuin maapallolla.

Lue koko teksti >>>

NODC – merien lämpösisältö

Jo joidenkin vuosien ajan on esitetty väitteitä, että maailman meret ovat viilenneet vuoden 2003 jälkeen. Asiaan liittyen on löydetty joitakin virheitä mittauslaitteistoissa. On osoitettu, että nämä virheet aiheuttivat alunperin näennäisen viilenemisen, joten viimeisimmät tieteelliset tutkimukset eivät näyttäisi tukevan väitteitä viilenemisestä viimeisten vuosien aikana. Laajalti käytössä olevaa Argo-verkostoa korjataan parhaillaan ja tilanteen pitäisi selkiytyä lähitulevaisuudessa. Väitteet viilenemisestä kuitenkin jatkuvat edelleen. Tässä luodaan lyhyt katsaus asiaan.


Argo-verkoston mittauspoiju. Kuva: NASA/Japanin rannikkovartiosto.

Viileneminen katosi

Tämä on nykyään jo melko tunnettu tarina, joten tässä se käydään läpi vain lyhyesti. Vuonna 2006 Lyman ja muut raportoivat löytäneensä viilenemistä maailman meristä vuoden 2003 jälkeen. Tämä aiheutti ilmastonmuutoksen epäilijöiden keskuudessa väitteitä siitä, että ilmaston lämpeneminen on pysähtynyt, vaikka tutkimuksen tekijät eivät itse olleet sitä mieltä. Vuonna 2007 Josh Willis, yksi alkuperäisen tukimuksen jäsenistä, huomasi, ettei heidän löytämänsä viileneminen näyttänytkään olevan totta. Joidenkin Argo-verkon mittauspoijujen ja aiemmin käytössä olleiden XBT-antureiden kanssa oli ongelmia. Nämä yhdessä aiheuttivat näennäisen viilenemisen yhdistettyyn mittaussarjaan. Kun huonot Argo-poijut jätettiin analyysistä pois ja XBT-ongelma korjattiin, viileneminen katosi. [Koko tarina on täällä englanninkielellä.]

On myöskin olemassa uudempi tutkimus (von Schuckmann ja muut, 2009), jonka mukaan meret ovat itse asiassa lämmenneet vuoden 2003 jälkeen (tai vuoden 2004 jälkeen, kuten viimeisimmät väitteet näyttävät sanovan). Lisätietolähteitä merien lämpötilasta ja tästä merien lämpösisällön mittaamiseen liittyvästä ongelmasta annetaan tämän artikkelin lopussa.

NODC – viimeaikaisten väitteiden lähde

Huolimatta yllä kuvatusta tilanteesta, merien viilenemisväitteet jatkuvat. Joissakin verkkokeskusteluissa ja blogeissa on käytetty NOAA:n National Oceanographic Data Centerin (NODC) sivustolta löytyvää dataa osoittamaan, että meret ovat viilenneet vuoden 2003 tai 2004 jälkeen. Koska kyseessä on NOAA:n verkkosivusto, sillä on auktoriteettiä ja siksi näyttäisi olevan luotettava lähde esitettyjen väitteiden tueksi. Tässä ei väitetä, etteikö NODC olisi yleisesti ottaen luotettava lähde, mutta tässä pyritään osoittamaan miksi se ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen paikka asian tutkimisessa.

NODC:n data on peräisin heidän omasta “world ocean database” -tietokannastaan ja sen kuvaus löytyy heidän sivustoltaan. Luku 6.6 siellä kertoo datan ongelmista. Katsotaanpa, mitä siellä sanotaan Willisin löytämästä ongelmasta:

A large number of SOLO floats with FSI CTD packages deployed in the Atlantic Ocean between 2003 and 2006 were found to have a pressure offset problem due to a software error. This error caused pressures to be paired with the temperature measurements from the next lower level, creating the illusion of a cooling ocean. Once the problem was found, a list of such floats was compiled. An effort was made to correct the problem, successful in some floats, not in others. All data from all these problem floats are included in WOD09.

Suomennos:
Suuressa määrässä Atlantilla vuosien 2003 ja 2006 välillä käyttöönotettuja SOLO-poijuja, joissa on FSI CTD -paketit, havaittiin olevan ongelma paineen nollauksessa johtuen ohjelmistovirheestä. Tämä virhe aiheutti paineiden lukemisen seuraavaksi alemmalla tasolla olevien lämpötilojen pariksi, mikä aiheutti illuusion viilenevästä merestä. Kun ongelma löydettiin, vialliset poijut listattiin. Ongelmaa yritettiin korjata ja se onnistui joillakin poijuilla, mutta epäonnistui toisilla poijuilla. Kaikkien ongelmapoijujen koko data sisältyy WOD09:ään.

(Korostus on tämän artikkelin kirjoittajan.) Tämä ongelma siis aiheuttaa näennäistä viilenemistä ja ongelmapoijujen mittaukset ovat datassa mukana. Siellä kuvataan myös toinen mainitsemisen arvoinen ongelma:

More recently, in early 2009, a problem with the Druck pressure sensor has been found (J. Willis and D. Roemmich, minutes of 10th meeting of International Argo Steering Team). This problem causes pressure sensor drift after deployment. Deployment of new floats was halted temporarily, until the pressure sensor design could be altered. Already deployed APEX floats are being monitored closely for sensor drift. The full extent of this problem is not yet apparent.

Suomennos:
Hiljattain, alkuvuodesta 2009, Druck-paineantureista löytyi ongelma (J. Willis ja D. Roemmich, kansainvälisen Argo-ohjausryhmän kymmenennen kokouksen pöytäkirja). Tämä ongelma aiheuttaa paineanturin lukemien siirtymisen käyttöönoton jälkeen. Uusien poijujen käyttöönotto keskeytettiin väliaikaisesti kunnes paineanturien toteutus on saatu muutettua. Jo käyttöönotettuja APEX-poijuja seurataan tarkasti paineanturien siirtymien varalta. Ongelman täysi laajuus ei ole vielä selvillä.

Näyttää siltä, että NODC:n datassa on mukana myös muiden ongelmallisten Argo-poijujen dataa. Tämän ongelman osalta ei ole selvää, mihin suuntaan se vaikuttaa.

Näyttää siis selvästi siltä, että viimeisten muutamien vuosien ajalta NODC:n data ei välttämättä ole kaikista luotettavinta. Argon datan osalta on parasta katsoa Argon verkkosivustoa. Siellä on osio nimeltä “Advice on Pressure Biases in the Argo Data Set” (suora linkitys sivulle ei tunnu toimivan, mutta sivu löytyy pääsivulta “Argo Information Centre” -linkin kautta ja lisäksi tässä on vaihtoehtoinen linkki “Argo data management” -verkkosivustolle, josta löytyy sama teksti), jossa sanotaan:

A part of the global Argo data are subject to biases in reported pressures. These biases are usually less than 5db, but occasionally can be larger (> 20db). These bias errors are being steadily removed by the reprocessing of historical Argo data. We expect that by the end of 2010 these errors will be removed from the global Argo data set in both the delayed-mode and real-time data.

Suomennos:
Osaa globaalia Argo-dataa vaivaa raportoitujen paineiden vääristymät. Nämä vääristymät ovat yleensä pienempiä kuin 5 db, mutta saattavat joskus olla suurempia (> 20 db). Näitä vääristymän aiheuttamia virheitä korjataan koko ajan uudelleenprosessoimalla vanhaa Argon dataa. Arvioimme, että vuoden 2010 loppuun mennessä nämä virheet poistetaan globaalista Argo-mittaussarjasta sekä viivästetyssä moodissa että reaaliaikaisessa datassa.

Tämän mukaan saatamme siis saada lisää tietoa viime aikojen merien lämpötiloista ensi vuonna, kun korjaukset on tehty kokonaan. NODC varmasti myös päivittää tietokantansa silloin. Toistaiseksi olemme siis epätietoisuuden tilassa – meillä ei ole hyvää käsitystä siitä, minkälainen merien yläosien lämpökehitys on ollut vuoden 2003 jälkeen.

Viitteet

Lyman, J. M., J. K. Willis, and G. C. Johnson (2006), Recent cooling of the upper ocean, Geophys. Res. Lett., 33, L18604, doi:10.1029/2006GL027033. [tiivistelmä, koko artikkeli]

von Schuckmann, K., F. Gaillard, and P.-Y. Le Traon (2009), Global hydrographic variability patterns during 2003–2008, J. Geophys. Res., 114, C09007, doi:10.1029/2008JC005237. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Lisätietoja

- Tämän kirjoituksen alkuperäinen englanninkielinen versio: NODC ocean heat content – Ari Jokimäki, AGW observer.
- Lisää tietoa merien lämpösisältöongelmasta vuoden 2003 jälkeen (katso erityisesti Willis ja muut, 2008, sekä Levitus ja muut, 2009) ja yleensäkin merien lämpötiloista on löydettävissä AGW-observer blogista löytyvässä merien lämpötiloihin liittyvien tutkimusartikkelien listasta.
- Does ocean cooling prove global warming has ended? – John Cook, Skeptical Science
- Pielke Sr and scientific equivocation: don’t beat around the bush, Roger – gpwayne, Skeptical Science

“Troposfäärin kuumaa pistettä ei ole”

(Alkuperäinen teksti: John CookSkeptical Science)

Skeptinen argumentti…

IPCC vahvistaa, että tietokonemallinnus ennustaa trooppisen troposfäärin keskiosiin “kuuman pisteen” noin 10 km maan pinnan yläpuolelle. Silti Hadley Centren radiosondihavainnoissa ennustettua “kuumaa pistettä”, ihmisen toiminnan aiheuttaman kasvihuonelämpenemisen merkkiä, ei löydy (lähde: Christopher Monckton)

Mitä tiede sanoo…

Tropiikkia lukuunottamatta satelliittimittaukset täsmäävät mallien tuloksien kanssa. Tropiikin datassa on epävarmuuksia siinä, miten eri tutkimusryhmät korjaavat satelliittien ratamuutoksien vaikutuksia. Yhdysvaltain Climate Change Science Program on tehnyt johtopäätöksen, että eroavuus johtuu mitä todennäköisimmin virheistä mittausdatassa.

Lue koko teksti >>>

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 66 muun seuraajan joukkoon