Viime viikon ilmastotutkimuksia 16/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Monivuotisen merijään heijastuskyky on voimakkaampi kuin yksivuotisen

Arktisella alueella merijää on muuttumassa monivuotisesta yksivuotiseksi. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty tämän vaikutusta arktisen alueen albedoon eli heijastuskykyyn. Tutkimuksen tuloksien perusteella yksivuotisella jäällä on pienempi albedo kuin monivuotisella jäällä. Merijään muuttuessa yksivuotiseksi jään pienempi albedo voimistaa lämpenemistä ja siten myös merijään häviämistä.

Lähde: Perovich, D. K. and C. Polashenski (2012), Albedo evolution of seasonal Arctic sea ice, Geophys. Res. Lett., 39, L08501, doi:10.1029/2012GL051432. [tiivistelmä]

Atlantilta virtaava lämpö on tärkeä tekijä viimeaikaisessa arktisen merijään vähenemisessä

Viimeaikainen arktisen merijään väheneminen on voimakkaimmillaan Barentsinmerellä. Uudessa tutkimuksessa on arvioitu Atlantilta virtaavan lämmön osuutta merijään määrän vaihteluissa. Tutkimuksen tuloksien perusteella näyttää siltä, että sekä merijään lyhytaikainen vaihtelu että pidemmän aikavälin väheneminen heijastavat Atlantilta virtaavan lämmön vaihteluita havainnoissa ja mallisimulaatioissa.

Vuosien 1998 ja 2008 välillä vuotuisen merijään pinta-ala väheni 218,000 neliökilometrillä. Samaan aikaan Atlantilta virtaava lämpö on lisääntynyt, joka on aiheutunut sekä veden virtauksen voimistumisesta että virtauksen lämpenemisestä. Tutkimuksen mallisimulaatioiden perusteella Atlantilta virtaava lämpö määrää merijään laajuuden Barentsinmerellä.

Lähde: M. Årthun, T. Eldevik, L. H. Smedsrud, Ø. Skagseth and R. B. Ingvaldsen, Quantifying the influence of Atlantic heat on Barents Sea ice variability and retreat, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00466.1. [tiivistelmä]

Lentoreittien siirtäminen pois arktisilta alueilta saattaa olla järkevää monessa mielessä

Pohjoisen napa-alueen ylittävä lentoliikenne on tärkeä noen ja muiden ilmastoon vaikuttavien aineiden suora lähde arktisilla alueilla. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty, miten lentoreittien muuttaminen niin, että ne kiertäisivät arktiset alueet, vaikuttaisi ilmastoon.

Tutkimuksen tuloksien mukaan keskimääräinen polttoaineen kulutus kasvaisi maailmanlaajuisesti 0,056 prosenttia ja suurin vaikutus olisi juuri arktisen alueen ulkopuolella. Noki ja muut päästöt poistuisivat kuitenkin nopeammin ilmakehästä, koska päästöt tapahtuisivat leveysasteilla, joissa on enemmän sadetta ja ilmakehä rauhattomampi. Arktisen alueen sisällä polttoaineen kulutus laskisi huomattavasti ja saasteiden kulkeutuminen alueelle viivästyisi. Saasteiden väheneminen viilentäisi arktisia alueita sekä myös koko maapalloa ja lisäisi arktisen alueen merijäätä.

Lentojen uudelleenreitityksestä aiheutuisi hiukan lisää hiilidioksidipäästöjä, mikä saattaisi vähentää uudelleenreitityksen hyötyjä pidemmällä aikavälillä. Toisaalta uudelleenreititys hidastaisi arktisen merijään vähenemistä. Uudelleenreititys aiheuttaisi myös lisää polttoaine- ja käyttökuluja (noin 99 miljoonaa dollaria vuodessa), mutta ilmaston lämpenemisen vähenemisestä aiheutuva kulujen säästö olisi pelkästää Yhdysvalloissa noin 50 kertaa suurempi kuin kulujen kasvu.

Lähde: Mark Z. Jacobson, Jordan T. Wilkerson, Sathya Balasubramanian, Wayne W. Cooper and Nina Mohleji, The effects of rerouting aircraft around the arctic circle on arctic and global climate, Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-012-0462-0. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

- Tietokonetomografiaa on yritetty käyttää puiden vuosirengaskronologioiden muodostamisessa. Menetelmällä ei saavutettu etuja perinteisiin mittausmenetelmiin verrattuna: Jan Bill, Aoife Daly, Øistein Johnsen, Knut S. Dalen, DendroCT – Dendrochronology without damage, Dendrochronologia, http://dx.doi.org/10.1016/j.dendro.2011.11.002. [tiivistelmä]

- Uudessa tutkimuksessa on kartoitettu ilmakehän hiilidioksidipitoisuus maailmanlaajuisesti satelliittimittauksien avulla: Hammerling, D. M., A. M. Michalak, C. O’Dell, and S. R. Kawa (2012), Global CO2 distributions over land from the Greenhouse Gases Observing Satellite (GOSAT), Geophys. Res. Lett., 39, L08804, doi:10.1029/2012GL051203. [tiivistelmä]

- Arktisen merijään sulavesilammikoissa tapahtuvaa planktonin tuotantoa on selvitetty uudessa tutkimuksessa. Sulavesilammikoissa syntyy hiiltä vuosittain keskimäärin 0,67 grammaa kuutiometriä kohti. Yhteensä hiiltä syntyy noin 2,6 teragrammaa, mikä on alle yksi prosentti Pohjoisen jäämeren koko tuotannosta: Lee, S. H., D. A. Stockwell, H.-M. Joo, Y. B. Son, C.-K. Kang, and T. E. Whitledge (2012), Phytoplankton production from melting ponds on Arctic sea ice, J. Geophys. Res., 117, C04030, doi:10.1029/2011JC007717. [tiivistelmä]

- Atlantilla vallitsevan monen vuosikymmenen aikaskaalalla toimivan oskillaation (Atlantic Multidecadal Oscillation, AMO) toimintaa holoseenin aikana on selvitetty mallisimulaatioilla: Wei Wei and Gerrit Lohmann, Simulated Atlantic Multidecadal Oscillation during the Holocene, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00667.1. [tiivistelmä]

- Märän tundran tulviminen voi lisätä sieltä tulevia hiilidioksidipäästöjä: Zona, D., D. A. Lipson, K. T. Paw U, S. F. Oberbauer, P. Olivas, B. Gioli, and W. C. Oechel (2012), Increased CO2 loss from vegetated drained lake tundra ecosystems due to flooding, Global Biogeochem. Cycles, 26, GB2004, doi:10.1029/2011GB004037. [tiivistelmä]

- Afrikan pohjavesivarannot on kartoitettu: A M MacDonald et al 2012, Quantitative maps of groundwater resources in Africa, Environ. Res. Lett. 7 024009 doi:10.1088/1748-9326/7/2/024009. [tiivistelmä, koko artikkeli]

- Ilmastonmuutoksen myötä olosuhteet voimakkaille ukkosmyrskyille saattavat tulla yleisemmiksi: H.E. Brooks, Severe thunderstorms and climate change, Atmospheric Research, http://dx.doi.org/10.1016/j.atmosres.2012.04.002. [tiivistelmä, koko artikkeli]

- Trooppisella Tyynellämerellä viime vuosikymmenien aikana tapahtuneet meriveden korkeuden muutokset ovat olleet suurelta osin luonnollisten tekijöiden aiheuttamia, eikä ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen vaikutusta pystytä siellä vielä havaitsemaan luonnollisen vaihtelun seasta: Meyssignac, B., Salas y Melia, D., Becker, M., Llovel, W., and Cazenave, A.: Tropical Pacific spatial trend patterns in observed sea level: internal variability and/or anthropogenic signature?, Clim. Past, 8, 787-802, doi:10.5194/cp-8-787-2012, 2012. [tiivistelmä, koko artikkeli]

- Huokoseläimiin kuuluva Marginopora vertebralis näyttäisi ajautuvan sukupuuttoon ensi vuosisadalla, koska se ei siedä tuolloin vallitsevasta hiilidioksidipitoisuudesta aiheutuvaa meren happamoitumista: S. Uthicke, K. Fabricius, Productivity gains do not compensate for reduced calcification under near-future ocean acidification in the photosynthetic benthic foraminifera Marginopora vertebralis, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2012.02715.x. [tiivistelmä]

- Uudessa tutkimuksessa esitetään, että aiemmissa tutkimuksissa ilmaston roolia on saatettu aliarvioida Norjan keskiaikaisen väestömäärän muutoksissa: Audun Dybdahl, Climate and demographic crises in Norway in medieval and early modern times, The Holocene April 16, 2012 0959683612441843, doi: 10.1177/0959683612441843. [tiivistelmä]

- Amazonin alueella tulevaisuuden luonnon monimuotoisuus näyttää riippuvan ensisijaisesti siitä, miten lajit kykenevät sietämään korkeampia lämpötiloja tai sopeutumaan niihin. Ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset (lämpötilan nousun lisäksi ainakin sademäärien muutokset) näyttävät olevan haitallisempia kuin metsien kaadon vaikutukset: Kenneth J. Feeley, Yadvinder Malhi, Przemyslaw Zelazowski, Miles R. Silman, The relative importance of deforestation, precipitation change, and temperature sensitivity in determining the future distributions and diversity of Amazonian plant species, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2012.02719.x. [tiivistelmä]

About these ads

4 vastausta to “Viime viikon ilmastotutkimuksia 16/2012”

  1. Wade Says:

    Norjalaistutkimuksessa on havaittu Atlantilta virtaavan lämmön vaihtelun vaikuttavan Barentsinmeren jäätilanteen vaihteluun. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna vaihtelu seurailee Atlantilla vallitsevan monen vuosikymmenen aikaskaalalla toimivan oskillaation (AMO) heilahtelua. Edellisen kerran Barentsinmerellä nähtiin vastaavanlaisia lämpimän veden pulsseja 1930-luvulla. Tämä näkyy myös Fennoskandian pohjoispuolen ilmaston lämpenemisenä, mutta se tietää jatkossa meille jälleen hyytäviä talvia. Arktisen alueen lämpeneminen merijään vähenemisineen johtaa siellä vallitsevan tuulijärjestemän muutoksiin. Talvisin napa-alueen yllä esiintyvän napapyörteen kyky pitää hyvin kylmä ilma siellä heikkenee arktisen alueen lämmetessä.

    Tammi- helmikuussa Barentsinmeren heikko jäätilanne vaikutti merkittävästi Keski- ja Itä-Eurooppaan suuntauneeseen arktisen kylmänpurkaukseen. Euroopan alueen ilmastoon ja säihin vaikuttavien erilaisten heilahtelujen pitkät aikasarjat kertovat, että Suomessakin olisi nyt aika valmistautua hyvin ankarien pakkastalvien rupemaan tällä vuosikymmenellä.

  2. Ari Jokimäki Says:

    Tässä yksi tutkimus, jonka mukaan 1930-luvun arktisen alueen lämmin jakso oli kuitenkin melko erilainen kuin nykyinen:

    Arctic climate change: observed and modelled temperature and sea-ice variability – Johannessen ja muut (2004)

    1930-luvulla lämpö oli keskittyneempää yhdelle alueelle, kun taas nykyajassa lämpö on jakautunut tasaisemmin koko arktiselle alueelle (kts. tutkimuksen kuva 2).

    Tämän tarkemmin en juuri nyt ehdi tätä selvittelemään, mutta jatkossa toivoisin, että Wade esittäisi lähteet väitteilleen.

  3. Wade Says:

    Toki koko Jäämerellä on nyt lämpimämpää kuin Pohjois-Atlantin lämpöheilahtelusyklin edellisen huipun aikaan n. 70 vuotta sitten. Napapyörteen kylmän pitävyyden kannalta tilanne onkin siten tällä kertaa pahempi. Tulevien talvien kannalta merkitsevintä on, kuinka nopeasti varsinkin Atlantin puolella Jäämeri saa jääpeitteen talvikauden alkaessa. Näin maallikon silmin tilanne alkaa näyttämään kriittiseltä eli odotettavissa on hidasta jäätymistä -> ankaria pakkastalvia.

    Tieteellisiä lähdeviitteitä edellisen viestini väittämiin löytyy kasoittain. Voin hakea niitä, jos haluat tarkentaa, mihin väitteeseen haluat tarkempaa tietoa. Tässä nyt muutama. Levitus et al. 2009 mukaan AMO dominoi Barentsinmeren lämpötiloja. http://www.leif.org/EOS/2009GL039847.pdf

    Arktisten kylmänpurkausten ja merijään määrän yhteys on ollut esillä viime vuosina. Sivulta pääsee käsiksi Jaiser et al. 2012 tutkimukseen. http://www.sciencedaily.com/releases/2012/02/120201105126.htm

  4. Ari Jokimäki Says:

    Yleensäkin ilmastoasioista puhuttaessa on valitettavasti se tilanne, että liikkeellä on paljon väärää tietoa. Näin ollen kaikki väitteet olisi hyvä perustella lähdeviittein tai sitten voisi ainakin osoittaa selvästi, mikä osa tekstistä on omia mielipiteitä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 26 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: