Ilmastonmuutos vaikuttaa sään ääri-ilmiöihin myös Suomessa

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmastonmuutos muuttaa maailmanlaajuisesti joidenkin sään ääri- ilmiöiden toistuvuuksia, kestoa ja voimakkuutta, kertoo uusin sään ääri-ilmiöitä käsittelevä IPCC-raportti. Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan muutokset näkyvät Suomessa mm. tuulisuudessa.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Hilppa Gregow kertoo, että Suomen myrskyt ovat toistaiseksi olleet heikompia kuin naapurimaissa. Syys- ja talvimyrskyt saapuvat Suomeen yleensä hiipuvina, mutta ei ole poissuljettua, että Suomeen tulevaisuudessa saapuisi myös täällä voimistuvia tuulia.

- Ilmastonmuutos voimistaa niin keskimääräisiä- kuin myrskytuuliakin viileänä vuodenaikana. Suomi kuuluu tälle riskivyöhykkeelle.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa myös routaan. – Routa ankkuroi puut maahan, ja siksi talvisin myrskytuhoja ei Suomessa juuri ole esiintynyt. Kun muutoksen myötä routa muodostuu myöhemmin ja on ohuempaa, puiden ankkuroituminen maahan huononee. Tämä lisää metsien myrskytuhojen riskiä erityisesti maan etelä- ja keskiosissa. Metsien hoito ja puulajivalikoimat on siis entistä tärkeämpiä suunnitella huolella, jotta voitaisiin pienentää puiden kaatumis- ja katkeamisherkkyyttä, Hilppa Gregow sanoo.

Ilmatieteen laitoksen Sää- ja turvallisuuskeskuksen päällikön Juhana Hyrkkäsen mukaan myös joulun 2011 Tapani-myrskyssä roudaton maaperä aiheutti suuria haasteita, ei siis vain ilmiö itse, voimakkaat tuulet. Tapani-myrsky kuuluu Hyrkkäsen mukaan ”myrskyjen raskaaseen sarjaan” ja on tällä vuosituhannella aiheuttanut eniten pelastustoimen tehtäviä.

Ilmatieteen laitos kehittää ennakkovaroittamista jatkuvasti. Vuonna 2011 kaikki vaaralliset ilmiöt saatiin Hyrkkäsen mukaan ennakoitua hyvin.

Yhteiskunnan riskiherkkyys kasvanut

Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas muistuttaa SREX-raportin pääviestistä: sään ääri-ilmiöiden vaikutus riippuu pitkälti myös yhteiskunnan riskiherkkyydestä.

- Yhteiskuntien sääherkkyys on kasvanut mm. väestönkasvun, kaupungistumisen, logistiikan muutosten ja rannikkoasumisen lisääntymisen myötä. Taloudellisia ja inhimillisiä tappioita voidaan vähentää hyvien säävaroituspalvelujen ja muun ennakkovarautumisen avulla.

Ongelmat ovat suurimpia kehittymättömissä maissa. Sama pätee kuitenkin myös Suomessa, jossa liikennemäärät ovat voimakkaasti kasvaneet.

- Normaalit ja pienetkin ilmiöt vaikuttavat Suomessa nykyään voimakkaammin kuin ennen liikenteen kasvun myötä esimerkiksi raide- ja tieliikenteessä. Paremmalla ennakkovarautumisella on kuitenkin suuri merkitys.

Arktisen alueen muutos askarruttaa

Ilmastonmuutos on voimakkainta ja nopeinta Arktiksen alueella, joka on viimeisten sadan vuoden aikana lämmennyt noin kaksi kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Arktiksen merijää on ohentunut, ja sen laajuus kesäisin ja syksyisin on voimakkaasti vähentynyt.

Yksi tutkijoita puhuttavista asioista on juuri arktisen jään laajuuden vähentymisen ja Suomen talvien lämpötilojen yhteys. Jään väheneminen on johtanut korkeampiin lämpötiloihin ja tuulen muutoksiin Arktiksessa syksyllä. Myös Suomen ilmasto on lämmennyt, mutta kolme viimeisintä talvea ovat kuitenkin Etelä-Suomessa olleet joko runsaslumisia tai kylmiä ja runsaslumisia. Eräiden tutkimusten mukaan Suomen pitkät kylmät talvijaksot ovat johtuneet itätuulia lisäävistä mekanismeista, joihin arktisen merijään sulamisella on vaikutusta, sekä toisesta Arktiksen mekanismista, joka pyrkii hidastamaan matala- ja korkeapaineiden liikettä lännestä itään.

Ilmatieteen laitoksen tutkija, dosentti Timo Vihma on tehnyt katsauksen viime vuosina aiheesta ilmestyneistä tutkimuksista. Hänen mukaansa Arktisen merijään väheneminen kyllä pyrkinee lisäämään talvisia itätuulia Suomessa. Lisäksi Arktiksen voimakkaampi lämpeneminen lisää pysyvämpiä kesä- ja talvisäätyyppejä Suomessa. Vihma korostaa kuitenkin, että nämä mekanismit eivät ole ainoat ilmakehän suuren mittakaavan kiertoliikkeeseen vaikuttavat tekijät.

- Ei siis ole kuitenkaan riittävää näyttöä siitä, että nämä mekanismit dominoisivat ilmaston lämpenemistrendiin verrattuna, Vihma toteaa. – Ihmisen ilmastomuisti on kovin lyhyt. Esimerkiksi syyskuussa 2007 havaittiin arktisen merijään minimiulottuvuus, mutta Suomessa sitä seurasi vähäluminen ja ennätyksellisen lämmin talvi. Siis täysin päinvastoin kuin näiden mekanismien mukaan tapahtuisi.

Talvien lämpenevä trendi tulee siis Vihman mukaan jatkumaan, kuten myös vuosien ja vuosikymmenien välinen suuri vaihtelu.

Sään ääri-ilmiöitä käsiteltiin Suomen IPCC-työryhmän Ilmatieteen laitoksen johdolla järjestämässä seminaarissa perjantaina.

Lisää tietoa IPCC:n uusimmasta erikoisraportista Managing the Risks of Extreme Events and Disasters to Advance Climate Change Adaptation (SREX)

Seminaarin esitykset PDF-muodossa

Lisätietoja:
Meteorologi Hilppa Gregow, puh. 09 19293510
Dosentti Timo Vihma, puh. 09 1929 4173
Yksikönpäällikkö Juhana Hyrkkänen (09) 1929 3495
Pääjohtaja Petteri Taalas (09) 1929 2200

Ukkoskausi käynnistyy jälleen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Suomen leveysasteilla ukkosilmaston tyypillinen piirre on jaksollisuus. Kesän koittaessa, sää lämpenee ja samalla myös ukkosten esiintyminen vilkastuu.

Kuva: Ilmatieteen laitos

Vaikka myös talvikuukausina voi ukkonen jyrähdellä, tilastojen valossa ukkoskausi käynnistyy virallisesti toukokuussa. Ukkoset vilkastuvat keskikesää lähestyttäessä, jonka jälkeen salama-aktiivisuus alkaa jälleen laantua kohti syksyä.

Runsaimmat ukkoset koetaan tyypillisesti heinäkuussa, jolloin Suomen maankamaralle iskee keskimäärin reilut 60 000 salamaa eli lähes puolet koko vuoden 140 000 salamasta. Syyskuun jälkeen ukkostaa enää melko satunnaisesti, joskin merkittäviä ukkosia voi esiintyä etenkin lämpimän meren yllä. Ukkosten esiintyminen on vahvasti riippuvainen yleisestä suursäätilasta, joten helteinen ja kostea kesä on ukkosten kannalta suotuisa.

Vuosivaihtelu on suurta

Ilmatieteen laitoksen salamanpaikantimien antamien tilastojen valossa runsain salamointi on jaksolla 1998 -2011 keskittynyt Suomessa Pohjanmaalle sekä maan kaakkois- ja keskiosiin. Lapissa salamoi keskimäärin vähemmän johtuen kesän lyhyydestä. Vaikka vuoden mittaan salamoita ei jollakin alueella kertyisikään runsaasti, voi yksittäinen ukkonen olla erittäin raju periaatteessa missä päin maata tahansa, myös Lapissa.

Suomen sään suuri ajallinen ja paikallinen vaihtelu näkyy myös ukkosissa: eri vuosina ukkosten, esiintymisalueet vaihtelevat paljon, samoin koko vuoden salamakertymä. Laihimpina vuosina havaitaan vain reilut 60 000 maasalamaa, kun taas huippuvuosina päästään yli 300 000.

– Keskimääräinen maasalamatiheys on Suomessa noin 0,4 salamaa neliökilometriä kohden vuodessa, joka on koko maapallon mittakaavassa tarkasteltuna melko vähän. Keskiarvo ei kuitenkaan anna todellista kuvaa rajuimpien yksittäisten ukkosten luonteesta. Esimerkiksi kesän 2010 ukkoset kestävät hyvin vertailun eteläisempiin maihin, tutkija Antti Mäkelä toteaa.

Ukkonen Suomen sääilmiöistä vaarallisin

Ukkonen on Suomessa esiintyvistä sääilmiöistä tilastojen valossa vaarallisin: keskimäärin salamaan menehtyy yksi ihminen joka toinen vuosi. Sen lisäksi mukaan mahtuu muutamia läheltä piti -tilanteita.

– Suoranaiseen pelkoon ei sinänsä ole mitään syytä, vaan riittää, että muistaa muutamia perusohjeita ukkosen varalle: älä esimerkiksi mene puun alle sateensuojaan, sillä salama iskee mielellään korkeisiin kohteisiin kuten puuhun, josta virta hyppää herkästi ihmiseen. Metallikorinen auto on melko turvallinen ja yleensä helposti tarjolla oleva suojautumispaikka. Rakennuksessa kannattaa sähkölaitteiden johdot kytkeä pois jo hyvissä ajoin ennen ukkosta, koska varsinkaan herkät elektroniikkalaitteet eivät kestä kovin suuria ylijännitteitä, Mäkelä opastaa.

Iskikö salama puuhun?

Ilmatieteen laitos kerää kuluvan kesän aikana havaintoja salaman iskemistä puista tieteellistä tutkimusta varten. Jos puun tarkka sijainti sekä iskun ajankohta on tiedossa, voidaan Ilmatieteen laitoksen salamanpaikannustietoja verrata puun saamien vaurioiden laatuun. Suomi tarjoaa runsasmetsäisenä maahan tutkimukseen hyvät edellytykset. Havainnot voit lähettää kätevästi Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla olevan havaintolomakkeen kautta.

Lisätietoja:

Antti Mäkelä, puh. (09) 1929 4166, antti.makela@fmi.fi

Lue lisää ukkosista ja salamoista:
http://ilmatieteenlaitos.fi/ukkonen-ja-salamat

Havaintolomake:
http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmoita-salaman-iskemasta-puusta

Jäätalvi päättyi Suomen merialueilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmatieteen laitoksen Jääpalvelu julkaisee tänään 15. toukokuuta jäätalven 2011 – 2012 viimeisen jääkartan ja -tiedotteen.

Kuva: Eija Vallinheimo

Taakse jäänyt jäätalvi alkoi poikkeuksellisen myöhään ja päättyi hyvin varhain. Jäätalven huippukohta koettiin helmikuun 11. päivänä, jolloin jäällisen alueen laajuus oli 179 000 km². Jäällisen alan suhteen talvi luokitellaan keskimääräiseksi. Muutoin talvi oli melko poikkeuksellinen, sillä se alkoi poikkeuksellisen myöhään ja runsaan jäälle sataneen lumen takia jäät olivat kesimääräistä ohuemmat.

– Tämä talvi jää julkaistujen jäätiedotusten lukumäärällä laskien toistaiseksi kaikkein lyhyimmäksi jäätalveksi. Jäätiedotuksia julkaistiin talven aikana yhteensä 132 kappaletta. Keskimäärin talven aikana julkaistaan reilut 170 jäätiedotetta, kertoo jääasiantuntija Jouni Vainio.

Ilmatieteen laitoksen mukaan vain talvina 2001, 2002 ja 2008 talvi on päättynyt varhemmin. Talvi 2008, joka jäi tilastoihin toistaiseksi kaikkein leudoimpana talvena, alkoi myös melko myöhään.
–Tänä vuonna sää alkoi kylmetä vasta tammikuun puolivälissä, jolloin myös ensimmäiset jäänmurtajat lähtivät tehtäviinsä, Jouni Vainio sanoo.

Jäätilanteen kehittymistä seurataan Jääpalvelussa talviaikaan päivittäin. Tästä päivästä eteenpäin Ilmatieteen laitoksen Meripalvelut jatkaa aallokon ja vedenkorkeuden seurantaa ja aloittaa taas lokakuussa meriveden jäähtymisen seurannan.

Lisätietoja:

Jäätilannekartta: ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne
Meriveden korkeushavainnot: ilmatieteenlaitos.fi/vedenkorkeus

Jääasiantuntija Jouni Vainio, puh. 041 5015 359, jouni.vainio@fmi.fi

Sopeutumistutkimuksen yhteenvetoraportti kuvaa mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen eri toimialoilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

“Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua?” – yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta -raportti kuvaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja mahdollisuuksia sopeutua muutokseen eri toimialoilla.

Ilmastonmuutos vaikuttaa tulevaisuudessa moneen toimialaan; luonnonvarojen käytöstä ja luonnon monimuotoisuudesta rakennettuun ympäristöön sekä ihmisten terveyteen. Ilmastonmuutokseen sopeutumista tarkastellaan raportissa myös taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten sekä alueellisen haavoittuvuuden näkökulmasta.

Ilmastonmuutosta ei voi enää kokonaan estää

Ihmiskunnan toiminnasta aiheutuvaa ilmastonmuutosta ei voi enää kokonaan estää. Kansainvälisten kasvihuonekaasujen päästövähennyksiin tähtäävien sopimusneuvotteluiden onnistumisesta riippuu, miten suureen ilmastonmuutokseen tulevaisuudessa on sopeuduttava.

Maapallo ei lämpene tasaisesti, vaan Suomessa lämpötila kohoaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin. Jos maapallon keskilämpötila kohoaa 2 asteella, Suomessa vuoden keskilämpötila nousisi noin 3,5 astetta ja vuotuinen sademäärä kasvaisi noin 13 %. Muutoksen nopeus on suuri haaste niin yhteiskunnalle kuin luonnollekin Suomessa.

Ilmastonmuutoksen myönteisiä vaikutuksia voidaan vahvistaa ja haitallisia vaikutuksia vähentää oikein ajoitettujen sopeutumistoimien avulla. Sopeutumistoimia integroidaan osaksi eri sektoreiden strategioita ja ohjelmia Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategian mukaisesti. Ennakoivassa päätöksenteossa tarvittavia ilmastoriskien arvioinnin ja hallinnan menetelmiä kuvataan raportissa myös esimerkkien avulla. Tähän mennessä toteutetun sopeutumistutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa käytännön sopeutumistoimissa jo monilla aloilla. Sopeutumistoimien hyödyt voivat olla moninkertaisia kustannuksiin verrattuna ja ne tukevat ekologisesti kestävää toimintaa ja luonnonvarojen käyttöä.

Yhteenvetoraportin kirjoittamiseen on osallistunut kymmeniä tutkijoita lukuisista organisaatioista. Laajan tutkijayhteisön yhteistyön tuloksena syntynyt yhteenveto perustuu pitkälti Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelman (ISTO, 2006–2010) hankkeisiin, mutta mukana on myös monien muiden projektien tuloksia. Työtä on ohjannut maa- ja metsätalousministeriön vetämä Ilmastonmuutokseen sopeutumisen koordinointiryhmä. Nyt valmistunutta tutkimusyhteenvetoa hyödynnetään lähivuosina ilmastonmuutoksen kansallisen sopeutumisstrategian uusimisessa.

Lisätietoja:

Ilmatieteen laitos, projektipäällikkö Reija Ruuhela, puh. 0500 424 533
maa- ja metsätalousministeriö, tutkija Jaana Kaipainen, puh 040 801 5389

Linkki raporttiin MMM:n www-sivuilla:
http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/julkaisusarja/2012/67Wke725j/MMM_julkaisu_2012_6.pdf

Viileähkö huhtikuu käynnisti kevään

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Huhtikuun keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan koko Suomessa jonkin verran tavanomaista alempi. Terminen kevät alkoi kuitenkin koko maassa kuukauden loppuun mennessä.

Huhtikuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan runsaasta +3 asteesta Käsivarren Lapin vajaaseen -4 asteeseen. Keskilämpötilan poikkeama kuukauden pitkäaikaisesta keskiarvosta oli suurimmassa osassa maata 1…2 astetta. Maan lounaisimmassa osassa päästiin kuitenkin lähelle ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa. Kuukauden ylin lämpötila 17,1 astetta mitattiin Turun Artukaisissa 22. päivänä ja alin lämpötila -28,7 astetta Utsjoen Kevojärvellä 2. päivänä.

Terminen kevät eteni huhtikuun alussa hitaasti, mutta kuun lopussa se oli alkanut jo Keski-Lappia myöden, mikä on lähellä tavanomaista. Terminen kevät alkaa silloin kun vuorokauden keskilämpötila nousee ns. pysyvästi nollan yläpuolelle.

Sadetta tavanomaista enemmän

Huhtikuun sademäärä oli suurimmassa osassa maata 40–60 mm. Vähiten satoi Pohjois-Lapissa, jossa jäätiin paikoin alle 30 millimetrin. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna sadetta kertyi lähes koko maassa selvästi tavanomaista enemmän. Ahvenanmaalla, Pohjanmaan rannikolla ja osassa Etelä-Lappia satoi kaksinkertaisesti tavanomaiseen nähden.

Yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Jomalassa Ahvenanmaalla, jossa sadetta kertyi 73 mm. Vähiten satoi Enontekiön Kilpisjärvellä, jossa sademäärä jäi 21 millimetriin. Suurin vuorokautinen sademäärä 26,2 mm mitattiin Vaasan Klemettilässä 20. päivänä.

Länsi-Lapissa vielä lunta harvinaisen paljon

Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan yhtenäinen lumipeite kattoi vielä huhtikuun alussa koko maan aivan läntisintä osaa lukuun ottamatta. Kuukauden lopussa yhtenäisen lumipeitteen raja oli vetäytynyt Kainuusta Meri-Lappiin kulkevalle linjalle. Länsi-Lapissa lunta oli kuukauden lopussa ajankohtaan nähden jopa harvinaisen paljon; suurin lumensyvyys 100 cm mitattiin Kittilän Kenttärovalla.

Huhtikuun 2. päivänä satoi Pirkanmaalla lunta paikoin yli 20 cm. Seuraavana päivänä mitattiin Tampereen Härmälässä koko kuluneen talvikauden suurin lumensyvyys 47 cm.

Ilmatieteen laitoksen kuukausitiedotteissa on siirrytty käyttämään vertailukautena vuosien 1981–2010 ajalta laskettuja tilastoja. Keskilämpötilojen muutos vertailukausien 1981–2010 ja 1971–2000 välillä on suurin nimenomaan huhtikuussa. Uudella vertailukaudella huhtikuun keskilämpötilat ovat koko maassa 0,5-1,0 astetta edellisen vertailukauden keskilämpötiloja korkeammat ja kuukauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo on noussut monin paikoin enemmän kuin asteen. Huhtikuun sademäärä on varsinkin maan eteläosassa pienempi kuin edellisellä vertailukaudella.

Lisätiedot:

Maaliskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/huhtikuu
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)

Terminen kevät alkanut suuressa osassa maata

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Sunnuntai 22. huhtikuuta oli toistaiseksi kevään lämpimin päivä. Ylin lämpötila, +17,1 astetta, mitattiin Turussa.

Yli +15 astetta havaittiin useilla paikkakunnilla maan eteläosassa. Sen sijaan Lapissa lämpötila jäi päivälläkin vain muutamaan plusasteeseen.

Ilmatieteen laitoksen mukaan terminen kevät on huhtikuun puoliväliin mennessä alkanut suuressa osassa maata lukuun ottamatta Koillismaata sekä Lappia (poikkeuksena Meri-Lappi). Paikoin maan etelä- ja länsiosassa terminen kevät alkoi jo maaliskuun 10. päivän tienoilla eli 1 – 3 viikkoa pitkän ajan keskiarvoa aikaisemmin. Maaliskuun lopulla alkanut kylmä jakso toisaalta viivästytti termisen kevään alkamista etenkin maan keski- ja itäosassa. Näillä alueilla keväisiin lämpötiloihin yllettiin huhtikuun 10. päivän paikkeilla eli noin 1-2 viikkoa tavanomaista myöhemmin.

Suuressa osassa Lappia terminen kevät alkaa tilastojen valossa tyypillisesti huhtikuun loppupuolella, Käsivarren Lapissa vasta vapun tienoilla.

Termiset vuodenajat määritellään ainoastaan vuorokauden keskilämpötilojen perusteella. Esimerkiksi kevät alkaa silloin kun vuorokauden keskilämpötila nousee ns. pysyvästi nollan yläpuolelle. Yksittäisinä vuorokausina voidaan kuitenkin tämänkin jälkeen jäädä pakkasen puolelle. Termisten vuodenaikojen vaihtuminen voidaan todentaa vasta tietyn seurantajakson jälkeen eli aikaisintaan kymmenen vuorokauden kuluttua.

Lisätietoja:

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)

http://ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot
http://ilmatieteenlaitos.fi/termiset-vuodenajat

Satelliittiaineistojen kehitysprojektit etenevät

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Euroopan sääsatelliittijärjestö EUMETSATilla on käynnissä useita Satellite Application Facility (SAF) -kehitysprojekteja. Projekteissa aloitettiin uusi kansainvälistä yhteistyötä lisäävä vaihe maaliskuun alussa.

EUMETSATin satelliittisovellutusverkosto (SAF) siirtyi toiseen 5-vuotiseen jatkuvan kehityksen ja operoinnin vaiheeseen (CDOP-2) maaliskuun alussa. Ilmatieteen laitos on mukana kolmessa SAF-projektissa. Projekteissa tuotetaan mittaustietoa ja palveluita, jotka koskevat otsonia, ilmakehän pienkaasuja, pinta-albedoa, lumipeitteen laajuutta, lumen peittämän pinnan suhteellista osuutta ja lumen kosteutta.

Jatkossa satelliittisovellusten kehitys suuntautuu uusien satelliittien hyödyntämiseen ja kansainvälisen yhteistyön laajentamiseen. Kehitysprojekteja hyödynnetään mm. Eurooppalaisen ympäristön ja turvallisuuden seurantaohjelmassa (GMES) ja globaalissa ilmastopalveluiden puiteohjelmassa (GFCS). Samoin työn alla on Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n aloite koordinoidulle satelliittien tuottaman ympäristödatan prosessoinnille. Tämä SCOPE-CM tuottaa tietoa ilmastotutkimusta varten.

Ilmatieteen laitos koordinoi 12 eurooppalaisen instituutin O3M-SAF-projektia (http://o3msaf.fmi.fi) sekä vastaa toisesta arkistosta. Ilmatieteen laitos on myös vastuussa UV-tuotteista, sekä globaalien otsoniprofiili- ja kokonaisvesihöyrytuotteiden validoinnista. O3M SAF -projekti keskittyy seuraavalla viisivuotiskaudella EUMETSATin Metop-satelliittien GOME-2 ja IASI -instrumenttien tuottamiin tietoihin. Niiden avulla saadaan tietoa ilmakehän kemiasta, kuten otsonista, typen oksideista, rikkidioksidista ja aerosoleista.

CM-SAF:ssa (http://www.cmsaf.eu) Ilmatieteen laitos on vastuussa globaalin pinta-albedotuotteen ilmastollisen aikasarjan kehittämisestä. H-SAF:ssa (http://hsaf.meteoam.it/) Ilmatieteen laitos toimii lumiklusterin vetäjänä ja kehittää ja prosessoi lumen peittävyyden, kosteuden ja vesiarvon tuotteita pääasiassa Euroopan hydrologian tarpeisiin. Kaikki SAF-projektien tuotteet ovat vapaasti saatavissa.

Lisätiedot:

O3M SAF:
Vanhempi tutkija Seppo Hassinen, puh. (09) 1929 4675, seppo.hassinen@fmi.fi

Lumi:
Tutkija Matias Takala, puh. (040) 5279778, matias.takala@fmi.fi

Pinta-albedo:
Erikoistutkija Terhikki Manninen, puh. (09) 1929 4159, terhikki.manninen@fmi.fi

Lisätietoa SAF-projekteista: http://ilmatieteenlaitos.fi/maan-pinnan-kaukokartoitus
O3M SAF: http://o3msaf.fmi.fi

Kasvillisuuden määrä vaikuttaa lumen sulamisnopeuteen tundra-alueilla

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Ilmastonmuutos on lisännyt kasvillisuutta pohjoisilla tundra-alueilla. Tuoreen tutkimuksen mukaan kasvillisuuden lisääntyminen tundra-alueilla voi nopeuttaa ilmaston lämpenemistä entisestään.

Ilmatieteen laitoksen tekemän tutkimuksen pääasiallinen tavoite oli selvittää satelliittihavaintojen avulla kasvillisuuden määrän vaikutusta lumen sulamisen ajankohtaan, ja sitä kautta myös maan pinnan albedoon pohjoisilla tundra-alueilla. Satelliittihavaintoja kerättiin sulamiskausilta (maaliskuu–kesäkuu) vuosilta 1995–2011.

–Tutkimuksessa havaittiin, että Norjan puolella kasvillisuus oli runsaampaa, mikä johtuu muun muassa siitä, että Suomen puolella poroja laidunnetaan enemmän. Tulokset osoittivat myös, että Norjan puolella lumi suli lähes aina aikaisemmin kuin Suomen puolella, Ilmatieteen laitoksen tutkija Juval Cohen sanoo. Kasvillisuuseroja lukuun ottamatta muut vallitsevat olosuhteet, kuten lämpötila, sadanta ja auringon säteily olivat molemmilla puolilla lähes samat. Ero lumen sulamisessa Suomen ja Norjan välillä vaikuttaa maan pinnan albedoon, joka oli sulamiskaudella lähes aina suurempi Suomen puolella.

–Kasvillisuuden vähentäminen tai paljaan tundran säilyttäminen voisi lykätä lumen sulamista keväällä, mikä puolestaan hidastaisi ilmaston lämpenemistä, arvioi Cohen tutkimuksen tulosten perusteella.

Lumi sulaa keväisin aiemmin

Ilmaston lämpenemisen seurauksena lumen sulaminen keväällä on aikaistunut viime vuosikymmenten aikana. Lumen aikaisempi sulaminen vaikuttaa suuresti maan pinnan heijastuvuuteen eli albedoon. Maan pinnan albedo vaikuttaa suuresti maapallon energiatasapainoon, koska se määrittää maan pinnalta heijastuneen ja pinnalla imeytyvän auringon säteilyn välisen suhteen. Lumen albedo on huomattavasti korkeampi kuin paljaan maan, koska lumi on kirkasta ja se heijastaa takaisin avaruuteen suurimman osan siihen säteilevästä auringon valosta. Sen sijaan lumeton maa on paljon tummempi, jolloin se imee suurimman osan siihen tulleesta auringon energiasta.

Ilmaston lämpeneminen on myös siirtänyt puurajaa pohjoisempaan ja lisäännyt kasvillisuutta pohjoisilla tundra-alueilla, koska kasvit selviävät sellaisissa paikoissa, joissa olisi ennen ollut liian kylmä. Myös poronhoitotalous vaikuttaa kasvillisuuden määrään Lapin tundra-alueilla. Intensiivisempi porojen laiduntaminen vähentää maassa olevan kasvillisuuden määrää, koska porot sekä syövät että tallovat maassa olevaa kasvillisuutta. Joillakin alueilla laidunmaita erottavien poroaitojen eri puolilla kasvillisuuserot ovat jopa niin suuret, että ne voidaan selvästi havaita satelliittikuvista.

Tutkimuksessa laskettiin ero Suomen ja Norjan puolella imeytyvän auringon energian välillä sulamiskaudella, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää albedon vaikutus maan energiatasapainoon. Laskelmien mukaan Norjassa imeytyvän auringon säteilyn määrä oli suurempi kuin Suomessa johtuen pienemmästä albedosta.

–Norjan puolella 100 x 100 kilometrin kokoinen alue absorboi huhti- ja toukokuun aikana noin
100 000 terajoulea enemmän auringon säteilyä kuin vastaavan kokoinen alue Suomen puolella. Tällaisella energiamäärällä voitaisiin sulattaa jääkuutio, jonka koko on noin 330 m x 1000 m x 1000 m.

Lisätietoja:

Tutkija Juval Cohen, puh. 050 376 4128, juval.cohen@fmi.fi

http://www.ncoetundra.utu.fi/

Kevät eteni ripeästi mutta otti kuun lopussa takapakkia

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Kylmän helmikuun jälkeen maaliskuu muodostui koko maassa tavanomaista lämpimämmäksi. Aikaisin alkaneen kevään eteneminen pysähtyi maaliskuun lopussa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan maaliskuun keskilämpötila kohosi maan lounaisimmassa osassa hieman nollan yläpuolelle, kun taas Itä- ja Pohjois-Lapissa jäätiin -5 asteen alapuolelle. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lämpimintä oli Länsi-Lapissa ja Käsivarren Lapissa sekä Pohjanmaan rannikolla, jossa oli noin kolme astetta tavanmaista lämpimämpää. Sen sijaan maan itäisimmässä osassa poikkeama jäi vajaaseen asteeseen.

Lämpötilassa oli suuria vaihteluja, ja maan lounaisosassa päästiin ajoittain keväisiin lämpötiloihin. Kuukauden korkein lämpötila oli 15,8 astetta, joka mitattiin Ahvenanmaalla Jomalassa 22. päivänä. Tämä on Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan mittaushistorian korkein maaliskuun lämpötila Ahvenanmaalla. Koko maassakin näin korkeita maaliskuun lämpötiloja on mitattu viimeisen 50 vuoden aikana aiemmin vain vuosina 1990, 2002 ja 2007. Kuukauden alussa esiintyi vielä kireitä pakkasia maan eteläosaa myöden.

Kevään eteneminen pysähtyi kuukauden lopussa

Terminen kevät alkoi maan etelä- ja länsiosassa jo 9.-10. päivänä, mikä on runsaat kaksi viikkoa tavanomaista aiemmin. Aivan kuukauden lopussa kevään eteneminen kuitenkin pysähtyi, kun pohjoisesta levisi vuodenaikaan nähden hyvin kylmää ilmaa maahamme. Pakkanen kiristyi Lapissa paikoin -25 asteeseen. Kuukauden alin lämpötila, -27,7 astetta, mitattiin Sallan Naruskassa vasta kuukauden viimeisenä päivänä. Koko maan keskilämpötila oli -2,9 astetta, mikä on 1,9 astetta tavanomaista korkeampi.

Lumipeitteessä suuria vaihteluja maaliskuun lopussa

Yhtenäinen lumipeite oli kuukauden päättyessä lähtenyt maan lounaisimmasta osasta ja paikoin etelärannikolta sekä Etelä-Pohjanmaalta, mutta Kainuusta Keski-Lappiin ulottuvalla alueella oli yleisesti yli metrin paksuiset hanget, mikä on selvästi tavanomaista enemmän. Eniten lunta oli Pellon Konttajärvellä, jossa sitä oli 110 senttimetriä.

Kuukauden aikana satoi eniten Kanta-Hämeestä ja Pirkanmaalta Kymenlaaksoon ja Pohjois-Karjalan eteläosaan ulottuvalla vyöhykkeellä, jossa sadetta kertyi yleisesti runsaat 40 mm. Tällä alueella oli myös pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna sateisinta, kun sadetta kertyi runsaat 10 prosenttia tavanomaista enemmän. Sen sijaan maan länsiosassa sateet olivat selvästi niukempia, Pohjanmaan maakunnissa ainoastaan 10–20 milliä, mikä on noin puolet tavanomaisesta. Yksittäisistä havaintoasemista eniten satoi Enonkoskella, jossa sadetta kertyi 55,5 mm. Vähiten satoi Kalajoella, jossa sadekertymä oli 10,8 mm. Suurin vuorokautinen sademäärä oli 16,8 mm, ja se mitattiin Sallan Naruskassa 9. päivänä.

Ilmatieteen laitoksen kuukausitiedotteissa on siirrytty käyttämään vertailukautena vuosien 1981–2010 ajalta laskettuja tilastoja. Maaliskuussa uuden vertailukauden keskilämpötilat ovat maan etelä- ja keskiosassa muutaman kymmenyksen edellisen vertailukauden keskilämpötiloja korkeampia, mutta pohjoisosassa keskilämpötila on paikoin muutaman kymmenyksen edellistä vertailukautta alempi. Sademäärissä ei ole suurta muutosta edelliseen vertailukauteen verrattuna.

Lisätietoja:

Maaliskuun säätilastot: http://ilmatieteenlaitos.fi/maaliskuu
Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk numerossa 0600 1 0600 (3,98 e/min + pvm)
Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (3,98 e/min+pvm)

Sää- ja ilmastopalveluista turvaa tulevaisuuteen

[Ilmatieteen laitoksen tiedote:]

Maailman ilmatieteen päivänä 23.3. Maailman ilmatieteen järjestö WMO muistuttaa sään ja ilmaston vaikutuksesta yhteiskuntien toimintaan ja kestävään kehitykseen.

Joka puolella maailmaa, joka hetki kansalliset meteorologiset laitokset keräävät ja analysoivat sää- ja ilmastodataa ja hyödyntävät sitä tuottaessaan yhteiskunnalle tärkeitä sää- ja ilmastopalveluita. Maailman ilmatieteen päivän (23.3.) kansainvälinen teema “Powering of future with weather, climate and water” muistuttaa sää- ja ilmastopalveluiden yhteiskunnallisesta merkityksestä: ne pelastavat ihmishenkiä ja turvaavat maatalouden ja elinkeinoelämän edellytyksiä ja ovat näin keskeisiä tekijöitä nykyisen ja tulevan hyvinvoinnin turvaamisessa.

Tehokkailla sää- ja ilmastopalveluilla voidaan parantaa riskienhallintaa ja pienentää sään ääri-ilmiöiden taloudellisia ja inhimillisiä haittavaikutuksia. Osaamisen lisääminen sekä investoinnit havaintotoimintaan, tietojärjestelmiin, ennustemalleihin japalvelujen tuottamiseen eri asiakasryhmille maksavat itsensä takaisin yhteiskunnalle tyypillisesti kymmenkertaisina.

Myös Suomi yhä sääherkempi

Kolme viimeisintä talvea ja mm. joulunajan 2011 myrskyt muistuttavat, että myös Suomessa sääolosuhteet voivat vaikuttaa voimakkaasti yhteiskuntaan. Sää – tuulet, myrskyt, lumi- ja jääkuorma, ukkonen – on merkittävin syy sähkönjakelukatkoksiin Suomessa. Yhteiskuntamme on yhä sääherkempi mm. teknistymisen, digitalisoitumisen sekä alati kasvavien logistiikka- ja nopeustarpeiden vuoksi.

Ilmatieteen laitos tuottaa yleisen turvallisuuden ja elinkeinoelämän toiminnan kannalta olennaisia sää-, meri- ja ilmastopalveluja. Laitos valvoo ympärivuorokautisesti sään kehitystä ja varoittaa tarvittaessa uhkaavista tilanteista. Laitoksen asiantuntijat tekevät jatkuvaa tutkimus- ja kehitystyötä kehittääkseen väestön ja asiakkaidensa tarpeisiin tuotteita ja palveluja, joilla sään vaihteluihin pystytään varautumaan entistä tehokkaammin.

Ilmatieteen laitos sääalan kansainvälinen kehittäjä

Sääherkkyys ja säätiedon tarve korostuvat etenkin köyhimmissä maissa, joissa esimerkiksi havaintoverkostot saattavat olla erittäin vaatimattomalla tasolla. Ilmatieteen laitos on sää- ja ilmastoalan kansainvälisen yhteistyön konkari, joka on toteuttanut lukuisia kehityshankkeita jo 1970-luvulta alkaen eri puolilla maailmaa, mm. ulkoministeriön rahoittamana.

Ilmatieteen laitos pyrkii hankkeidensa kautta parantamaan kansallisten sää- ja ilmastopalveluiden tasoa ja kestävää kehitystä ja tätä kautta turvaamaan väestön turvallisuuden ja talouden kehityksen edellytykset.

Tyypillisessä hankkeessa keskitytään ennakkovaroitustoiminnan kehittämiseen. Projektit sisältävät koulutusta ja yhteistyötä paikallisten asiantuntijoiden kanssa sää- ja ilmastohavaintojen, tietoliikenteen, numeeristen mallien, datan käsittelyn, ennustustoiminnan, varoitusten räätälöinnin ja lopulta varoitusten vaikuttavuuden kehittämiseksi.

Kansainvälisiin hankkeisiin ja kehitysyhteistyöhön osallistuu Ilmatieteen laitoksen erikoisasiantuntijoita lähestulkoon kaikilta laitoksen osaamisalueilta. Tällä hetkellä Ilmatieteen laitoksen kansainvälisiä hankkeita on käynnissä mm. Karibian alueella, Malawissa ja Mosambikissa, Nepalissa, Perussa, Sudanissa, Tyynen valtameren saarilla, Uzbekistanissa, Venäjällä ja Vietnamissa.

Maailman ilmatieteen päivä 23.3.

Vuosittain maaliskuun 23. päivänä vietetään maailmanlaajuista Maailman ilmatieteen päivää. Päivä juhlistaa kyseisenä päivänä vuonna 1950 voimaantullutta sopimusta, jolla perustettiin Maailman ilmatieteen järjestö WMO. Myöhemmin, vuonna 1951, WMO:sta tuli YK:n alainen erityisjärjestö. WMO:n edeltäjä Kansainvälinen ilmatieteen järjestö, IMO, perustettiin jo vuonna 1873.

Nykyään WMO:hon kuuluu 189 jäsenmaata. Suomi on ollut WMO:n jäsen heti sen perustamisvuodesta 1950 lähtien. Suomen edustajana WMO:ssa toimii Ilmatieteen laitos.

Lisätietoja:
viestintäpäällikkö Eeva-Kaisa Heikura, puh. (09) 1929 2230
Lisätietoja kansainvälisistä hankkeista:
yksikönpäällikkö Harri Pietarila, puh. (09) 1929 5432

Lisää Maailman ilmatieteen päivästä WMO:n nettisivuilla