Viime viikon ilmastotutkimuksia 4/2012

Tässä on joitakin viime viikolla ilmestyneitä tutkimuksia ilmastoon liittyen. Tiedotamme tutkimuksista heti niiden ilmestyessä Ilmastotiedon Twitter- ja Facebook-syötteissä ja julkaisemme viikoittain täällä blogissamme kerralla kaikki edellisellä viikolla julkaistut tutkimukset, joista olemme tiedottaneet. Pyrimme kertomaan jokaisesta tutkimuksesta oleelliset asiat suomenkielellä muutamalla lauseella. Tämä lyhyt kuvaus julkaistaan sekä Facebookissa että täällä blogissa ja Twitterissä julkaistaan vain otsikko. Edellisten viikkojen julkaisut löytyvät ilmastouutiset-sivulta.

Image: Tiina Oinas

Euroopan metsien märkä maaperä on kosteikkojen veroinen metaanin lähde

Metsät ja kosteikot nähdään yleensä vastakkaisina paikkoina, kun tarkastellaan niiden toimintaa metaanin kannalta. Kosteikot toimivat metaanin lähteinä ja metsän maaperä nieluna. Metaania kuitenkin syntyy myös metsän maaperässä silloin, kun maaperä on märkää. Tätä ei yleensä oteta huomioon, koska ilmiön esiintymispaikkoja ja laajuutta ei tunneta. Uudessa tutkimuksessa esitetään arvio siitä, kuinka paljon metaania Euroopan metsien maaperästä pääsee ilmakehään. Tutkimuksen tuloksien perusteella metsien maaperä on metaanilähteenä suunnilleen yhtä tärkeä Euroopassa kuin kosteikot. Metaanipäästöjä arvioitaessa olisikin jatkossa aiheellista ottaa huomioon myös metsien märkä maaperä.

Lähde: Dennis Grunwald, Ann-Catrin Fender, Stefan Erasmi, Hermann F. Jungkunst, Towards improved bottom-up inventories of methane from the European land surface, Atmospheric Environment, http://dx.doi.org/10.1016/j.atmosenv.2012.01.025. [tiivistelmä]

Ilmastonmuutos vauhdittaa metsäjäniksen häviämistä rusakon kanssa yhteisiltä alueilta

Jotkut lajit esiintyvät vierekkäin, mutta niiden elinalueet menevät päällekkäin ainoastaan kapealta alueelta, jossa molemmat lajit esiintyvät. Tällaista kutsutaan parapatrisuudeksi. Usein ei ole mitään ympäristöllistä rajaa, joka jakaisi lajien esiintymisen tällä tavalla, joten parapatrisuuden aiheuttajaksi katsotaan yleensä lajien välinen kilpailu.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia eliölajeihin on tutkittu paljon, mutta toistaiseksi parapatristen lajien selviytymistä ilmaston muuttuessa on tutkittu vain vähän. Uudessa tutkimuksessa on selvitetty ilmastonmuutoksen vaikutuksia kolmen eurooppalaisen parapatrisen jänislajin rinnakkaiseloon. Tutkimuksen lajit ovat iberianrusakko (Lepus granatensis), rusakko (Lepus europaeus) ja metsäjänis (Lepus timidus).

Tutkimuksen tuloksien perusteella näyttää siltä, että iberianrusakon ja rusakon yhteisillä levinneisyysalueilla iberianrusakko pärjää paremmin ilmaston muuttuessa, eli rusakko voisi jäädä alakynteen elinalueiden mennessä päällekkäin. Kaikkein voimakkain vaikutus ilmastonmuutoksella näyttäisi kuitenkin olevan metsäjänikseen, joka monin paikoin kilpailee rusakon kanssa ja häviää ilmastonmuutoksen myötä yhä enenevässä määrin niiltä alueilta, joissa esiintyy myös rusakkoa.

Lähde: Pelayo Acevedo, Alberto Jiménez-Valverde, José Melo-Ferreira, Raimundo Real, Paulo Célio Alves, Parapatric species and the implications for climate change studies: a case study on hares in Europe, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2012.02655.x. [tiivistelmä]

Keskiajan lämpökausi on nykyistä lämpimämpi Pohjois-Skandinavian lämpötilarekonstruktiossa

Uudessa tutkimuksessa on tehty lämpötilarekonstruktio puiden (lajina mänty) vuosirenkaisiin perustuen Pohjois-Suomen ja Pohjois-Ruotsin alueelta ja viimeisen 2000 vuoden ajalta. Rekonstruktiota vertailtiin muihin alueelta tehtyihin lämpötilarekonstruktioihin. Uudessa rekonstruktiossa Rooman ja keskiajan lämpökaudet näyttäytyvät nykyistä lämpimämmiltä (mikä ei varsinaisesti ole erikoista, koska ainakin keskiajan lämpökauden tiedetään näkyvän voimakkaasti Pohjois-Atlannin ympäristössä). Ensimmäinen vuosisata ennen ajanlaskun alkua on tässä rekonstruktiossa kaikista lämpimin (keskimäärin 0,60 °C lämpimämpi kuin vuosien 1951-1980 keskiarvo) ja 1300-luku on kylmin vuosisata (− 0,51 °C verrattuna vuosien 1951-1980 keskiarvoon). Lämpimimmän ja kylmimmän 30 vuoden jakson erotus on yli kaksi celsiusastetta. Viiden lämpimimmän ja viiden kylmimmän yksittäisen vuoden erotus on yli viisi celsiusastetta.

Vertailussa muihin rekonstruktioihin näkyi samanaikaisia ilmaston vaihteluita, mutta rekonstruktioiden lämpötila-arvot poikkeavat toisistaan selvästi. Rekonstruktioiden ero toisiinsa verrattuna on samaa suuruusluokkaa kuin rekonstruktioissa näkyvä vaihtelu. Äärimmäisen kylmien ja kuumien vuosien lämpötila-arvot poikkeavat eri rekonstruktioissa jopa kolmella celsiusasteella. Rekonstruktioiden välinen vaihtelu lämpimimpien ja kylmimpien 30 vuoden jaksojen lämptiloissa on jopa 1,5 celsiusastetta. Tutkimuksen löydökset viittaavat siihen, että absoluuttisten lämpötila-arvojen tuntemuksemme on vielä puutteellista tällä alueella, jossa hyvän tarkkuuden lämpötilarekonstruktioita on tarjolla tiheämmin kuin muualla maailmassa.

Lähde: Jan Esper, Ulf Büntgen, Mauri Timonen, David C. Frank, Variability and extremes of northern Scandinavian summer temperatures over the past two millennia, Global and Planetary Change, http://dx.doi.org/10.1016/j.gloplacha.2012.01.006. [tiivistelmä]

Kalifornian vuoriston siiselit kasvavat ilmaston lämmetessä

Uudessa tutkimuksessa on mitattu museoiden siiselinäytteitä Kaliforniasta kahdelta ilmastollisesti erilaiselta aikajaksolta (1902-1950 ja 2000-2008) tarkoituksena selvittää mahdollisia muutoksia ruumiinrakenteessa ilmaston muuttuessa. Tutkimuksessa oli mukana kolme lajia, joista kaksi on korkealla Sierra Nevadan vuoristossa eläviä(beldinginsiiseli,Urocitellus beldingi, ja kultasiiseli, Callospermophilus lateralis) ja yksi matalammilla alueilla elävä laji (kaliforniansiiseli, Otospermophilus beecheyi). Molemmilla korkealla elävillä lajeilla ruumiin koko on kasvanut, mutta muoto ei ole muuttunut. Matalammalla elävällä lajilla ei havaittu muutoksia. Ruummiin koon kasvaminen korkealla elävillä lajeilla oletetaan johtuvan elinalueella tapahtuneesta kasvukauden pitenemisestä, minkä ansiosta ruokaa on ollut tarjolla enemmän aikaa vuodesta (nämä korkealla elävät lajit vaipuvat talvihorrokseen siksi ajaksi, kun ruokaa on huonosti tarjolla).

Lähde: Lindsey M. Eastman, Toni Lyn Morelli, Kevin C. Rowe, Chris J. Conroy, Craig Moritz, Size Increase in High Elevation Ground Squirrels over the Last Century, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2012.02644.x. [tiivistelmä]

Ilmastonmuutos uhkaa Kaakkois-Aasian lepakkolajistoa sukupuutoilla ja levinneisyysalueiden pienenemisellä

Kaakkois-Aasian luonto on hyvin monimuotoinen, mutta sitä uhkaavat monet tekijät, kuten metsien kaato ja ilmaston lämpeneminen. Uudessa tutkimuksessa on arvioitu Kaakkois-Aasian lepakkolajien mahdollista tulevaisuutta ilmaston lämmetessä. Tutkimuksen tuloksien mukaan 2-6 prosentilla lajeista ei ole enää sopivaa elintilaa vuosiin 2050-2080 mennessä. Levinneisyysalue pysyy samana vain yhdellä prosentilla lajeista ja levinneisyysalue kasvaa vain joillakin lajeilla. Yhteensä vain 1-13 prosetilla lajeista levinneisyysalueen ei ennusteta pienenevän. Nykyisen kaltaisen muutoksen jatkuessa suurimman osan Kaakkois-Aasian lepakkolajeista ennustetaan olevan levinneisyysalueen pienenemisen ja jopa sukupuuttoon häviämisen uhan alla.

Lähde: Alice C. Hughes, Chutamas Satasook, Paul J.J. Bates, Sara Bumrungsri, Gareth Jones, The projected effects of climatic and vegetation changes on the distribution and diversity of Southeast Asian bats, Global Change Biology, DOI: 10.1111/j.1365-2486.2012.02641.x. [tiivistelmä]

Muita viime viikon tutkimuksia

- Yhdysvalloissa kesien äärilämpötilat ovat lisääntyneet kasvihuonekaasujen lisääntymisen takia uuden tutkimuksen mukaan: P. B. Duffy and C. Tebaldi, Increasing prevalence of extreme summer temperatures in the U.S., Climatic Change, DOI: 10.1007/s10584-012-0396-6. [tiivistelmä]

- Stratosfäärin otsonitilanteen palautuminen normaaliksi saattaa lisätä kevyen sateen esiintymistä eteläisellä pallonpuoliskolla: Ariaan Purich and Seok-Woo Son, Impact of Antarctic ozone depletion and recovery on Southern Hemisphere precipitation, evaporation and extreme changes, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00383.1. [tiivistelmä, koko artikkeli]

- Uuden tutkimuksen mukaan malleissa esiintyvä subtrooppisten alueiden sademäärien väheneminen johtuu ilmakehän kiertoliikkeiden siirtymisestä/leviämisestä napoja kohti: Jack Scheff and Dargan Frierson, 21st-century multi-model subtropical precipitation declines are mostly mid-latitude shifts, Journal of Climate 2012, doi: http://dx.doi.org/10.1175/JCLI-D-11-00393.1. [tiivistelmä, koko artikkeli]

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: